Loverboy

Loverboy läks kotiinsa. Kylläpäs tuntuukin talo niin tyhjältä parin viikon hulinan jälkeen. Ei Peku mikään äänekäs koira ollut, päinvastoin, hiljainen koira, joka ilmoitti vain jos pihaan ajoi auto tai reviirille ilmestyi kilpakosija..semmosenki bongasimme yksi päivä pihaltamme Sennan täällä ollessa. :-/

Peikko on kyllä todella sympaattinen briarduros, kiltti ja nöyrä, helposti käsiteltävissä eikä pätkääkään dominoiva. Tutustuu vieraisiin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja osaa rauhoittua jalkoihini täysin vieraissa paikoissa. Lenkillä se piti jatkuvasti minuun kontaktia juosten ainakin tuplasti pitemmät lenkit mitä itse kävelin.
Varsin vilkas poika se kyllä on mutta hyvät hermot omaavana ei sen vilkkaus 'hajoa' rasittavaksi säheltämiseksi kunhan on vaan reaktioissaan nopea.

Varsinainen saalispöhelö se kyllä on, joella se hyppäsi sulakkoon joutsenten perässä ja heitti siinä samalla talviturkkinsa jorpakkoon ja metsäteiden pusikoista se löysi varsinaisen huvituksen itelleen - riekot! Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä kun riekkoparvet päkättäen ryntäsivät lentoon ja pöhköpeikko perässä. No, tulipa kunnon kuntokuuri kun märässä sohjossa kahlasi pitkin metsäteiden varsia. Ja tätä huvitusta riitti joka iltalenkille!

Kiihkeä vimma saalistaa autoja, mopoja ja moottorikelkkoja on kyllä pidemmän päälle rasittavaa eikä ollenkaan toivottavaa ihan jo koiran turvallisuuden vuoksi. Onneksi poroja ei Peikon loman aikaan täällä näkynyt...nyt kun palasin reissusta olivat porotkin palanneet talviruokintapaikoilta läheisille pelloille..huh, niissä olis Pekulla ollut ihmettelemistä...
Tosi hellyydenkipeä ja 'pieni pusuttelija' tuostakin loverboysta aina iltaisin kuoriutui, televisiota katsellessa oli varmaa että syliin työntyi iso briardinpää eikä sohvalle tarttenut kuin istahtaa kun oli jo karvainen kaveri vieressä rapsutuksia kerjäten.
Niinä hetkinä ihan unohdin kaikki pöydältä varastetut irtokarkit tai limaiset, hieman maistetut ja pahoiksi(?) todetut turkinpippurit lattialla ja minun sukan pohjissa..tai kuinka spagettibolognese oli yllättäen hävinnyt kattilasta parempiin suihin (todistusaineistoa löytyi erään partakarvoista..). Ensimmäisenä päivänä, Sennan kanssa, nuoripari oli innostunut pelaamaan hedelmäpeliä, lattialta lojuneista appelsiineista ja omenoista löytyi pieniä sieviä hampaanjälkiä, ihan kaikista. No, Maiju kyllä varoitti minua - kaikki eloperäinen aines olisi parasta piilottaa jos Pekun jättää yksin kotiin..en uskonut enkä oikeastaan edes muistanut.
Vaan ei se mitään Peksi - kukaan ei ole täydellinen!

Siltikin uskon lujasti että Sennalle Peikko oli nappivalinta, lähes täydellinen! ;-)
Toivon kovasti tätä pentuetta syntyväksi kesäkuun ekalla viikolla, uskallan olla varovaisen toiveikas vaikka toki realistina olen selaillut nettiä pitkin talvea ja kuluvaa kevättä sekä kotimaan että ulkomaiden briardpentutarjontaa tutkaillen. Varavaihtoehtojakin onneksi on!

Peikkoa Käkivaaran maisemissa kuvasi (c) Anna-Leena Nordberg. Kiitos Anskulle!

Pitkän kaavan mukaan

*Huoh* ...ei menny niinku Strömsössä...astutuskeikka Vantaalle nimittäin. Viime viikkojen tapahtumat ovat kyllä pistäneet pään pyörälle. On vietetty aikaa maantiellä (paljon!!), useita öitä hotellissa (turhaan!!) ja vierailtu Seutulan Kuusitiellä tiuhaan tahtiin (no vierailut on aina kivoja!). Operaatio Sennan astutusreissu sai aivan toisenlaisen käänteen kuin mihin ikinä olin varautunut.

Sennan kosiomatka Vantaalle valitun sulhon Peikon luokse alkoi tiistaina 29.3. Progearvojen mukaan olisi odotettavissa että ns.tärppipäivät osuisivat juuri sille viikolle. Ajelimme Sennan kanssa varhain tiistaiaamuna Oulusta Kajaaniin ja sieltä edelleen Tikkasen Volvolla kohti Vantaata ja hotelliamme Tikkurilassa. Maijun ja Peikon kanssa oli sovittu ekat treffit hotellin 'takapihalle' jo saapumisiltana.

Ensimmäisellä kerralla Peikko oli kyllä kiinnostunut tyttöystävästään mutta sai tylyt pakit kosioyrityksilleen. Päätimme kokeilla seuraavana päivänä Peikon kotona, josko morsio olisi jo suostuvaisempi. Ei mitään uutta, nuoripari kyllä viihtyi keskenään ja viilettivät pitkin pihaa välillä toisiinsa tutustuen ja keskenään kiehnäten mutta ei yhtäkään edes kunnon yritystä astumisen suuntaan. Hmm...

Torstaina jatkettiin edelleen Peikon kotona ja sama maltillinen riiustelu jatkui - ei astumista. Perjantaina sama homma, narttu tuntui pikkuhiljaa 'lämpenevän' mutta uroksen innostus ei vähääkään. Olin jo silloin vakuuttunut että narttu ei ole 'valmis' eikä juoksu ole edennyt esikiimaa pidemmälle, vaihtoehtoina oli jättää Senna Vantaalle tai ottaa Peikko kyytiin kohti pohjoista, päädyimme jälkimmäiseen.
Peikko matkasi meidän kanssa Kajaaniin, sieltä Ouluun ja edelleen Sieppijärvelle ja morsio tietysti tiukasti mukana. Lemmenloma Lapissa oli alkamassa.

Maanantaina 4.4 Sennan juoksun 18pv alkoi tapahtua, koko päivän Peikko oli kuin perävaunu kiinni Sennan persuuksissa, haju ja vaalentunut vuoto kiehtoi kovasti. Iltaruuan jälkeen alkoi semmoiset 'iltavillit' että oksat pois, sohvalle, alas, taas sohvalle ja painia ja kiehnäystä, välillä oli yritystä jo astua mutta jouduin puhaltamaan pelin poikki koska täydellä vatsalla riskit vaikka vatsalaukunkiertymään olivat olemassa! Tylsä sutenööri!

Tiistaina jo aamulla huomasin että h-hetki on lähellä, useita kunnon astutumisyrityksiä ja kiihkeää leikkiä pihalla. Iltapäivällä se sitten onnistui. Peikko astui Sennan juoksun 19pv. Samoin keskiviikkona (20pv) ja edelleen torstaina (21pv).
Perjantaina oli jo toinen ääni kellossa, Sennan tärpit olivat auttamattomasti ohitse ja neiti luisti tehokkaasti kiihkeän sulhonsa otteista.

Sanoin Maijulle etten anna periksi vaan tämä juoksu katotaan loppuun ja käännetään se viimeinenkin kivi ja nyt voin vain todeta että se kannatti. Jos tästä ikinä pentuja tulee niin opetus on ollut melkoinen, ainakin minulle - luota koiriin!! Luota eläimiin, ne etenevät viettiensä viemänä eivätkä tutkaile kalenteria tai laske hormooniarvoja.

Senna on palautettu kotiinsa ja Peikko jatkaa Lapin lomailuaan minun hemmoteltavana. Olen luvannut Peikolle ikimuistoisen 2-viikkoisen, paljon liikuntaa, jalkapalloa, hyvää ruokaa ja herkkuja, rapsutuksia ja hellyyttä.
Peikon mielestä parasta on kuitenkin nämä tytöt, voitte vain kuvitella sen ilmeen kun Sennan lähdön jälkeen Rasta ja Gipsy palasivat kotiin ja voil'a Rasta oli juuri aloittanut juoksun, jonka Peku ilmeisen tarkasti huomioi - Aah toinenkin tyttöystävä tuumi nuorimies innoissaan. Peikon mielestä tämä on varmasti PARAS LOMA IKINÄ!! ;)
Enkä tietenkään ole hennonnut kertoa Pekulle että kotiinpaluu matriarkka mamin suojiin tapahtuu ennen kun tämä uusi tyttöystävä on tärpeissään...annetaan Loverboyn unelmoida!
Kiitokset Maijulle luottamuksesta - teen kaikkeni että Pekulla on täällä hyvät olot. Suurkiitokset Tikkasen Minnalle matkaseurasta ja ihan kaikesta - uskomme ei horju vai mitä! ;-)
Suurkiitokset Terhille ja Harrille pitkäjänteisyydestä ja morsion 'lainasta' sekä yösijasta ja vieraanvaraisuudesta.
Ihan ilman teemaa Thelma & Louise tätäkään reissua ei tehty, paljon kommelluksia mahtui mukaan, niistä saa Tikkanen rustailla omaan blogiinsa.

Kuukauden kuluttua käydään ultrassa kurkkaamassa onko siemenet itäneet ja onko meille tulossa viiden vuoden tauon jälkeen jälleen pentukesä. (Journalisti Tikkasen toiveesta täällä ei julkaista mitään astutuskuvia..ne on kuulemma rumia..saatte tyytyä oheisin 'lämmittelykuviin' ja nuorenparin söpöstelyposeen) :-)