sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Laiskaa kevättä


Kevättalvi etenee, ihan ei aamutuimaan lähes -33'c pakkasessa etenemistä usko, mutta lisääntyvä valo kyllä kertoo keväästä almanakkaa ja lämpömittaria paremmin. Aamusella on jo täysin valoisaa ja iltalenkkiäkään ei tarvitse enään täysin pimeässä käppäillä. Jospa nuo himuiset yöpakkaset pikkuhiljaa hellittäisivät niin päästäis kunnolla nauttimaan tästä parhaasta vuodenajasta.

Treenirintamalla on hiljaista. Olemme Raisan kans käyneet hallilla epäsäännöllisesti silloin tällöin, mutta omasta treenaamisesta jokin drive puuttuu nyt kokonaan. Helmikuun tokokokeisiin ei saatu paikkaa (Rasta avo) ja seuraavat kokeet täällä ovat vasta toukokuussa, joten semmosta 'veitsi kurkulla' reenaamistakaan ei ole tarvinnut tehdä :)
Rillan kanssa on tehty olohuonereeniä pitkin talvea, varmisteltu noutoa ja erityisesti luovutusta ja hinkattu maahanmenoa ja seuraamispaikkaa kontaktilla. Aika paljon siis (minuksi) ja piskuisessa olkkarissa kaikki! Hallilla on paljon leikitty ja keskitytty oikeaan vireeseen ja asenteeseen. Namista olemme siirtyneet puhtaasti patukka/narupallo palkkaukseen ja se tuntuu nyt tuovan tarvittavaa vauhtia tekemiseen.
Vielä ollaan ihan liian 'pienissä palasissa' eli kokonaisia liikkeitä pitäis ottaa mukaan ja nostaa hieman vaatimustasoakin. Tuntuu että ollaan jauhettu paikallaan ihan liian pitkään.

Aika laskoina ollaan oltu liikkumisen suhteenkin, kunnon pitkiä kävely/hiihtoretkiä ei ole vielä tehty montakaan vaikka kirpakkaita aurinkoisia päiviä on ollut useita. Onneksi on vielä kevättä jäljellä ja pitkät pääsiäisenpyhät.
Sieppijärven jäällä olen liikkunut tänä talvena varovaisesti. Rilla tippui avantoon tammi-helmikuun vaihteessa ja jouduin ekan kerran kunnolla kalastamaan sen niskavilloista jään päälle. Viime keväänä se molskahti myös sulakkoon, mutta pääsi itse omin avuin ylös. Sieppijärvessä on paljon laskevia jokia ja niiden myötä vaarallisia sulapaikkoja, kelkkareitit ja latupohjat ovat kovia ja turvallisia mutta ihan siinä reitin vieressä voi olla 'surmanloukku'. :( Ja arvatenkin Rilla ei malta pysyä merkityllä reitillä..
Pari viikkoa sitten kaverin poika humpsahti moottorikelkalla reitin vierustalla olevaan lumisohjoiseen avantoon, poika ehti hypätä kovalle jäälle mutta kelkka painui järven pohjaan..että syystäkin on minusta tullut vähän arka jäälläliikkuja.



Jos olen itse ollut laiska reenaaja niin Jenna ja Naava ovat toista maata. Parin viikon takaisen agidebyytin jälkeen vauhtipari kisasi eilen Haukiputaalla saavuttaen viimeisen nollan ykkösluokasta! Active dogsien kisoissa oli mukavasti livestream lähetys meille kotikatsomossa jännittäneille, joten hengistystä pidätellen sain seurata Naavan radan livenä. Ja kyllä kannatti, tuloksena 0 vp aika -10.41 LUVA ja agiSERT sijoituksella 3. Tervemenoa kakkosiin! Harmi ettei paria nähdäkään Pellon agikisoissa pääsiäisenä, muuttokuorma Ouluun lähtee juuri silloin eivätkä repeä pohjoiseen kisaamaan. Naavan kisailut maksi kakkosissa jatkunevat Oulun kisoissa huhtikuun alussa mikäli juoksu ei sekoita suunnitelmia.
Alla kuvia Haukiputaan kisoista, kuvannut Mika Juntunen.

Active Dogs agilitykilpailut 16.3.2013 Haukipudas
(c) Mika Juntunen

(c) Mika Juntunen

(c) Mika Juntunen

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Agidebyytti

Niin vaan aika on vierähtänyt ja Naavan ensimmäiset agistartit ovat takana. Pikkuisesta punapantaisesta pennusta kasvoi kuin kasvoikin terve ja vauhdikas agiliitäjä. Pentulaatikossa Naava oli 'gamelboots' tyyppi, joka kiipeili emän selässä ja jumittui selän taakse huutamaan, kiipesi ensimmäisenä pentulaatikosta ulos ja rääkyi närkästyneenä makkarin lattialla muiden säestäessä laatikossa.


Naava oli pentueen tytöistä kooltaan keskikokoa ja luustoltaan kevyt, mutta rungoltaan hieman pitkä ja itse epäilin olisiko pitkästä rungosta haittaa agilityssä. Jennan ihastus tähän suloiseen punapantaiseen tyttöön piti alusta asti eikä minun auttanut ehdotella juurikaan muita...oma valintani agilitykoiraksi olisi ollut lyhytkroppainen ja sähäkkä Sienna eli Sinko. Kuulamörsärit Rilla ja Zelda jätettiin heti vaihtoehdoista pois.


 
Kotiuduttuaan Tornioon Naavan agireenit alkoivat ja kasvattaja sai usein niin positiivisia uutisia kuinka hienosti pentu edistyy ja kuinka lupaavalta se vaikuttaa muidenkin, asiaan/agilityyn perehtyneiden, mielestä. Itse toivoin kädet ristissä, että lupaava pentu ei kasvaisi kovin suureksi kooltaan ja olis nivelistään terve.

kuva ja alla olevat kuvat (c) Jenni Rundgren




(c)Kaisa Uusitalo

(c) Kaisa Uusitalo

Naavasta ei todentotta tullut mitään isoa briardia, säkäkorkeudeltaan n. 60cm ja emänsä tapaan luustoltaan ja kropaltaan varsin kevyt. Juniorina Naavalla oli kaunis ja pitkä turkki, mutta näyttelyssä tuomarit moittivat ettei turkin alla ole kauheesti mitään, asia josta me Jennan kanssa emme olleet kauhean pettyneitä. :)
Ja kun Naava osoittautui lonkiltaan ja kyynäriltään terveeksi, oli kaikki lähtökohdat kunnossa tulevaisuuden agiuraa ajatellen.
 
kuva(c) Jenni Rundgren


kuva(c) Jenni Rundgren

Viime sunnuntaina Oulussa kisaura vihdoin alkoi ja aivan upeasti alkoikin. Naava saavutti tuplanollat eli kaksi LUVAa sijoituksilla 2. ja 1. Kolmannella radalla napsahti sitten reilu hylsy :). Tarkemmat selostukset radoista videoineen voi lukea Jennan ja Naavan omasta blogista.
Agilityura jatkuu kevään tiiviillä kisaputkella jo viikon kuluttua Haukiputaalla ja suunnitelmissa olisi startit täällä kasvattajan huudeilla pääsiäisenä Pellon Rohkihallissa. Huisan jännää, menen takuulla katsomaan ja tarvittaessa tolpaksi, kuvaajaksi tai miksi vaan!

OKK:n agilitykisoissa Oulussa 3.3.2013
kuva(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

(c)Mika Juntunen

Ilmanmuuta hyvää harrastuskoiraa ei tule ilman hyvää ohjaajaa. Jenna on ahkera ja tunnollinen reenaaja ja lajissa hyvin 'sisällä'. Kasvattiseurassaan TORKKssa saanut erinomaisen ohjauksen ja valmennuksen lajin pariin ja hyvissä harjoittelupuitteissa. Kotoa on kävelymatkan päässä lämmin reenihalli ja kesäkaudella vielä lähempänä ulkokentät aidatulla koulutusalueella.
Huhtikuun alussa Jenna ja Naava muuttavat Ouluun ja agsailuja jatketaan pohojanmaan lakeuksien runsaalla tarjonnalla, toivottavasti se oma agilityseura ja reeniporukka sekä hyvät treenimahdollisuudet löytyvät kevään myötä.