lauantai 27. joulukuuta 2014

Hieno vuosi

Sydän täynnä joulua...

Ihana joulu on takana. Siis ihana, minun sanomana, joulusta on aika harvinaista. Vaan oli kyllä silleen leppoisa ja lämmin joulu, vaikka ulkona paukkuivat -30' asteen pakkaset. Sukulaisia, lapsia, koiria, lahjoja ja hyvää ruokaa. Aika monesti meillä joulut ovat tuommoisia, mutta miksiköhän juuri tämä joulu tuntui niin kivalta. En tiedä.
Jouluaattoiltana myöhään koiria lenkittäessäni näin semmoiset elämäni repolaiset taivaalla, ettenpä koskaan muista niin upeita nähneeni. Koska en ole kameranaisia, niin lainaan tähän 'luottokuvaajani' Markus Kiilen revontulikuvan kyseiseltä yöltä.

Kesänkijärvellä, sieltä tunturien takaa ne tulevat...
(c) Markus Kiili

Mukavaa on myös valon lisääntyminen pikkuhiljaa, kukonaskelin kohti kevättä. Jennan ja Naavan kanssa kävimme tänään paukkupakkasissa tunnin lenkin. Lenkin jälkeen kuuman kaakaon siivittämänä suunnittelimme tulevaa koekautta, uutta vuotta ja tulevan kesän näytelmiä ja mahdollisia pennunpalleroisiakin. Sekin on mukavaa, suunnitella ja odottaa kevättä/kesää kisoineen ja kokeineen sekä loppuvuodesta mahdollista huipennusta pennuntuoksuineen.

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja kyllä on taas kiitoksen paikka kaikille kasvateilleni ja ahkerille ja osaaville omistajille. Suht nuorten, kolmivuotiaiden, koirien kanssa olette saaneet nipun hienoja tuloksia aikaan. Upeaa työtä! Kiitos!

Oma tyttöni täällä kotona, Rilla, avasi pk-koeuransa saavuttamalla BHn ja JK1:sen. Erikoisjäljelle olisimme vielä mielineet loppusyksystä, mutta koepaikkaa ei tipahtanut. Ensi kaudella Rillan kanssa varovaisena tavoitteena JK2:n lisäksi FH1. Näyttelyissä kävimme neljä kertaa, joissa Rilla jokakerta voitti nartut ollen joko ROP tai VSP.  Käyttötuloksen myötä saavutimme Suomen ja Norjan muotovalionarvot. Ensi kesälle nälkää jäi myös näytelmäkehiin, tavoitteena ruotsin sertti ja valioituminen sekä yhden CACIBin myötä pari kansainvälistä muotovalionarvoa. Erikoisnäyttelyn kirjaamme myös kalenteriin ensi kesälle.

Naava ja Jenna tahkosivat agibaanoilla 2-luokassa tyyliin askel eteen toinen taakse. Laji on armoton moiselle kuumakallelle, eikä tulevalle vuodelle uskalleta kauheen paljon agistartteja lupailla. Agilityn perusreeniä uusin opein kylläkin. Naava saalisti tällä kaudella yhden LUVAn huikean nopean sellaisen ja sitten nipun hyllyjä starttivarasteluineen ja kontaktivirheineen :P
Uusi lajikokeilu toko tuotti sensijaan hienoja tuloksia, kolmessa kokeessa upeat ykköset ja TK1 plakkariin! Ensi vuonna jatkuu tokoura tavoitteena TK2 ennen lajin elokuista sääntömuutosta. Naavalle on suunnitteilla myös muutama näyttely, erikoisnäyttely mukaan lukien.

Sinko ja Outi tekivät takuuvarmaa työtä leipälajissaan tokossa. Sinkolle hieno avo ykkönen ja TK2 heti alkukaudesta ja muutama VOI 2 napsahti kauden kuluessa. Tunnari kuntoon -projekti on meneillään ja sen myötä toivottavasti napsahtelis tulevana vuonna VOI ykkösiäkin, tai edes se yksi ;) Kasvattajatäti odottelee parilta myös pk-uran korkkausta ensi kaudella, BH on jo tehtynä. Sinko osaa kyllä ja ohjaaja samoin! (paitsi vois opetella lukemaan karttaa kisamatkoille ajaessa, tai hankkis kunnon navigaattorin) :D

Zelda ja Riina, satakunnan tehokaksikko, tokoili tällä kaudella avoimessa luokassa, saavuttaen nipun komeita ykkösiä ja koulutustunnuksen TK2. Talvella Zelda sai etuliitteekseen BHn ja sitämyötä lippu pk-kokeisiin on jo taskussa. Agilityn koukerot ovat pikkuhiljaa avautumassa ja kisaura jatkunee ensi kaudella. Zeldan tokoilut jatkuvat VOIttajassa ja toiveena olisi myös pk-hakukoekorkkaus...enkä panis hanttiin vaikka muutamaan näytelmäänki Zeppis ilmestyis ;)

Sani on tehnyt historiaa. Se sai omistaja/ohjaaja Sarinsa innostumaan reenaamisesta ja kisaamisesta todenteolla ja lopulta parivaljakko korkkas tokouran menneenä syksynä. Saavutuksena 2 x 3.tulos, 1 x 2.tulos ja hienosti sokerina pohjalla alokasluokan ykköstulos! Ensi kaudelle on tavoitteena TK1 ja varovaisena toiveena ja haaveena myös BH. Hyvä hyvä! Sania nähtäneen myös muutamissa näyttelyissä vuoden edetessä.

Otto ja Tasja toimittivat kultaisen kotikoiranvirkaa uskollisesti ja antaumuksella. Otto pääsi loppuvuodesta kicksparkkailemaan Marjon kanssa ja vauhtia on takuulla riittänyt. Tasjalle puolestaan voisi myöntää uimamaisterin diblomin, sen verran ahkerasti ja suurella intohimolla mökkijärvessä on polskuteltu. Terveiset kaikille.

Kävimme toki loppuvuodesta luonnetesteissä neljän kasvatin voimin. Kovin tasaisia, täyspäisiä briardeja tuntuvat kasvattini olevan. Se ei kylläkään tullut yllätyksenä, jo nämä kolme vuotta koiranelämää ovat osoittaneet miten hienoja, tasapainoisia koiria S-pentueeni kokonaisuudessaan on. Olen niin ylpeä jokaisesta. :)

Ihana joulukuinen valo ja tunnelma.
(c) Rinnemies

Hippijengi toivottaa ihanaa, onnellista uutta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille. 
Ensi vuonna taas jatketaan, reenejä, kisailuja, arjen lenkkeilyä ja bloggailua. :)








lauantai 6. joulukuuta 2014

Uudet kotisivut

Avioliittoni Teliasoneran kanssa alkaa olla finaalissa, joten vuoden loputtua yhteistyömme päättyy. Samalla poistuvat vanhat kotisivuni siirtyen bittiavaruuteen *niisk*. Boreabrie kennelin ensimmäiset sivut ovat olleet visuaalisesti hyvin minun näköiset, sinisävyiset, sievät  ja sisältäen paljon kuvia ja tarinoita koiristani. Kiitos sivujen toteutuksesta ja päivityksistä Saanalle. Aika haikealta tuntuu luopua niistä, tunnen oloni jopa typeräksi kiinnyttyäni johonki websivustoon näinki paljon...mutta kun kotisivut ovat toinen kotini, oikeesti. :/

Jääkää hyvästi..

Nämä uudet tekeleet ovat ilmaiset ja jenkkisivusto Weeblyn tarjoamat. Pitkään harkitsin teenkö lainkaan uusia kotisivuja vai tekisinkö uuden monipuolisemman blogin bloggerilla. Aika moni briardkasvattaja ja harrastaja on luopunut kotisivuista ja siirtynyt facebook-sivustoihin tai sitten ihan tavan blogissa informoivat kasvatuksestaan ja arjen elämästä tuloksineen. Mikä ettei niinkin, jotenkin vaan tykkään enemmän perinteisistä kotisivuista, joissa koirat ja tulokset ja suunnitelmat esitellään kuvin ja kertomuksin. Olen vanhanaikainen, myönnän.

Weeblyllä sivujen tekeminen oli helppoa, ei tarvitse osata koodata tai tuntea html-kieltä. Kunhan 'raahaat' ja linkität kuvia ja tekstiä :) Weeblyllä päivittäminen on samoin helppoa ja siitä olen iloinen. Sen verran tiuhaan tahtiin on kasvateiltani tipahdellut tuloksia, että on kiva saada niitä jatkossa heti eetteriin ja julki.
Mitenkään hienot sivut eivät ole, kun joutuu valmiisiin pohjiin sivustoja toteuttamaan, ei niistä millään saa ihan 'oman näköisiä'. Saavat kelvata tässä vaiheessa. Nyt toivotaan vaan ettei weebly kellahda nurin ihan lähivuosina :O

Uusi kotimme :)

Jonkin verran kesken sivut vielä ovat, tarkoituksena on tehdä In Memoriam-koirilleni omat tarinansa kuvineen. Jospa sitä joululomalla naputtelis nekin.
Facebookissa on nyt loppuvuodesta kiertänyt 'Elämäni koirat'-haaste, jossa saa kertoa tarinoin ja kuvin viidestä koirastaan, joko edesmenneistä tai nykyisistä. Omalla kohdallani ne viisi olivat jo edesmenneitä rakkaita karvakuonoja ja siitä sain ajatuksen, että jokainen niistä on ansainnut oman tarinansa myös kotisivuilleni.

Käykäähän tutustumassa:  http://boreabrie.weebly.com/

Nämä arjensankarit eivät vielä päässeet 'elämäni koiriin' :)



torstai 20. marraskuuta 2014

Pause


Hiljaiselo jatkaa olomuotoon Sieppijärven Järvirovan punaisessa mökissä. Kaikenlainen koira-aktiviteetti tuntuu vähenevän samassa mittakaavassa kuin marraskuinen päivän pituus. Alkaa olla niin hämärää ja pimeää...onneksi on lunta ja kuivia pakkaskelejä, joten iltalenkillä saattaa nähdä jonku metrin eteensä lumipeitteisillä poluilla ja metsäteillä.

Rillan jälkireenit lopahtivat viimeistään siinä vaiheessa kun erikoisjälkikoepaikkaa Oulun seudun kolmiin kokeisiin ei tipahtanut. Kisajärjestäjät vahvistivat sen minkä olen itsekin arvellut. Koepaikkojen lukumäärä ei enään vastaa lajin harrastajien ja kisaajien määrää - ainakaan täällä pohjoisemmassa suomessa. Aikamoinen puhelinrumba oli jokaiseen kokeeseen, taukoamatta piippasi varattua ja itsekin sentäs jaksoin lähes 40 min uutterasti yrittää päästä läpi *huoh*.
Erikoisjäljen osalta ei auta kuin toivoa, että se edelleen ensi vuonna olisi rajoittamattomana lajina viiden rodun (mukaanlukien briardit) pk-mestaruuskokeissa. Silloin olisi edes mahdollisuus päästä kokeeseen ja vaikka laji on armoton tyyliin 'tulos tai ulos' niin vakaa aikomukseni on ensi syksynä ajaa eteläisempään suomeen ja osallistua Rillan kanssa mestiskokeisiin.

Näyttelyiden osalta olemme totaalitauolla. Elokuussa tytöt saivat kettukapitartunnan alueella pesivältä kettupopulaatiolta, joista ihan silminähden suurin osa oli sairaita turkittomia repolaisenriekaleita :( Ei auttanut kuin laittaa myrkyt niskaan ja toivoa pohjavillojen ja ylipäänsä turkin kuntoutumista pitkän talven aikana.
Katellaan näyttelykalenteria sitten joskus keväällä.

Kapinen kaksikko :P

Tottiksen suhteen pidämme 'luovaa taukoa' (nauruhymiö). Itseasiassa mitään taukoja ei olisi varaa pitää vaan tehdä tehoreenijaksoja koko talvikauden. Monet pk-harrastajat siirtyvät talveksi reenailemaan ja kisaamaan tokoa, mutta minua ei sitten yhtään nappaa tuo toko ja sen tulevat sääntömuutokset. Joten tuskinpa vain meitä, Rillaa ja minua, tullaan tokokokeissa näkemään.

Marraskuun värejä
Sieppijärven jäällekin uskaltauduimme



Rovaniemen harrastajakamut kävivät tehoreeneissä Pellon Rohkihallilla pari viikkoa sitten, mutta mulle tilaisuus oli lähinnä seurustella ja puhua koirista oikein sydämenkyllyydestä :) ja seurata toisten reenejä. Ihan hauskaa sekin. Parin viikon kuluttua otamme Roin porukoiden kanssa uusiksi ja tarkoituksena olisi reenailla Rohkihallilla silloin tällöin pitkin talvea. Kivaa. Jospa tästä itsekin aktivoituisi toisten innokkuuden myötä.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Luonnetestissä

Lokakuun kaksi ensimmäistä viikonloppua on kasvateiltani vierähtänyt luonnetesteissä. Sunnuntaina 5.10 testattiin Rovaniemellä kolme kasvattiani, Sinko, Naava ja Rilla ja eilen Tampereella SBry:n testissä yksi, Zelda.
Luonnetestipöytäkirjoja tutkailemalla hyvin ovat samanoloisia briardeja, mutta toki tavan arjessa ja harrastuksissa erojakin löytyy.
Rovaniemellä tuomareina olivat Riitta-Liisa Lehmuspelto ja Maarit Salla. Tampereen testissä puolestaan naiskaksikko Irene Puputti ja Katri Leikola.

Rilla ja Sinko saivat täsmälleen samanlaisen rivin. Toki niissä on eroja, mutta luonnetestipöytäkirjan sarakkeissa ominaisuudet osuivat samoihin kohtiin. Naava poikkesi sisaruksistaan ainoastaan luoksepäästävyyden osalta. Naava on hieman pidättyväinen, mikä on näkynyt koirassa pikkupennusta lähtien. Toki eroja löytyi mm taisteluhalussa, Naava oli jo etukäteen tiedetty näistä vahvimmaksi taistelijaksi ja Sinkolla puolestaan on vaikeuksia heittäytyä vieraiden kanssa taisteluun. Rilla on siitä väliltä, leikkii kyllä mutta syttyy hitaasti (dieselkone..):P
Taisteluhalussa kaikki kolme tarvitsivat ohjaaja-avun leikkimisen aloittamiseen, mistä syystä taisteluhalua ei yhdelläkään arvioitu suureksi (+3) vaan juurikin +2 kohtuulliseksi.
Toimintakykyä mittaavissa osioissa, kelkka, tynnyri ja haalarit näytti omaan silmääni Sinko ja Naava selvittävän reippaammin mitä Rilla. Pimeässä huoneessa puolestaan Sinko ja Naava jumittuivat ovelle tai seurustelemaan tuomareiden kanssa, Rilla ei kauan miettimään jäänyt vaan laski nenän maahan ja suoraviivaisesti jäljesti minun luo.

Kaikilta kolmelta löytyi puolustushalua joskaan ei puolustustaitoa niin kovin paljon. Temperamentiltaan kaikki kolme arvioitiin kohtuullisen vilkkaaksi, mikä yllätti minut. Etukäteen ajattelin, että Rilla on selkeästi rauhallisin, kohtuullisen vilkas, Sinko semmonen tavan vilkas ja Naava erittäin vilkas. Noh, väistöliikkeet testin erikoiskokeissa eivät suuria olleet, joten siitä tuo tempperamentti arvioitiin.
Yksikään näistä ei seinässä ns.terävyyskokeessa osoittanut lainkaan terävyyttä ja halua puolustaa itseään. Naava sanoi yhden 'perkeleen' mutta ei noussut enempään kiroiluun uhan alla. Noh, eipä tuolla terävyydellä niin väliä. Toki se tuo koiraan semmosta tiettyä särmää ja varsinkin jos itseluottamusta ja rohkeutta on samassa paketissa.
Kovuutta näistä ei löytynyt, muistikuvia jäi, joten hieman pehmeitä kaikki kolme. Laukausvarmoiksi todettiin myös kaikki kolme, hienoa.

Sinkon ja Rillan rivi oli seuraavalainen:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yht. 157p +++ laukausvarma




Naavan rivi näytti tältä:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
yht. 142p +++ laukausvarma

(alla linkki Naavan videoon osa1, se ei suostunut linkittymään bloggerin kautta...)
https://www.youtube.com/watch?v=lo7G1oLp72c&list=UUvWreaVLRPz1KGtv_VTrudA


Zelda ja Riina hurauttivat testiin Tampereelle, missä oma rotujärjestömme järjesti luonnetestin 11.-12.10.2014.
Zeldan arvelin etukäteen erittäin vilkkaaksi, taistelutahtoiseksi ja luoksepäästäväksi avoimeksi briardiksi. Niiltä osin testin pöytäkirja vastaakin arvioitani, mutta paljon tuli yllätyksiäkin. Zeldan  MH-kuvauksen perusteella odotin että rohkeutta eli toimintakykyä on ainakin sen perinteisen +1 verran, vaan niinpä oli pikku Zelda kerännyt testin edetessä kuormaa, että viimeisessä osiossa eli pimeässä huoneessa oli tullut totaalinen blackout. Sen myötä toimintakyky arvioitiin pieneksi eli miinukselle meni. Kauheen suuresti Zelda ei tunnu noteeraavan ihmiseltä tulevaa uhkaa, joten puolustushalu todettiin 'haluttomaksi' ja seinässäkin esitettiin pientä ja näkymätöntä. :) Äärilaitojen koira tämä tyttö, se on kyllä vuosien saatossa tullut meille selväksikin. Ei mikään maailman helpoin koira kouluttaa, impulsiivinen ja vilkkaudessaan jopa höseltävä, mutta onneksi valtavan taistelutahdon omaavana ja kaikista ihmisistä varauksetta pitävänä kertakaikkisen ihana briard!

Zeldan rivi näyttää tältä:

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yht. 118p ++ laukauskokematon

Kaikkiaan seitsemästä kasvatistani on nyt testattu viisi.
Boreabrie Shamrock 158p +++
Boreabrie Sienna 157p +++
Boreabrie Shakira 142p +++
Boreabrie Shania 157p +++
Boreabrie Selene 118p ++

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta luonnetestauksen suhteen, ensi vuonna koetamme saada testipaikat vielä Sanille ja Tasjalle.
Tässä ohessa on videot Naavan ja Rillan testeistä, Sinkon videot on linkitettu Outin blogiin ja Zeldan video tulee Riinan blogiin aikanaan.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Marttakerho

Kesän mittaan olemme hippijengin kanssa liittyneet paikalliseen Marttakerhoon. Treenikaverini ja kolleegani Raisa nimittäin toteutti keväällä pitkäaikaisen haaveensa ja hankki flättipennun - Martan! :) Raisalla on vahva flättitausta, aiemmin 10-20 vuotta sitten, Sniffens flättien Roosan ja Aslakin kanssa koiraharrastuksensa aloittaneena oli mustan kauniin noutajarodun kuva sielussa ja sydämessä. Eikä semmosta kuvaa niin vaan saa pois mielestä, semmosille haaveille on vaan sanottava kyllä.

Söpöläinen :)

Martta 5kk

Martta eli Huntstars Koh-I- Noor (Klik*) on aivan mahtava nuori sileäkarvainennoutajanarttu, kertakaikkisen flättimäinen, kaikkia rakastava rupelihäntä ja pusupensseli. Martan kanssa reenataan noutajien omien juttujen, taippareiden ja NOMEn lisäksi tokoa ja pk-lajeista jälkeä ja hakua. Mullekin on alkanut mielenkiintoinen matka noutajien koulutukseen, paljon siinä on samaa ja koiran koulutuksen periaate toki pitkälti samanlainen lajeista riippumatta. Siinä missä Rillalle on tehty vierailla esineillä esineruutua, on Martalle tehty dameilla ruutua markkeerauksineen. Jäljellä Martta on noutajien tapaan taitava nenänkäyttäjä ja pohjaton ahneus on suurena etuna tottista ja tokoa koulutettaessa. Haussa maalimiesmotivaatiota ei ainakaan tartte vahvistaa, kaikkia ihmisiä varauksetta rakastava Martta on aina valmiina syöksymään keskilinjalta ihania 'ukkoja' etsimään. Tuumasimmekin Raisan kanssa kuinka helppoa tämä haun alkuvaihe onkaan, sitten saattaapi mennä sormi suuhun kun pitää alkaa ilmaisua opettamaan, malttia ja keskittymiskykyä kaivataan vielä touhuun mukaan.
Jotenkin briardit ja flätit ovat hyvin samanoloisia, hieman sellaisia tyhmän onnellisia. Ei niin kauheen bortsumaisen älykkäitä kummatkaan, kunhan vaan mennä höntsäävät.

Martan ekat hakureenit
(c) Raisa Hartikainen

Raisa ja Martta
(c) Tuuli Hartikainen

Taitava Martta
(c) Tuuli Hartikainen
Itselleni noutajat ovat kiehtova roturyhmä. Voisin hyvin kuvitella itseni Fjällrävenin liivi päällä vetämässä kaninraatoa metsässä tai kahlaamassa kaislikossa vesinoutoa opettamassa. Ainut mikä selkeästi eroaa ns.perinteisten palveluskoirien ja noutajien koulutuksessa on taisteluleikkien erilaisuus. Noutajilla pitää olla pehmeä suu ns.lintuote eikä rajut patukkaleikit apinanraivolla kuulu ollenkaan ohjelmaan.
Jospa sitten hamassa tulevaisuudessa uskaltautuis laajentamaan roturyhmää ja kokeilemaan noutajaa, käyttölinjainen labukka tai kultsu, siinä minun noutajahaave. Isomman pakastimen joutuisin kyllä hankkimaan mikäli taloon tulisi noutaja. Kaikkien marjarasioiden, pakasteherkkujen ja suklaapiirakoiden sekaan en kyllä mahduttaisi lokkia, variksen raatoa tai kania..Jaiks :P


Huntstars Koh-I -Noor "Martta" 7kk
(c) Tuuli Hartikainen

Toki Martalle on kaavailtu myös näyttelykoiran uraa, suku on komeaa ja toimivaa 'dual purpose' linjaa, joten tiedossa on varmasti monet yhteiset näyttelyreissut pitkin pohjoismaita :)
Meillä on siis todellinen marttakerho täällä Sieppijärvessä, yhtään uroskoiraa ei enään joukkoomme kuulu. Yksi rakas nahkapoika on poissa. Kamu sairastui keväällä ja meni kesän edetessä huonoon kuntoon, diagnoosina ärhäkkä syöpäkasvain vatsalaukussa. Heinäkuun alussa Kamu sai nukkua ikiuneen. Muistamme hippijengin kanssa rakasta Kamua lämmöllä. Rastan kanssa samanikäinen, leikkikaverit, bestikset, varsinaiset 'brothers in arms'.

R.I.P Kamu

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ruskareenejä

 
Onneks ei sentään tuskareenejä! Kaikenlainen nipotus ja veitsikurkulla-reenaaminen on tipotiessään, ei ole kokeita tiedossa, joten reenitkin ovat kivoja hubbabubbailuja. :D
Ainoa missä suunnitelmallisesti reenitään ja edetään (toivottavasti) on peltojälki. Koepaikkaa emme saaneet Oulun kaksipäiväisiin erikoisjälkikokeisiin, mutta reenataan nyt tosimielessä aina lumen tuloon saakka. Peltojälkeä on silleen kiva reeniä, kun sitä voi tehdä oman mökin nurkilla ja olosuhteet ovat jälleen hienot, pellot on niitetty viimeisen kerran ja yöpakkasten myötä heinänkasvukin tyrehtynyt. Oikein passeli 5-10cm rehupohja.

Hakua olemme ottaneet parina vkl:na ja tarkoitus olisi saada pienet hakureenit pystyyn mahdollisimman usein tänä syksynä. Rillan hakureenit ovat olleet lähinnä suoria pitkiä pistoja ja naps suorapalkka. Tavoitteena olisi mahdollisimman suorat syvälle etenemiset ilman apuja eli ei haamuja tai pakenevia maalimiehiä. Hyvin Rilla käyttää nenää ja reippaasti etenee syvälle 50-60 metriin. Tosin näitä on jauhettu jo aika paljon, ihmekös tuntuu nyt loksahtaneen. Ilmasureenit jätän ensi talvelle.  Rohkihallin tokoreenien yhteydessä olis tarkoitus vihdoin pistää ilmaisukaavaa pakettiin.

Iloisia hakuilijoita


Ukko?



 

Esineruutuilua otimme tänään ja vihdoinkin vierailla esineillä. Raisan aarrekassista löytyi hanskaa, kengänpohjallista ja pikkukukkaro. Eipä tainut olla tarpeeksi vieraanhajuisia vermeitä, niin innokkaasti ja täydellä varmuudella Rilla niitä ruudusta kiikutti. Hyvä niin, yritän saada vielä parit vierasesinereenit tälle syksylle.

Tukka ponnarille ja menoks!

Missä lelu?

Ruskavarvikossa täysillä, nenä auki ja silmät kiinni :)

Lelu löytynyt! :)

Palkkaa kiitos!

Jos on oma kisakausi lyhykäisyydessään (kaksi koetta BH ja JK1) naputeltu, niin kasvattien omistajat ahkeroivat tahollaan. Outi ja Sinko tähtäävät vielä muutamiin voi-tokoihin ja Riina ja Zelda avotokoon. Jenna ja Nappis puolestaan suihkivat agibaanalla useampaan otteeseen tänä syksynä ja onpas pari tokokoettakin kiikarissa.
Onnenpotku kokeisiin ja kisoihin tytöt! Toivotaan myös onnistuneita reenejä!

Hakukuvat (c) Tuuli Hartikainen
Esineruutukuvat (c) Raisa Hartikainen

sunnuntai 31. elokuuta 2014

JiiKoo ykkönen!

272p 1.tulos JK1
Otsikon mukaisesti olimme Rillan kanssa eilen Rovaniemen palveluskoirakerhon jälkikokeessa. Kolme viikkoa sitten suoritettu BH ja sitä myötä kilpailuoikeus pk-kokeissa tarkoittaa meikäläiselle että koe lähestyy...tapanani on käydä suorittamassa BH sitten kun koira on samalla hetimiten valmis itse palveluskoirakokeisiin. Niin nytkin.
Koe alkoi aamusella maaston (jälkien) arvonnalla ja saimme jäljen nro 2. Perunkajärven maastoissa on yleensä aina poroja ja paljon. Kokonaisia tokkia (10-30 päätä) saattaa pahimmillaan pyöriä janojen/jälkien tuntumassa. Nyt näimme alueella yhden ainokaisen poron, joka tietysti tuli jolkottelemaan Rillan jäljelle!! Onneksemme olimme siinä vaiheessa jo kuutoskepillä :D ja kaikki välikepitkin taskussa. Janalta saimme 38p eli kaksi pistettä meni alun epäröintiin. Rilla eteni janalla luotisuoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan mutta sitten pyörähti heti minuun päin hakien varmistusta. Jäljeltä pisteitä kerääntyi komeat 168p. Tyytyväinen olin Rillan jäljestykseen ja erityisesti upeisiin keppi-ilmaisuihin, kiltisti tarjosi maahanmenoa jokaisella kepillä.
Esineruutu oli samaisella Perunkajärventien varrella ja siinä vaiheessa onneks jo tuulikin hieman. Rilla irtosi vauhdilla ruutuun aivan takarajalle saakka, pyöri siellä vimmatusti ja elekieli kertoi, että esinehän se siellä. Pian se tulee täyttä laukkaa takaisin ilmeellä "Äippä siellä oli sukka mutta se ei ollut meijän sukka" :P Dääm. Eiku siirtyminen lähetyslinjalla eteenpäin ja uusi lähetys, tällä kertaa koira pyörähtää ympäri sivummalla ihan linjan tuntumassa ja taas esine jota EI nosta! Tällä kertaa lasten crockskenkä. Kolmas pisto on samasta lähetyspaikasta ja sitten nousee miesten työrukkanen männyn alta ja vauhdikas palautus mulle käteen. Huh! Tuomari oli kiltti ja vähensi vain 2p moisesta hölmöilystä ja kranttuisuudesta ja kehotti reenaamaan vierailla esineillä. Juups, niin tehdään. Esineruudusta siis 28p ja suuntana tottisosuus Tassuvaaran kentällä.

Tottiksessa mulla oli hieman väsähtänyt jälkikoira, jonka kanssa taaplasimme seuraamisosuuden huonolla kontaktilla ja taas tuli typeriä 'seurusteluja' henkilöryhmän ihmisten kanssa ja sitämyötä lisäkäskyjä. Jäävät liiikkeet ok mutta noudoissa tuli sitten virheitä. Meille uusi noutokapulan malli aiheutti probleemia, itse en saanut sitä kunnolla lentämään ja Rilla arpoi tasamaanoudossa sen suuhun ottamista. Toi sitten lisäkäskyllä mutta luovutti kaukana ja epävarmana. Hyppynoudossa koiran katsekontakti oli koko ajan viereiselle kivalle A-esteelle ja sinnehän se roiskas kun sai käskyn hypätä. Hyppäs sitten takaisin Aan harjalta ja siitä lisäkäskyillä yli metrisen ja noutamaan. Huoh, puutteelliseksi meni. Viimeinen A-estenouto ok. Eteenmeno oli paikkamakuun lisäksi päivän valopilkut ja ainoat mistä saimme arvosanaksi erinomainen. Tottiksesta räävimme kasaan 76p ja sitä myötä JK1 koularin ykköstuloksella 272p. Sijoituksemme oli hienosti 1./5.
Koulutustunnuksen ja tämän käyttötuloksen myötä voin nyt anoa Rillalle Suomen ja Norjan muotovalion arvoa.

FI & NO Mva BH JK1 Boreabrie Shania
(c) Raisa Hartikainen

Reenit jatkuvat syksyn myötä pellolla ja toki tottiskentällä. Metsäjälkikoepaikkaa emme tavoittele enään tälle syksylle mutta ehkäpä erikoisjälkipaikkaa. Katellaan.
Samaan aikaan kun me jännitimme ja hikoilimmekin (oli tosi lämmin päivä) Rovaniemen jälkimetsissä kunnostautuivat Jenna ja Naava Limingan ryhmänäyttelyssä. Naava oli esiintynyt iloisesti mutta maltillisesti ja niinpä kaksikko yllätti ja nappasivat ekan sertin ollen lopulta ROP!! Voi waude miten hienoa, Nappiksen eka sertti! Onnea tytöt!

Naava nättinä

Jenna The handler

Hyvin menee!

Naava PN1 ja Ränni PN2 Rop-vet

Roppi!

Olihan meillä hieno elokuinen lauantai, niin kiva tätä muistella pitkänä pimeänä talvena. :)

Naavan kuvat (c) Kaisa Uusitalo

maanantai 18. elokuuta 2014

BeeHoo (kuvia lisätty 27.8)

BH Boreabrie Shania 6.8.2014
 
Kesäkuun alussa ensimmäisten hellepäivien hikoilussa olisimme saaneet Rillan kanssa paikan ROI Spl:n käyttäytymiskokeeseen, mutta silloin päätin jättää koettelemuksen väliin ja suunnata katseet viileämpään syyskesään. No sitä viileämpää loppukesää ei sitten kuulunutkaan, koko heinäkuu kärvisteltiin hirmuisissa helteissä ja kaikenlainen reenailu jäi kokonaan pois.
Suunnitelmissa oli osallistua oman kerhon käyttäytymiskokeeseen Rovaniemellä elokuun alussa ilmojen jo toivottavasti viilennyttyä. Hyvä plääni, jonka toteuttaminen vaan vähän ontui. Ensinnäkin elohopealukemat eivät todellakaan tippuneet edes siedettäviksi, vaan elokuu alkoi yhtä kuumana ja tukalana kuin heinäkuu loppui. Kaiken lisäksi unohdin kokeen ilmoittautumisen soittoajan tyystin ja kun surkeana viestittelin Elinalle mahdollista koepaikkaa, sain kuulla että täynnä on. Ensimmäiselle varasijalle päästiin sentäs.
Koepäivän lähestyessä kävi selväksi, ettei kelit ainakaan viilene, päinvastoin luvatut hirmuhelteet lähestyivät ja samalla koepaikan saaminen näytti toivottomalta, kukaan ei ollut perunut osallistumistaan. Ei minua oikeastaan harmittanut, kauhea ajatuskin lähteä ilmastoimattomalla autolla ajelemaan Rovaniemelle saatikka 'kiusaamaan' koiraa siinä helteessä puuduttavalla tottisosuudella kuumalla kentällä.
Koetta edeltävänä iltana (myöhään illalla) sain kun sainkin Elinalta viestin, että koepaikka olis, pääsemmekö tulemaan. Viisi sekuntia mietin ja päätin että kokeeseen lähdemme. Seuraava mahdollisuus Lapissa olisi ollut syyskuun puolenvälin jälkeen, joten ihan nurkilla ei kokeita järjestettäisi elokuun aikana.

Sirun tarkistus (c) Elina Suomalainen


Kokeen aloituspuhetta kuuntelemassa (c) Vesa Näätänen

Hirmuhellettä uhmaten suunnaksi siis Rovaniemen Mäntyvaara ja siellä tuttu Tassuvaaran kenttä ja tutut ihmiset. Käyttäytymiskoe alkaa tottelevaisuusosuudella ja me suoritimme toiseksi viimeisessä parissa. Rilla teki mielestäni perushyvän tottiksen, hyvin itsensänäköisen rauhallisen suorituksen. Taisimme saada yhtä (vapaana seuraaminen) lukuunottamatta erinomaisen arvion kaikista muista liikkeistä. Kokonaista henkilöryhmää ja siinä suoritettavaa 'kasikuviota' emme ole koskaan harjoitelleet, joten siinä kontakti tippui ja Rilla jäi haihattelemaan jälkeen, onneksi korjasi itse oikeaan seuraamispaikkaan. Luoksetulossa parina ollut sakemanniuros reagoi minun ekaan tänne-käskyyn ja ampaisi paikallamakuusta minua kohti. Jouduin antamaan Rillalle uuden korostetun käskyn, mutta muuten liikkeen loppu ok. Sakupoikakin uskoi ohjaansa karjaisua, enkä saanut luoksetulossa eteen istumaan kahta tapittavaa silmäparia :)

Ilmoittaudutaan tottelevaisuuteen (c) Elina Suomalainen

Kohta mennään! (c) Elina Suomalainen

Seuraamista (c) Elina Suomalainen

(c) Elina S.

Paikkamakuu (c) Elina S.

Arvostelua kuuntelemassa (c) Elina S.

Hyväksytyn tottisosuuden jälkeen suuntasimme Prisman parkkialueelle kaupunkiosuuteen. Rillalle kulkeminen ihmisvilinässä liikenteen keskellä on helppo nakki. Kun ihmisiä, toisia koiria ja hälinää on ympärillä paljon, ei reagoida yhteenkään vaan keskitytään kulkemaan reippaasti eteenpäin mistään häiriöistä piittaamatta. Mutta auta armias jos täällä kotona, maalla, iltalenkillä rantatiellä tulee yksikin ihminen vastaan niin riemushow on valmis. :P
Tyytäväisenä ja iloisena ja hikisinä(!!) saimme vastaanottaa kokeen lopuksi kilpailukirjan kera ensimmäisen merkinnän - Käyttäytymiskoe hyväksytty ja koulutustunnus BH pranikoineen taskussa.
Hyvä Rilla - olit reipas!

Kaupunkiosuus (c) Elina S.

(c) Elina S.

Tähän jätti, höh. (c) Elina S.



Siellä helteisen kentän laidalla tuli kavereiden kanssa mietittyä, kuinka vähän tulee reenatuksi ääriolosuhteissa, sateella tai helteillä. Kait sitä on itse niin mukavuudenhaluinen ( - ja laiska) että aina pitää olla se pilvipoutakeli ja +15'c. Omissa koirissa olen huomannut, että ne toimivat paremmin loppukesän helteissä kuin alkukesän, tottuvat kuumuuteen, näin se kait on.
Nyt on helteet tipotiessään ja kirpeät syyskelit edessä. Meillä on Rillan kanssa jo ensimmäiset jälkikokeet buukattuna, joten laiskanpäivät ovat luetut. Tiukkaa reeniä on tiedossa, ihan joka päivä, kelistä riippumatta.