sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Vaikeuksien kautta voittoon

Näin voisin sanoa nyt. Sallin huhtikuisen onnettomuuden aikoihin, kun koko koiran henki oli vaakalaudalla, en uskaltanut edes haaveilla treeneistä saatikka koetuloksista! Salli kuitenkin toipui nopeasti ja tässä ollaan - koulutustunnus JK2 taskussa! Uskomatonta.
Viime viikkojen treenit jäivät pakostakin vähälle, työkiireet painoivat päälle ja iltasella hädin tuskin ehti koirat lenkittämään. Eilinen koulari tulikin pitkälti viime kauden "pohjilla", viime kesänä ja syksynä treenasin paljonkin mutta emme saaneet koepaikkaa jälkikakkoseen joten koetulos jäi saavuttamatta.

Eilinen koe alkoi tottelevaisuudella - piti olla karsinta eli 10 parasta tottiksen perusteella maastoon, mutta avokoirakoita oli ilmoittautunut vain kuusi joten kaikki pääsivät ilmanmuuta maastoon. Onneksi - sillä Sallin tottispisteet olivat luokan huonoimmat joten kovemmassa kisassa olisimme armotta tipahtaneet...kauttalinjan Sallin tekemisessä näkyi reenin puute ja semmosen suunnitellun hyvän treenin puute. Suurimpina virheinä istumisessa väärä asento (seisoi) ja kallis hyppynoudon (-15p) epäonnistuminen. Meillä on aivan liian vähän hyppyreeniä alla, pitää hyppäyttää paljon, jotta koiralle tulisi rutiinia ja ponnistustekniikka muistuisi mieleen. Talven ja kevään aikana olemme treenanneet vain tokohyppyä, joka on aivan eri liike vaativuudeltaan. Onneksi tilanne on nyt korjattavissa kun omat pk-esteet ovat käytössä ja edessä häämöttävällä kesälomalla on ennenkaikkea aikaa touhuta koirien kanssa. Tottiksesta pisteitä lopulta ihan mukavasti 81p.

Tottiksen jälkeen suuntasimme jälkimaastoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro 4 ja sinne sitten pölyävän hiekkatien varteen jäimme odottamaan tuomaria. Maasto oli kuivaa pallerojäkälää kasvavaa kangasmetsää, joten hyvältä näytti. Tosin arvelin 1km:n mittaisen avojäljen takuulla kieppaavan jonkunsortin suopläntin kautta, joten vaihdoin saappaat jalkaan.
Janalta Salli nosti jäljen epävarmasti ja pysähtyikin kerran katsomaan taakseen ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Jouduin antamaan toisen etsi-käskyn ja etenin samalla liikaa koiraan 'kiinni' josta pistemenetys -4p. Ensimmäiselle kepille jäljestys oli nihkeää ja epävarmaa, onneksi rytmi parani ja koiran itseluottamus vahvistui jäljen edetessä. Kaikki kulmat Salli selvitti hienosti ja eteni aivan jäljen päällä ja paikoin pystyin itse jopa havaitsemaan jäljenpolkijan saappaan kuvan varvikossa...Kolmannen kepin jälkeen jälki kävi kuin kävikin märällä suolla ja pari vetistä ojaakin jouduimme hyppäämään yli. Tarkan jäljestyksen päätteeksi mulla oli kuusi keppiä taskussa, jokaisen kepin Salli ilmaisi itse - kiikutti niitä innoissaan mulle lihapullapalkan tiedostaen! Jäljeltä pisteitä 166p.

Jäljen jälkeen suunnattiin esineruutuun. Ruutupohja oli vanha, parinvuoden takainen SM-ruutu, kumpuilevassa ja osittain märässä suopursuvarvikossa ja lähetyssivu tietysti koko ruudun kauheimmassa ryteikössä. Kuumassa ja seisovassa kelissä ei juurikaan tuulesta saatu apuja joten esinesaldo jäi kautta linjan vaisuksi. Kymmenestä koirakosta vain kolme toi esineen tai kaksi..meille saldona nolla eli zero points. :-(
Salli irtosi ja etsi tehokkaasti noin puolet ruudusta mutta väsähti lopussa ja varmaan paineistuikin kun ei esineitä noussut...treeniä tähänkin lisää ja vaikeustason nostoa ilmanmuuta - olen treenannut ihan liian helpoilla pohjilla.

Loppujen lopuksi jäi tosi hyvä fiilis, loppupisteet 247p 2-tulos ja JK2 sij. 5. Samalla lunastimme "pääsylipun" jälkikolmoseen eli voittajaluokkaan, jossa varsinaisesti osaaminen vasta punnitaan!

Salliin olen niiiin tyytyväinen, se on niin rehellinen koira, antaa aina parastaan ja yrittää ja pinnistelee loppuun asti. Pitkän päivän päätteeksi kun illalla kotiuduimme, hyppää se auton takaluukusta, ryntää yhdelle monista palloistansa ja riekkuu ympärilläni pallo suussaan - heitä heitä, pelataan, leikitään! ja kun en millään jaksa enkä ehdi, jää se pettyneenä makoilemaan pallo suussaan "Kun ei taaskaan olla mitään tehty" ilme karvaisella naamallaan! Ihme energiapakkaus! :-)

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Trooppinen tuulahdus



Toukokuinen helleaalto valtasi Pohjolan perukan ja vei lumet mennessään ja sitähän tässä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa, lumien sulamista viimeisiltäkin metsä -ja pihaplänteiltä. Omalla pihallani se tietää työtä ja työtä..mutta kivaa sellaista, haravointia, kukkapenkkien siivoamista, pensaiden leikkuuta ja siistimistä. Kaikki 'raakaa' työtä mutta siitä mie tykkään! Ulkohommista, olisin varmaan onnellisimmillaan metsurin ammatissa...

Luonto on herännyt huimaa vauhtia ja todellakin herääminen sai nostetta viikonlopun lukuisista ukkossateista ja +25'c päivälukemista. Ensi viikolle on luvannut samanmoista keliä. Oikein tympäsee ajatuskin pitkästä työviikosta luokkahuoneessa neljän seinän sisällä, siihen päälle kaikenmaailman palaverit ja arght vauhdilla lähestyvän luokkaretken viimehetken työstäminen. Kaikkeen sitä heikkoina hetkinä tulee luvattua...

Sen verran työkiireet ovat viime aikoina painaneet päälle, että surutta peruin jo yhden tokokokeen, viikonlopun jokainen hetki tuntui olevan buukattuna joko pihahommiin tai 'siisteihin sisähommiin' kokeiden korjaamisiin ja seuraavien viikkojen suunnitelmiin. Plääh.

Sallille olen maksanut yhden pk-kokeen jo hyvissä ajoin huhtikuussa, ennen äksidenttiä ja nyt, koiran ollessa täysin entisensä, olen päättänyt lähteä kokeeseen. Hyvin vähällä treenillä ja hyvin realistisilla odotuksilla. Totuus on, että jälkikokeeseen on vaikea saada koepaikkaa ja tässä kevään kokeessa on sentään mahdollisuus yrittää tulosta - tottiskarsinnan perusteella 10 maastoon.
Tottista on otettu päivittäin, kotipihalla. Jääviä liikkeitä muistuteltu mieliin ja noutoja, niitä himskatin noutoja. Mälläämistä esiintyy paljon enkä ehdi siihen nyt puuttumaan, mäklätköön kapulaansa! Metrinen este ja A-este ovat uinuneet ruususen unta Ylisessävaarassa ja tänään sain aikaseksi ajella sinne päin tilannetta katsastamaan. Ja älä mitä - kenttä (itseasiassa heinäpelto) oli täysin kuiva ja esteet napottivat siellä tukevasti auringon paisteessa. Mahtava juttu, nyt täytyy joka päivä ajella kentälle treeneihin, noutoja, hypyt ja eteenlähetys ensisijaisena treenauksen kohteina. Hah, tuleekohan meille kiire.. :-/


Meidän esteet Ylisessävaarassa

Jäljen osalta otan vain janatreeniä ja muutaman kapulan ilmaisun pikkujälkineen. Esineitä olemme jo muutamaan otteseen reenanneet, työn alla ovat nyt nopeat palautukset. Salli tekee kovasti töitä ja irtoaa ruutuun hyvin mutta löydettyään esineen ei malttaisi tuoda sitä vauhdilla minulle - outo ongelma, koskaan en ole omien koirieni kanssa tämmöiseen törmännyt!

Varsin pk-painotteinen viikko siis edessä, tietää missä illat viettää, Ylisessävaarassa tai Mustaselässä. No se onkin varma kesän merkki kun Uusitalon auto tönöttää metsätien varressa parkissa. Palveluskoiraharrastus on mahtis juttu!

Salli ja pallo - mahtikaksikko!








lauantai 8. toukokuuta 2010

Elämä voittaa



Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet toipilaan hoidossa ja tarkkailussa ja lähinnä liiallisen vauhdin rajoittamisessa. Salli on ihan entisellään, näin voin sanoa. Remmilenkitystä jaksoin vajaan viikon ja koska potilas vaikutti niin toipuneelta ja 'paineistuneelta' tyhjänpäiväisiin kävelylenkkeihin - palasimme normaaleihin vauhtilenkkeihin metsiin ja rantatielle. Tikit on poistettu jo viikko sitten ja antibiootit syöty...reikä rinnassa on parantunut hyvin lukuunottamatta kudosnesteen kerääntymistä joka tosin sekin on vähenemään päin. Nestepatti on puolet pienempi nyt kuin mitä esim. viikko sitten.

Tänään kävimme koirien kanssa päivälenkin Mustaselän maastossa, toteamassa vain että pitkin tienviertä ja paljolti metsässäkin on vielä runsaasti lunta. Onneksi Käkivaaran etelärinteet ovat sulat, joten sinne tein kevään ensimmäisen 'täysimittaisen' esineruudun. Ensi viikolla päästään jo janatreeneihin ja jatkossa jo jäljellekin - sen verran lämmintä säätä on luvannut tuleville viikoille! Hienoa! Loputkin lumet saa kyytiä!


Näitä hiekkateitä meillä riittää...

Muutama koepaikkakin on jo varattuna, joten kyllä tässä on pakkokin kaivaa vermeet naftaliinista ja suunnata maastoihin. Pk-esteiden treenaus on vaikeimman takana, esteet ovat vielä lumen alla Ylisessävaarassa mutta toivotaan että ne pian sieltä 'vapautuisivat'.

Nyt uskallan jo täysillä suunnitella alkavaa kesää ja koekautta. Ainoastaan näyttelyhaaveet saamme Sallin osalta haudata tältä kesältä, eturinta paljaana ja kyljet ajeltuna ei viitti kehissä pyörähtää. No, pitänee ilmotella kesän näytelmiin Rastaa, vaikka sen viimoisen sertin metsästykseen.


Rasta esinetreenien jälkeen
Sallin osalta uskallan taas suunnitella ja haaveilla tulevaisuuttakin ja mahdollista ensi kevään pentuetta..sen verran tämä äksidentti säikäytti että kaikki suunnitelmat pistettiin jäihin ja tärkeimmäksi asiaksi nousi koiran henkiin jääminen ja toipuminen, nyt voidaan jo huokaista helpotuksesta - Salli on täysin terve ja toivottavasti seuraava visiitti Akuuttiin on 'arkinen' silmäpeilaus! ;-)
Lämmin kevätpäivä pistää läähättämään - Salli ottaa aurinkoa!