sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Hetki ennen

 
Kevät etenee näilläkin leveysasteilla huimaa vauhtia. Ihan näistä tämän postauksen kuvista sitä ei uskoisi, lunta on lähes 30cm, paikoin toki vähemmän. Mutta etenee se, viime viikon vesi - ja räntäsateiden seurauksena lumipeite on tippunut puolella.
Tänä aamuna saimme iloita hankikannosta, suuntasimme oitis rantatielle aamulenkille seuraamaan joutsenten ja muiden vesilintujen kevätmellastusta. Gibbon muorikin pääsi mukaan pitkälle aamuretkelle, raskaassa sohjokelissä se ei enään jaksa tarpoa, mutta kantavalla hangella kylläkin.

Kielletty ajosuunta!

Sulakon reunalla
 
Rantatie huhtikuussa hankikannolla
 
Omaa mellastustaan pitävät nämä kaksi, Rilla ja Rasta, tässä omalla pihalla. Lumen alta paljastuu keppi jos toinenkin, puhumattakaan jalkapallon ruttanasta, joka koirien iloksi löytyi eilen takapihalta 'talvisäilöstä'.

löytyi aarre..

tämmönen!

vääntöä..

ja lisää...

penikalle huutia!

Näistä kevätalven viimeisistä päivistä nautimme täysillä, enään ei mene kuin hetken henkäys (itseasiassa sen pari viikkoa) kun lumet on tipotiessään ja ihana reenikevät voi alkaa.

Rastalle pallo, penskalle keppi!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kymmenen vuotta

Gipsyn ensimmäisen pentueen syntymästä tuli tänään kuluneeksi 10 vuotta. Joten onnittelut lienevät paikallaan Zhamanen G-pojille ja tytöille. Osa on jo pilvipaimenena mutta suurin osa porskuttaa eteenpäin kymppivuotiaan vauhdilla ja viisaudella. Ihanissa rakastavissa kodeissa kaikki - terveiset ja rapsuja koiruuksille. Tähän kuvakavalkaadiin olen keräillyt ja skannaillut kuvia niistä G-pennuista, joista kuvia löytyi albumista tai koneelta.

Tuore äitikoira ja 12 esikoista

Ottosson, Taika, Milo, Ninja ja Rino 5kk iässä syysleirillä
 
Gipsy ja poikansa Ottosson

Ottosson 1 -vuotiaana kesällä 2004

Maj-Liksen Taika

Rino poika

Leevi-poika Harjavallasta
Kaunis Milo Messarissa 2006
 
Ninjan kanssa erkkarissa

Aika tuntuu rientävän ja oma äippäkoiruus täällä kotonakin on jo lähes 14 -vuotias vanhus. Mukavat muistot jäivät Gipsyn astutusreissusta eteläiseen Ruotsiin Smålantiin helmikuussa 2003. Muistan kuinka Manen kanssa taivastelimme ruotsalaisten 'brukshundklubbenien' varakkuutta upeineen kerhotaloineen ja kenttineen. Upeiden puitteiden lisäksi saimme nauttia ruotsalaisten briardharrastajien vieraanvaraisuudesta illallisineen ja muineen herkutteluineen. Terveiset/Hälsningar till lähtevät siis Monikalle, pentueen Otto-isän omistajalle, Gunille kennel Isfolkets'in ja Annikalle kennel Rio de Oro'on.

Vanhentunut tässä on itse kukin..selkää kolottaa ja laiskuus iskee rankasti aina silloin tällöin (tai itseasiassa aika usein :P ). Onneksi kevät ja kesän odotus kummasti piristää.

Tokotytöt Zelda ja Sinko 7,5 viikkoisina
Ai että mitä tekevät sisarukset Zelda ja Sinko tässä postauksessa - no typyt kunnostautuivat tänä viikonloppuna tokokokeissa. Sinko ja Outi kisasivat lauantaina Kokkolassa avoimessa luokassa 2-tuloksen verran (152p, luoksetulo nollautui) ja Zelda ja Riina debytoivat sunnuntaina Porissa alokasluokassa 1-tuloksella (167p, hyppy nollille) Onnea paljon ahkerat ja taitavat tytöt!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Läheisyyttä

 
Liekkö mulla koskaan ollut näin sopuisaa narttulaumaa kuin mitä nyt on. Ikäerolla on varmaan oma osuutensa, yksi jo keski-iän ohittanut narttu ja toinen vanhus. Siihen saumaan oli Rillan helppo asettua.
Rastasta löytyy vielä paini - ja kirmauskaveri tarvittaessa ja muorin kylkeen on mukava asettua nukkumaan. Nämä ovat kyllä semmoinen toistensa läheisyydestä, hellyydestä ja hoidosta nauttiva kolmikko ettei ole ennen tässä torpassa tavattu.
On mielenkiintoista huomioida tuleeko Rillan aikuistuminen ja hormoonaalinen vaihtelu vaikuttamaan lauman sopuisuuteen, samalla olen pohtinut mikä merkitys on matriarkka Gipsyn poistumisella.

 

 
Ihana kevättalvi antaa nyt parastaan ja vaikka kuinka rakastan tätä vuodenaikaa, on tänä keväänä ollut paljon haikeutta ilmassa.
Gipsyn vanheneminen on ollut silmiinpistävää viimeisen puolen vuoden aikana. Enään ei ole muorista pitemmille lenkeille lähtijäksi, lihaksisto on kuivunut ja askel on horjuva. Aiemmista vanhojen koirieni 'merkeistä' päätellen Gipin aika ei ole enään pitkä...meillä mennään vääjämättömästi kuukausi, viikko kerrallaan aina siihen asti kunnes on enään vain päivistä kysymys. Tässä vaiheessa muistutan aina itseäni siitä totuudesta, että koiran omistajana ja omana ihmisenä olen velvollinen tekemään viimeisen palvelun ystävälle. Ne on aina raskaita päätöksiä, on huomioitava vanhan koiran elämänlaatu ja kivuttomuus eikä miettiä sitä milloin se itselle olisi mielekkäintä.
Toivoisin, että Gipi jaksaisi lämpimään kevääseen ja alkukesään, saisi nauttia lämmöstä terassilla ja pihanurmikolla köllötellen.



Siihen asti annan vanhalle koiralle kaikkeni, käymme pienillä kävelylenkeillä useamman kerran päivässä, kotona on lattialla matot, siten ettei vanhuksen tarvitse liukastella, hoidan turkkia hellästi harjaamalla Gipiä viikottain, hyvää ruokaa ja rapsutuksia unohtamatta. Koiravanhukset nukkuvat paljon ja se niille suotakoon, meillä muoria kyllä autetaan jos ei kipuaminen sohvalle joka päivä onnistukaan. Lämmittävistä vieruskavereista ei ole pulaa ja samalle sohvalle ovat aina mahtuneet likitysten.

Gibbon muori