maanantai 26. joulukuuta 2011

Another year has gone by

Joulu tuli ja meni. Pian eletään jo uutta vuotta ja kevättä kohden mennään kohinalla. Tykkään kyllä sydäntalvestakin ja siitä että valo lisääntyy. Yritin ottaa kuvia koirista nyt joulunpyhinä kun täällä pohjolassa on ollut huikean kauniita kelejä vaan ei valo tahdo riittää. Minun kameralle ainakaan. Kuvataan sitten myöhemmin ja ehkäpä pitää pyytää kavereita järkkäreineen apuun.




Viimeisiä vetelevä vuosi on ollut vaiherikas. Viime talvi meni pitkälti Gipsyn ja Rastan kanssa lenkkeillen ja laiskotellen kaikesta koiraäksönistä. Me vain oltiin ja elettiin. Keväällä vauhtia pirttiin toivat lemmenlomalaiset Peikko ja Senna ja siitä eteenpäin pennunodotus ja valmistautuminen kesäpentuihin. Ja se kesä ja syksykin meni täydellisesti pentujen kanssa. Olihan se ihanaa aikaa, raskasta ajoittain mutta niin kiehtovaa. Nyt yli puolivuotta pentujen syntymästä on taas tunne että vois kait tuon uudelleenkin kokea. Näitä sanoja en olis vielä syyskuussa uskonut sanovani..aika kultaa muistot - pätee tähänkin.

Menneen vuoden saldoksi jäi tämä ihana eka oma pentue, mitään muuta me ei oikein harrastettukaan. Omat koirat saivat rauhassa laiskotella ja keskittyä pentujen hoitotäteinä ja kasvatusapuna olemiseen ja sitä kasvatusapua on kyllä tarvittu kun kaksi pentua vilisti tässä vielä puolivuotiaana! Pennuista yritän postata oman otsikon uusineen puolivuotiskuvineen ihan lähiaikoina. Ihania riiviöitä niistä on kasvanut.

Ohessa kuva Suomen Briard ry:n rotuyhdistyspalkinnosta, jollainen minullekin luovutettiin yhdistyksen erikoisnäyttelyn tuomari-illallisen yhteydessä elokuussa. Palkinto on kiitos pitkäaikaisesta rotujärjestötyöstä ja esitänkin tässä (viimeinkin) julkisen kiitoksen SB ry:n hallitukselle. En päässyt elokuussa rotumme päätapahtumaan Hämeenlinnan Aulangolle joten sain palkinnon postitse. Nöyrin kiitokseni.

Viime vuotiseen loppuvuoden blogi postaukseeni verrattuna tämän vuoden tunnelmat ovat iloiset ja täynnä tulevaisuutta ja toiveita ja harrastamisen iloa. Lilla-Rilla on tuonut pikku mökkiimme vauhtia ja riemua ja samalla paljon työtä ja tekemisen meininkiä.



Kiitos kummipoikani Eetun porukoille kassillisesta koiranleluja. Perheen edesmenneen Ronja koiran lelut ovat nyt kovassa käytössä..pehmoleluilta puuttuu jo ulokkeita eikä norsukaan ole säästynyt lobotomialta mutta tämänhän me jo arvasimmekin. :)

maanantai 12. joulukuuta 2011

End of story


Tasja rasavilli sai oman kodin. Samalla se tiesi 'päätöstä' S-pentueen osalta, ei siksi etteikö kasvattajan vastuu ja huolehtiminen jatkuisi. Vaan päätöstä sille, että kaikki pennut ovat nyt omissa huolehtivissa kodeissaan. Aika tarkalleen samanikäisenä lähti kesän 2006 J-pentueesta viimeisin, Saska, omaan kotiin eli 6kk ikäisenä. Olin varautunut pitämään pentuja aina siihen saakka kunnes löytävät omat kotinsa, briardpentueen kyseessä ollessa sitä odotusta voi tulla helpostikin tuo 6 kuukautta.

Tasja muutti Mikkeliin Purasen perheeseen paikkaamaan Pimun (Alabamas Jojo) jättämää aukkoa ja aivan varmasti tämä vilkas nappisilmä hurmaa perheensä ja osallistuu jatkossa täysillä tasjamaiseen tapaan talon touhuihin ja perheen elämänmenoon.
Onnea yhteiselle taipaleelle! Meillä täällä Sieppijärvellä on yhden karvatassun verran hiljaisempaa eikä sisko Rilla millään meinaa uskoa ettei Tasja ryntää kilpasille ulkoillessa tai haasta vetoleikkiin iltaisin.

Tasja ja omat ihmisensä - Johanna ja Marko

Hieman haikeaa on taas..kyllä 6kk:ssa ehtii kiintyä eikä pennun luovutus tässä iässä ainakaan helpompi ole. Järki voittaa tunteen - mulla ei koskaan ollut tarkoitus pitää tästä pentueesta kahta narttua itellä, omat rahkeet kokonaisvaltaisen kasvatuksen ja koulutuksen suhteen eivät riittäisi molemmille. Tasja on omat ihmisensä ansainnut enkä voisi olla tilanteeseen tyytyväisempi. Tasja on vihdoin päässyt kotiin.

Hammaspainia siskon kanssa..

välillä muorilla meni nuorisoon hermo.. :)

Ei kuiteskaan aina..Tasja ja Gipsy sohvalla <3





sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sininen hetki

Erikoisen märkä ja lämmin syksy on vihdoin vaihtumassa talveksi ja varsin erikoisella tavalla - yksi askel eteen ja toinen taakse. Joku päivä voi sataa räntää tai puhdasta vettä ja seuraavana päivänä lähes -20'c pakkasta! Kuten tänään.
Meillä oli tänään hyvät hakureenit Käkivaarassa, jossa onneksi on aina lähes 10 astetta lauhempaa kuin täällä alamaissa. Pennuille parin viikon tauko oli tehnyt hyvää - oppimista tapahtuu reeniatauon aikanakin, uskottava se on. Nyt otimme pennuille täysin uudella radalla ja lumihuntuisessa metsässä neljä pistoa/ukkoa ja hienosti irtosivat ilman haamuapuja. Tosin maalimiesten 'katoamisen' alueelle ne näkivät ja samalla vahvistui mitä ollaankaan menossa tekemään. Molempia penskoja kiinnosti kovasti metsässä risteilevät porojen hajut, onneksi pelkät jäljet poronpapanoineen. Itse tokka pyöri alempana Järvirovan pelloilla.

porokoiria?

Reenejä ennen Ansku kuvasi pentuja Toivolan pelloilla ja pihalla. Aurinko ei näyttäytynyt joten kuvista tuli tähän aikaan tyypillisiä sinisen sävyisiä. Olkoon nämä pentujen puolivuotiskuvat, täyttävät viikon päästä 6kk.
Sen verran innostuneita olemme reeniporukan kanssa hausta että tuskin maltamme talvitauolle asettua..vähäisen lumipeitteen vuoksi metsät ovat vielä helposti kuljettavia joten eiköhän vielä muutamat reenit saada kasaan. Eikä näitä karvatöppösiä edes pakkaset hidasta, eikä minuakaan, vesisateiden ja rapakelien jälkeen pakkanen on ihan jees.

Rilla 6kk


Rilla kuuraparta

Tasja hörökorva

Tasja 6kk

Istutaan sitten -Tasja

Kiitos kuvista Ansku!
kuvat(c) Anna-Leena Nordberg

tiistai 15. marraskuuta 2011

Jälkipellot pakettiin

Marraskuun maisemaa, ei lunta vieläkään!

Enpä olisi uskonut että marraskuun 15.pv tallaan vielä jälkiä koirille..näillä leveysasteilla!! Mutta niin vain on tänä syksynä talvi myöhässä ja lumenpuutteesta kärsivät lähinnä hiihtokeskukset vaan ei me! Olen säännöllisesti pitkin syksyä tehnyt pennuille jäljet vähintään kolme kertaa viikossa, painottuen toki viikonloppuihin nyt marraskuussa valon vähyydestä johtuen. Tänään oli lyhyt työpäivä ja pääsin reilusti valoisaan aikaan kotiin ja eiku mars pellolle.

Rillalle olen viimeiset kahdeksan harjoitusta tehnyt vähennetyllä ruualla eli ruokaa vain joka neljännessä askeleessa. Hyvin on toiminut, en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan, ajaa tiiviisti matalalla nenällä nuuskutellen joka askeleen. Jäljet ovat n.puolituntia-tunnin vanhoja ja n. 200m pitkiä, lopussa on pakasterasia palkkana mutta mitään väliesineitä en ole ottanut. Talven aikana vois naksutella ja vahvistaa maahanmenoa esineillä ja siten oikeaoppisesti esine etutassujen välissä. Katotaan kuinka meidän käy..on nimittäin ensimmäinen jälkikoira minulla jolle opetan esineilmaisun maahanmenolla. Rastan peltotreenien ja välillä epätoivoisten esineilmaisujen (tuo esineet) myötä päätin että seuraava pentu opetetaan menemään maahan. Eiköhän se tästä.

Mamin kultakimpale jälkipellolla reenin jälkeen
kuva(c) Raisa H.

Tasjalla olen ajanut pitkiä peltojälkiä, joissa on ruokaa kasoina n.15 askeleen välein ja lopussa pakasterasia. Tämä passaa vilkkaalle Tasjalle josta en usko, tämän hetkisen kehityksen mukaan, tulevan ikinä erikoisjälkikoiraa. Tasjalle nämä jälkireenit ovatkin lähinnä pohjia metsäjäljelle ja ylipäänsä aktivointia ja nenänkäyttöä. Tasja on oikea suhina-santra, herhiläinen jolla keskittyminen vois vähän kaikkeen olla parempaa.

Haun osalta olemme edenneet valmiisiin maalimiehiin (30-40m) joita tuulesta riippuen helpotetaan haamuilla. Intoa piisaa, taitoa on varsin vaikea arvioida näin alkuvaiheessa, kovasti pennut yrittävät paikantaa ukot muilla avuilla kuin nenällä..sen verran huonoja tuulia meidän reeneissä on ollut että tuuli-ilmaisut on jääneet tekemättä alun 'vauvaharjoituksia' lukuunottamatta. Itse ajattelen että nämä syksyn reenit on tavallaan 'herättelyä' lajiin ja varsinainen hakukoulutus aloitetaan ensi keväänä.  Hyvin turrikat on hakuun 'heränneet', syöksyvät innoissaan pistoille ja voi sitä pepun pyörimistä kun häntä vispaa löytymisen merkiksi. Hakua saatamma vielä muutaman reenin verran jatkaakin, katotaan kuinka saamme porukan kasaan.

Otsikon mukaan jälkipellot taidamme nyt laittaa talvipakettiin, on luvannut kunnon lumisadetta viikonlopuksi ja viimeaikaisten pakkasten myötä taitaa olla pysyvä lumipeite. Kyllä tätä mahtavaa pakkasen 'kuivattamaa' jälkikautta tovin kestikin, on mainio reenata rapeilla pakkaspelloilla joissa jokaisen askeleen voit omin silmin nähdä ja siten varmistua koiran oikeasta suoriutumisesta.

Tässä siskosten isänpäiväkortti Peikolle! :)

Talvi on edessä, pitkä ja pimeä talvi, joka meillä tarkoittaa tottikseen keskittymistä. Työsarkaa riittää ja kaikki homma vielä tuplasti molemmille pennuille. Huh. Vaan en valita, viime talven ahdistukseen ja suruun verrattuna tämä tuplatyöstäminen on suorastaan ihanaa!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vuosi


Viime päivinä on ajatukset haikeina hiipineet viime vuoteen..marraskuun 9.pv. Raskas vuosi on takana, myönnän. Eipä silti kyllä vuoteen mahtuu paljon iloisiakin asioita, mutta tällä hetkellä, tänä päivänä ikävä on päällimmäinen tunne.
Sallin kuolemasta on tänään tasan vuosi. Muistan se päivän kuin eilisen. Samanlainen pakkasen kirpaisema marraskuun arkipäivä, joka päättyi suureen menetykseen ja suruun.
Vuoden mittaan olen miettinyt oikeuttani surra ja itkeä koiraa, ei täällä maalla läheskään kaikki ymmärrä eläimen menettämisen aiheuttamaa surua, enkä kyllä olekaan suruani julkisesti 'laulanut'. Minun suruhan se onkin, tunne omassa sydämessä ja sielussa.
Loppukesästä lähipiirissäni koettiin suuria menetyksiä ja taas tunsin miten voimaton ihminen on kuoleman edessä ja miten yllättäen lähtö voi tulla, kelle tahansa. Oli nuori tai vanha, ihminen tai eläin.

Menettämisen pelko on aika ajoin hiipinyt mieleeni kun kattelen Rillaa juoksemassa pihalla tai käpertymässä syliini sohvalla. Olis epäreilua ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä että menettäisin Rillankin nuorena. Onhan sekin täysin mahdollista mutta ei passaa liikaa antaa ajatuksia menettämisen pelolle jää vielä moni tavallinen arjen ilo kokematta.

Tänään ajelimme koirien kanssa Vaattojärveen ja kävimme Sallin haudalla. Pakkasen jäädyttämässä hautakummussa näkyivät hirven jäljet hiekassa ja koko ympäröivä koivikko oli kylvetty täyteen tuoreita hirvenpapanoita. Järvelän hirvet olivat olleet taas liikkeellä ja käyskennelleet siinä lähistöllä tallaten koirien hautoja. Salli olisi tykännyt tästä ja varmaan antanut hirville lentävät lähdöt. Ehkäpä ne olikin Sallin terveiset meille haudalla vierailijoille - life goes on.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Syyslomalla

Talvi tekee tuloaan pohjolaan ja paniikinomaisesti olemme reenailleet maastolajeja. Onneksi syysloman aikaan sattui hienot pakkaskelit loppusyksyn auringon säestämänä. Muutamiin reeneihin Raisa nappas kameran mukaan joten sain Rillasta ja Tasjasta reenikuvia.
Jäljellä olemme edelleen pysytelleet pellolla ja pidentäneet jälkiä/askelten määrää. Varsinaisesti vaikeustasoa ei ole lisätty, en ole ottanut vielä yhtäkään kulmaa ja ruokaakin on joka toisella askeleella. Hieman pidempiä jälkiä ja reilusti vanhennettuja, siinä noin yksinkertaistaen. Rilla edistyy kivasti, ajaa askel askeleelta ja osaa jo mennä maahan loppupalkalla (pakasterasialla).

Rilla paalulla


Nenä peltoon ja töihin










Loppupalkalla maahan

Tasjan kanssa on edetty maltillisemmin, se ei ole helpoin tapaus opettaa työskentelemään keskittyneesti ja tarkasti, joten pitkää pinnaa ja hyviä hermoja tarvitaan. Tasjalla on enemmän edellytyksiä ja ominaisuuksia hakuun kuin jäljelle, haussa sen rohkeus ja 'maailmaa syleilevä' elämän asenne on eduksi. Tasja on lisäksi enemmän ilmavainulla etenevä ja varsin itsenäinen.

Tasja keskilinjalla





Päiväruoka palkkana

Joko tämä loppui?

Tälle syksylle toivoin myöhäistä talven tuloa ja se näyttää toteutuneen, viime vuonna tähän aikaan oli jo pysyvä lumi maassa. Pitää satsata nyt maastoreeneihin ja sitten talvella keskittyä tottikseen ja liikenne/sosiaalistamisreeneihin. S-pennuista kaikki muut (paitsi omani) ovat aloittamassa ohjattuja tapakasvatus/arkitottis/pentureenejä ja varmasti ihan paikallaankin moinen - pennut ovat oppimisen kannalta parhaassa iässä eikä murkkuiän uppiniskaisuutta vielä ole ilmassa.

Rilla keskilinjalla

Ukko?

Eipäs kun akka!


Kiitos kuvista Raisalle!
kuvat(c)Raisa Hartikainen

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Briardinpentu etsii omaa kotia

Kesän pentueesta omaa kotiaan etsii edelleen Tasja - Boreabrie Shastamir. Tasja on vilkas 4-kuukautinen briardinpentu, se suhtautuu rohkeasti uusiin asioihin ja tutustuu häntä heiluen vieraisiin ihmisiin.
Tasjan peruskoulutus on aloitettu, opettelemme hihnassa kävelyä ja ohittamista sekä totuttelemme liikenteeseen. Tasjalle on aloitettu tottiksen perusteet, seuraamista imuttamalla namilla, maahanmenoa, paikalla oloa ja perusasentoa ja kontaktia.

Maastolajeista on aloitettu jäljellä, aluksi ruuduilla nurmella ja edelleen suorilla pellolla. Jäljellä edistyminen on ollut vaihtelevaa, välillä vauhtia on liikaa ja olemme palanneet helpompiin harjoituksiin. Haussa Tasja on omimmillaan, se irtoaa reippaasti maalimiehille ja on etsiessään itsenäinen.
Tasjalla on erinomainen ruokahalu ja valtaisaa ahneutta on helppo hyödyntää koulutuksessa.
Ulkomuodon osalta lähtökohdat ovat kunnossa. Tasjalla on tummat silmät ja kannukset ok. Hampaat ovat vaihtumassa ja purenta tällä hetkellä normaali.
Tasja on kaksi kertaa rokotettu ja useaan kertaan madotettu. Seuraavat rokotukset normaalisti 1-vuotiaana.


Tasja lokakuussa reenien jälkeen

Tasjan tulee yhdistelmästä, joka on Suomen Briard ry:n jalostustoimikunnan hyväksymä ja vanhemmilla on luonnenäyttöä. Isä Jolibumerang Beyko "Peikko" on luonnetestattu 210p ja emä BH Zhamanen Jisiida "Senna" on uusintaluonnetestattu syyskuussa 2011 tuloksella 140p. (Sennan testistä voit lukea edellisestä blogimerkinnästä).
Molemmat vanhemmat ovat lonkiltaan, kyynäriltään ja silmistään terveitä ja tulevat pentueista joissa on paljon terveeksi tutkittuja sisaruksia.

Isä: Jolibumerang Beyko 5 -vuotiaana

Emä: BH Zhamanen Jisiida 5-vuotiaana

Tasjalle etsitään ensisijaisesti kotia jossa olisi tarjolla rakkauden ja rajojen lisäksi liikuntaa ja pientä aktiviteettia, ei harrastusvelvoitteita.
Tiedustelut joko soittamalla tai s-postitse. Minna puh. 040 733 5978 minna.uusitalo@pp.inet.fi