Arjen kiireitä

Kouluvuoden pyörähdettyä käyntiin on vapaa-aikaa taas niukemmin ja koirapoloiset joutuvat tyytymään pelkkiin lenkityksiin. Pennut ovat mukana pikkulenkeillä rantatiellä ja reuhkaavat tietenkin tuossa pihalla kaiket ajat kun olen kotosalla. Yöksi otetaan sisälle nukkumaan. Työpäivinä pennut ovat olkkari-keittiö yhdistelmässä jossa olen kompostiverkoin suojannut vaarapaikat, johdot ym. Siltikin sotkua riittää kun palailen iltapäivisin kotiin..*huoh*

Tasja-pennusta ei ole varsinaisen luovutusiän jälkeen tullut kuin pari kyselyä, yhtään tosissaan kiinnostunutta kotiehdokasta ei ole ilmaantunut. Viimeksi syksyllä 2006 J-pennuista kotona temmelsivät Sallin lisäksi Jumpe 14 vk ikään asti ja Saska aina ½ vuotiaaksi asti. Joten eiköhän Tasjallekin se oma ihminen ajan kanssa löydy. Toisaalta elämä on helppoa kun pentuja on kaksi - ne viihtyvät keskenään ulkona tuntikausia painien ja tutkien ympäristöä. Toisaalta työtä on tuplasti kun yrittää opettaa arjen asioita, puhumattakaan koulutuksen alkeista, tottiksen ja jäljen jne. Eikä leimautuminen omaan ihmiseen (minuun) ainakaan helpotu Rillan kohdalla kun sisko pyörii siinä samoissa jaloissa.
Parin-kolmen viikon ajan olen tehnyt iltaisin ruutuja nurmelle ja pellolle, käytän iltaruokaa namina. Nenänkäytön periaate on auennut molemmille ja nyt pitäisi suunnitella jatkoa, lyhyitä suoria kanta-varvas namitettuna-periaatteella. Jälkien tallominen ja reeniminen on kivaa ja helppoakin vielä kun ei tarvitse tehdä pitkiä jälkiä eikä vanhentaa niitä tuntikausia. Lisäksi erinomaiset pellot ovat ihan nurkan takana ja pennut odottavat omaa vuoroaan eteisessä (kiljuen!)

Rilla ruudussa

Tasjan vuoro

Naavakin osaa!

Viikko sitten Naava oli meillä vkl-hoidossa. Hyvin kolmikko toisensa muisti ja alkurätinöiden ja Tasjan dominanssipullistelujen jälkeen trio leikki ja juoksi ja paini keskenään ihan niinkuin ennen 'lapsuudenkodissaan'. Naavakin sai ensikosketuksen jäljen salaisuuksiin nuuskuttelemalla pari ruutua. Jenna on luvannut jatkaa reenejä, eihän sitä koskaan tiedä vaikka vannoutunut agiharrastaja hairahtuisi pk-koulutuksen pariin.. ;)

Naava 10vk

Kolmikko lepää..

Naavan ja Tasjan nenut

Pian on pennuilla 12 vk täynnä ja ensimmäiset rokotukset odottavat - onneksi! Parvorokotteen osalta osalle pennuista on ohjelma jo aloitettu mutta ainakin omat maalaiseni ovat täysin emän antaman suojan varassa. Vieraita koiria en ole meille päästänyt eikä varmaan päästetäkään koko syksynä ja aika varovainen olen ollut ylipäänsäkin, pentujen sosiaalistamisreenit remmikäyttäytymisineen ovat jääneet vähemmälle eikä meitä ole ihmisten ilmoilla paljon näkynyt. Toivotaan että syksyn pakkaset hillitsevät pöpöjen ja virusten leviämistä.

Sadepäivänä ulkosaunan alla hiekassa 'kuorrutettuja' pentuja..

Tasja - pieni briardityttö

Kesä on kääntymässä pikkuhiljaa varhaiseksi syksyksi. Kylläpä olikin ilmojen puolesta ihana kesä, eikä voi valittaa muutenkaan...pentujen kanssa touhutessa kaikki on niin ainutlaatuista, kerranhan ne ovat pentusia. Sinällään tämä pelkästään kotona oleileminen ei niin kiehtovaa ollut että ihan joka kesä pentuja haluaisin, siinä on kuitenkin yli 2kk täysillä kiinni. Emän kantoaika, synnytys ja pentujen hoito ja kasvatus aina luovutukseen asti. Aika näyttää milloin seuraavat Boreabrie pennut kirmaavat tantereella...voi kyllä mennä jokunen vuosi.

Pennuista omaa kotiaan etsii vielä Tasja, Boreabrie Shastamir. Nyt 9 viikon ikäinen pikku riiviö. Tasja on pentueen pikkutyttö, turkoosinauhainen. Tosin ei se mitenkään oleellisesti enään ole 'pikkutyttö', lähes yhtä iso kuin siskonsa Rilla. Tasja on kevytluustoinen ja vikkelä kintuistaan, sillä on mielestäni hyviä edellytyksiä monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Se leikkii innokkaasti, saalistaa rättiä ja omaa hyvän ruokahalun. Vieraiden ihmisten syliin se kipuaa epäröimättä eikä jätä hauskasti liehuvia housunlahkeita rauhaan...oikea pikku piraija!

Suvi & Tasja

Tasjan kuvat(c)Kaisa Uusitalo

Lilla Rilla

Viimeisen seitsemän viikon pähkäilyjen, arvioinnin ja havaintojen jälkeen kotiin jäi sininauhainen tyttö, Boreabrie Shania. Lopullinen valinta ei ollut helppo, kaikissa narttupennuissa oli puolensa, hyviä ja sitten niitä huonoja - yhtään täydellistä ei ollut. Höh. ;)
Pitkään mietin myös pennun nimeä - kutsumanimi varmistui jo kesän alussa, omasta pennustani tulisi Rilla. Pentueesta tuli S-pentue emä Sennan ja täti Sallin mukaan. Oman pentuni rekisterinimeen mietin pitkään lady-sanan liittämistä s:llä alkavaan nimeen, mutta meni liian vaikeaksi..halusin suht lyhyet, yksiosaiset nimet kaikille pennuille. Ladyn olisin halunnut ihan vaan siksi että pennuilla on kaksi merkittävää lady-mummoa sukutaulussaan: Gi-LadyVelvet ja Lady Marmalade. Rillan rekkarinimeksi valikoitui lopulta lyhyt Shania, nimessä on mukana elämäni koira, niissä tassunjäljissä Rillan olisikin mainio elämässään edetä.

Lilla Rilla nakkikioskilla..Rilla sai heti nimensä eteen etuliitteen lilla..neidillä on melko ison koiran raamit ja minun toiveissa olis sellainen pikkuinen tai keskikokoinen 60-62cm narttu, saas nähdä kuin käy. Rillasta saattaa hyvinkin tulla mummojensa Gipsyn ja Armin kaltainen iso narttu, aika näyttää.
Rillalla on kaunis pää ja varsin lupaava fawn väri, muuten se ei mielestäni kropaltaan ole erityisen hyvä, kulmauksia ja kaulaa sais olla enemmän.

Rilla ei ollut pentueen rohkein eikä tempperamenttisin, se ei myöskään syöksynyt ensimmäisenä vieraiden syliin. Lähinnä se tyytyi tarkkailemaan sisarustensa reaktioita ennen kuin itse reagoi. Tosi mukavasti se leikkii ja saalistaa rättiä eikä jalkapallohulluutta voi olla huomaamatta - sukuunsa tullut!

Facebookin chatissa Tiina kiteytti asian hyvin - ei kannata murehtia koiran mahdollisia puutteita vaan keskittyä sen hyviin puoliin. Niin se on tehtävä. Näillä palikoilla mennään ja sehän on varmaa että koira joka meidän laumaan tulee meille myös loppuelämäksi jää.

Posekuvat(c)Raisa Hartikainen
Futiskuvat(c)Kaisa Uusitalo