maanantai 21. toukokuuta 2012

Näytelmissä

Niin koitti aika roudata juniorit ensimmäiseen näyttelyyn. Pohjoisen ulkonäyttelyt ja samalla kesäkauden korkkasi Oulun Koirakerhon ryhmänäyttely, tällä kertaa Kempeleen koulukeskuksessa. Monista pohjoisessa asuvista kasvateistani kehään oli ilmoitettu omat junnutytöt Naava ja Rilla.

Jenna ja Naava ovat kovasti reenineet kehässä juoksemista ja ryhdissä seisomista. Naava on varsin vilkas tapaus ja kierrokset nousevat pienestäkin vauhdinnostosta. Suhteellisen hyvin Naava malttoi seisoa ja muutamaa pomppua lukuunottamatta liikkeetkin saatiin näytettyä. Jennan ja mukana reissanneen Sofian mielestä Naavan esiintyminen oli paljon huonompaa kuin parin viikon takaisessa mätsärissä Kemissä. Kaikesta huolimatta ERI napsahti ja Naavalle näytettiin punaista 'korttia'.

Naavan hammaskalustoa tsekataan

Ryhdikäs Naava

Boreabrie Shakira jun ERI2

Rilla on luonteeltaan rauhallisempi ja esiintyminen ja liikkuminen varmempaa. Tuomari Anna Brankovic tykkäsi kovasti vahvasta Rillasta ja mekin saimme ERIn ja kilpailuluokassa Rilla sijoitettiin siskonsa edelle ensimmäiseksi saaden samalla SA:n.
Paras narttu-luokassa Rillan piti juniorina juosta keulassa kilpakumppanien tullessa perässä ja siinä kyllä neidin pää pyöri ja häntä nousi. Valioluokanvoittajan Millin ja veteraani Tonnin jälkeen Rilla sijoittui PN3:ksi ja sai ensimmäisen serttinsä! Eipä voi olla kuin tyytyväinen tyttöjen ensiesiintymiseen ja Rillan SA ja sen myötä eka sertti toki kruunasi päivän.

serttityttö Rilla

Boreabrie Shania jun ERI1 SA PN3 SERT

hännänkannossa on sanomista..

parasta narttua valitaan

Nykyisin näyttelystä ei anneta edes niitä eri värisiä palkintonauhoja vaan laatuarviointi ja kilpailuluokan sijoitus näytetään (typerästi mielestäni) pahviläpyskällä kehäsihteerin toimesta. Toisin kuin jalkapallossa, punainen kortti on oikein haluttu mutta keltainen (H) ei niinkään. ;)
Seuraavaksi suuntaamme kesäkuun lopulla Kiiminkiin rodun erikoisnäyttelyyn, jossa kovassa kilpailussa punainen kortti olisi jo suuri saavutus meille ja sininen (EH) luultavasti se todennäköisin. Muutamiin pohjoisen heinäkuun näytelmiin olen suunnitellut tyttöjä ilmoittavani mutta harkinnassa on vielä kummanko vai kummatki. Koiranäyttelyiden ilmoittautumismaksut ovat sen verran suolaiset ettei missään isommassa määrin ruveta kehiä kiertämään.

Kuvat(c) Minna Saarimaa

perjantai 11. toukokuuta 2012

Maata näkyvissä!


Aurinko armas tekee kovasti töitä ja lumet saavat kyytiä näilläkin leveysasteilla - vihdoinkin! Aika epätoivoiselta on kevään tulo täällä vaikuttanut, kylmä pohjoistuuli ei tuntunut hellittävän millään ja välillä on tullut 15cm uutta lunta ja taas palveluskoiraharrastajien suupielet ovat alaspäin. Onneksi itellä ei ole kisakoiraa reenimaastoja jonottamassa, mutta muutamalla kaverilla on jo koepaikka varattuna ja kokeet parin viikon kuluttua. 'Vuodet eivät ole veljeksiä' sanotaan ja tänä keväänä sen on kyllä saanut tuta. Viime keväänä tähän aikaan piha oli haravoitu ja orvokkiapenkkiä suunniteltiin täysillä. Nyt en ole edes kaivanut haravaa esille, lumilapiolle on ollut hommia lähinnä.
Mustaselässä lenkkeillessä olen löytänyt parikin sulanutta metsäkaistaa johon voi tallata esineruudun tai vaikkapa pikkujäljen. Tosin en ole ajatellut ottaa Rillalle metsäjälkeä vaan jatkaa pellolla pitkälle kesään, toivon mukaan siitä mihin syksyllä jäätiin. Järvirovan pellot alkavat olla lumesta vapaat mutta toivottoman märkiä vielä, odotamme että aurinko ja tuuli tekevät tehtävänsä ja kuivattavat reenipeltomme. Meillä ei ole kiire minnekään.
Esineruudun tein tänään Kittisvaarassa odotellessamme näyttelyreenien alkamista Rohkihallilla. Vaaran eteläinen rinne oli täysin sula laajalta alueelta, joten saimme pikkureenin jälkeen tepastella kevään ensimmäisen metsälenkin. Koirat olivat tietysti kuin kesälaitumelle päästetyt vasikat, juoksemista, pyörimistä jäkälikössä ja poronpapanoitten herkuttelua, tietty.
Esineruudussa tein Rillalle helpon mielikuvaharjoituksen, veimme yhdessä hanskan n. 30m etäisyydelle ruudun lähetysreunasta ja pudonneen hanskan mielikuvalla Rilla syöksyi kuin tuulispää sitä hakemaan. Tsip ja pallopalkka! Siitä se lähtee!
Rasta sai hakea kolme esinettä ilman mitään apuja ja hyvin nousivat.

Täällä se jossain on..

pallopalkka!

metsälenkillä

paljon ihania metsän hajuja

Näyttelyreeneihin suuntasimme tyyliin "viikon päästä olis näyttely, pitäiskö jotain reenatakin'. Itseasiassa olen kyllä juoksuttanut ja seisotellut Rillaa kotipihalla mutta nyt lähdimme katsomaan kuinka käy kun on häiriötä eli muita koiria edessä, perässä ja vieressä. Hyvin se meni, no panic. Rilla on toki kiinnostunut koirakavereista mutta malttaa silti keskittyä seisomaan ryhdikkäästi ja ravaamaan rauhallisesti. Ensimmäisellä kierroksella perässä juokseva koira vähän jänskätti mutta parin kiekan jälkeen ei pätkääkään. Hampaiden näyttö ja kopelointi vieraan ihmisen toimesta ei ollut juttu eikä mikään ja saimmepa Rillasta virallisen mitankin säkämitalla mitattuna, plikka on säkäkorkeudeltaan 60-61cm 11 kk iässä joten tuskinpa korkeutta enään tulee, massaa ja turkkia kylläkin.
Rilla ja Naava saivatkin paineita näyttelymenestykseen kun sisko Zelda käväisi viime sunnuntaina Rauman näyttelyssä avaamassa uransa hienolla tuloksella junioriluokan ERI1 SA PN3 sert ja ROP-juniori (epävirallinen Royal Caninin sponssaama kilpailu). Zelda oli handlerinsa Kaisan esittämänä esiintynyt upeasti ja osa menestyksestä kuuluu toki 'kenneltyttö' Maikille beatyboxeineen ;) Riinalle kiitokset ja onnittelut, ihanaa että jaksatte puuhastella ja viedä nättiä junnua näyttelykehäänkin.
Zelda korkkasi kehät ihka ensimmäisenä kasvateistani ja tulos oli mitä mahtavin! Mane tuumaskin että olen ihan epäonnistunut 'kasvatustyössäni' kun rupusista 'käyttökasvateistani' onkin tullut näyttelykoiria! ;)

Zelda kehässä Kaisan esittämänä

tuomarina Donna Conod Kanadasta





Zeldan kuvat (c) Tanja Nummelin

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Mopotyttö

Savon tytöllä menee lujaa! Johanna laittoi Tasjasta uusia kuvia ja kuulumisia ja kyllähän tyttö on kuin kevättä rintaan saanut nuorukainen bensaa suonissaan. Pitkän talven aikana on vissiin sukulaiskoirien geenit uinuneet mutta nyt kevään ja mopokelien myötä on selkeä sukuominaisuus hypännyt esille. Tasja on isänsä tassunjäljissä, jos ei mopopoika niin mopotyttö. *Huoh*
Kevyenliikenteen väylillä lenkkeiltäessä on tämä ominaisuus kaikessa "ihanuudessaan" hypännyt esille - ohikiitävät autot, mopot, pyöräilijät aiheuttavat mahdottoman vimman jahdata eikä käskyt ja pakotteet tunnu missään vaan tuntuvat menevän kuuroille korville. Kotona Tasjaa ei pidättele edes ovet jos nuorison skootteri startataan pihassa..Onneksi Johanna on päättänyt 'ottaa härkää sarvista' ja tarttua ongelmaan heti. Tasja asuu sen verran maalla ettei sen kans liikenteen seassa aina joudu 'painimaan' mutta ominaisuutena ja käytöstapana jahtaaminen on ikävä ja rasittava tapa.
Samanlaista käyttäytymistä (joskin lievempänä) on kevään myötä osoittanut Naava, jonka kanssa Jenna joutuu kohtamaan kevyenliikenteen kirot joka päivä Tornion lähiössä lenkkeillessä.
Koulutus vaatii pitkää pinnaa ja on välillä epätoivoista koiran turruttamista liikenteeseen, kaksi askelta eteen ja yksi taakse, mutta eteenpäin silti mennään vaikkakin hitaasti.

Muuten Tasjalle kuuluu hyvää, siitä on kasvanut kaunis hyvinhoidettu juniorityttö, joka nähtäneen kesäkuun alussa depytoimassa näyttelykehässäkin. Reeni-intoa Johannalle, sekä näyttelyreeneihin että muihin aktiviteetteihin, voin taata ettei tartte koiraa perässään vetää! ;)

Tasja hankikannolla pääsiäisenä

Vapun tunnelmissa

Pihavahti kotitiellä


Ylpeä futaaja!