sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Hyvällä mielellä

Kevään reenit on ampaisseet kunnolla vauhtiin. Viime viikkojen lämpimät kelit ovat saaneet talven jäljiltä uinuneet jälkipellotkin hennosti vihertämään ja pari kolme reenijälkeäkin on ajettuna. On se hieno tunne, kun taas näkee liinan päässä innokkaan ja varman nuuskuttelijan etenemässä askel askeleelta. Viime syksynä sain tehtyä Rillalle kymmenkunta esinejälkeä ja varsin hienoilla ilmaisuilla jo silloin. Nyt tein ekat jäljet helppoina laatikonmallisina kahdella esineellä ja loppupalkalla. Hienosti lähti kausi käyntiin, rauhallisen itsevarmasti nostaa jäljen ja esineillä putoaa maahan niinkuin vanha tekijä.
Rillan keskittyminen on kyllä ihan parasta, sitä ei kevään ekalla jäljellä häirinnyt edes 10 metrin päässä loikkiva pupu pitkäkorva, jolle se muulloin (lähinnä aamulenkeillä) on antanut vauhtia harva se päivä..asenne on kohdillaan - töissä ei jänöjä jahdata.

Tottista olemme reenineet lähes joka päivä omalla pihalla ja piskuisella tokoesteellämme. Kerta viikkoon olemme yrittäneet Raisan kanssa järkätä yhteisreenit Sipalle, lähinnä ryhmäpaikallaoloa ja häiriön sietoa reenaten.
Rillan kanssa on kyllä iso työmaa edessä mitä tulee häiriön sietoon, reenikaverit ja niiden leikit ja palkkaukset kiinnostavat paljon enemmän ulkokentällä mitä esim talvella hallissa reenatessamme.


Omalla pihalla löytyy paljon tilaa ja pitkiä suoria esim eteenlähetyksen reenaukseen ja hyppynoutoa olen työstänyt 80cm:llä  tokoesteellä. Itseasiassa oikein harmittaa kuinka vähän hyppyä on tullut reenittyä, vaikka sitä voisi aivan hyvin hypyttää ilman noutoa ja keskittyä itse hyppytekniikkaan. Nyt 2-vuotiaana Rilla vois olla parempi hyppytekniikaltaan, se on Sallin ja Rastan jälkeen oikeastaan huono hyppäämään. Näkisin että hyppyrutiinin puutetta pitkälti, mutta voi se olla muuten vaan huonompikin, joten to do-listalle tämäkin.
Tottiksen kanssa saa kyllä tehdä töitä hartiavoimin, sen verran hitaasti olemme edenneet. Lähinnä talvella keskityin oikean mielentilan löytämiseen ja ennenkaikkea pitämiseen. Onhan tuo aika virvottava kaveri eikä puhettakaan, että Rillan kans pääsis missään vaiheessa helpolla tottiksessa. *huoh ja plääh*

Yhteisreenien ohessa olen hyödyntänyt reenikaveria rullailmaisun merkeissä. Vaikka haku on jäämässä täysin pelto -ja metsäjäljen jalkoihin, niin yritän nyt kesällä työstää haun ilmaisua kuntoon, ensin ihan kentällä tai kentän laidalla ja loppukesästä/syksymmällä mahdollisesti metsässä ja hakuradalla. Rillalle rullaketju on vasta aukeamassa, se tuo kyllä irtorullan (letkunpätkän) vauhdilla käteen asti, mutta näytölle lähtö on vielä epävarmaa ja vaatii paljon apuja. Tähän 'ongelmaan' ei auta kuin kymmenet toistot ja helpot näkyvillä olevat maalimiehet. Tätä työstämme aina kun siihen mahdollisuus suodaan eikä näihin ilmaisureeneihin onneksi tartte kuin yhden reenikaverin eikä reenipaikallakaan niin väliä.

Jos meillä kevät on painottunut ja painottuu paljolti reenaamiseen ilman koesuunnitelmia, niin toisin on kasvatillani Sinkolla ja Outilla. Pari on tokoillut avoimesta luokasta jo kaksi hienoa ykköstä eikä kolmaskaan liene kaukana. Sinko on kasvateistani pisimmälle ehtinyt ja taitavasti eteenpäin viety. Onnittelut vielä kerran Outsa ja Sinkoilija!

Sinkoilja vauhdissa vuosi sitten mestistokossa
- meno on yhtä railakasta edelleen!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Turkkitalkoot

Ihania keväisiä vapaapäiviä ei ole tarkoitettu istumaan sisällä tursakkeiden turkkien kimpussa, mutta sekin velvollisuus on tehtävä aina aika ajoin. Varsinkin näinä kura-aikoina on ne hetket, jolloin koirat ovat kuivia ja kammattavissa, aika vähissä.
Tunnollisesti pyrin käymään koirieni turkit läpi kerran kahdessa viikossa, Rillan jopa kerran viikossa. Helpottaa huomattavasti turkin hoitoa, kun isoja takkuja ei ehdi muodostua eikä pohjavilla ole ehtinyt tumppaantua.
Sitä paitsi aurinkoisina kevätpäivinä harjaamisen ja kampaamisen voi tehdä terassilla ja vieläpä ilman iniseviä hyttysiä ja muita kesän 'kavereita'. :P

Muoria ei poseeraus kiinnosta..

ota jo se kuva!

Harjattu ja siistitty koiramuori

Omalla kohdallani turkin hoito käsittää vain perusharjaamisen ja kampaamisen sekä tassujen ja varvasvälien siistimisen tarvittaessa. Olen laiska koiranpesijä, meillä koirat pestään kahdesti vuodessa, keväällä kelien kuivuttua ja syksyllä pakkasten tultua. Ja silloinkin käytän ihan vaan linnashampoota ja jotain omille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta, jotta saadaan turkkia sileämmäksi ja luistavaksi ainakin vähäksi aikaa.
Briardin turkinhoidossa on monta koulukuntaa ja aivan varmasti monin verroin parempaan lopputulokseen pääsevät ne, jotka näkevät vaivaa ja rahaa oikeiden aineiden ja shampoiden hankkimiseen. Pitäis varmaan joskus kokeilla pitkälle turkille tarkoitettua koirashampoota hoitoaineineen niin sais nähdä lopputuloksen ja ilmeisen jatkohoidon helppouden omissakin tursakkeissa.

Näillä on aina pärjätty (omenoita välipalaksi)

Gibbon muorin turkin olen monena kesänä meinannut ajella..ihan vaan suunnitteluasteelle on aina jääty. Gipi on saanut pitää turkkinsa, enkä missään nimessä enään sitä ajeliskaan, sen verran ohut ja pohjavillaton sen turkki nyt vanhuksena on. Sitä paitsi se tuntuu nyt nauttivan harjaamisesta, loikoilee kyljellään ja nukkuu toimituksen ajan..nuorempana se jännitti ja kiljui takkujen selvittelyssä. Samanlainen kipuherkkä kiljuja on tyttärentytär Naava, varsinainen Drama Queen. Rilla on onneksi helppo tapaus hoitaa, rentoreiskana loikoilee kammattaessa ja koskaan ei ole ääntä päästänyt, vaikka mitenkään helläkätiseksi kammankäyttäjäksi en tunnustaudukaan.

Rilla 22 kk


Tänä kesänä näyttelyt jäävät meiltä vähiin. Rastaa on tarkoitus ilmoitella naapurimaan kehiin serttijahtiin, mutta yhtään kotimaan näytelmää ei ole suunnitelmissa. Rilla ja Naava sekä todennäköisesti muutkin S-kasvattini jäänevät odottamaan aikuistumista ja näyttäytyvät kehissä jälleen ensi vuonna.

Rasta siistittynä

Auringossa siitä tulee punamusta :P