lauantai 22. maaliskuuta 2014

Rasta ja Rilla

 
Kesällä tulee vuosi siitä, kun oli aika jättää jäähyväiset Gipsylle ja samalla minusta tuli 'vain' kahden koiran yksinhuoltaja. Kaksi on kyllä passeli määrä, ihan mahtavan helppoa kaikki, lenkitys, autoilu (hyvin mahtuvat) ja jopa ruokintakulut laskevat. Puhumattakaan miten voi keskittyä kouluttamaan vain yhtä kisaikäistä ja siinä sivussa yhtä veteraania. Ja siinä on kyllä mulle, peruslaiskalle, ihan tarpeeksi työstämistä.
Varmaan suuresta ikäerosta, seitsemän vuotta, johtuen Rasta ja Rilla ovat olleet alusta lähtien mutkaton parivaljakko. Missä menee Rasta, siellä menee Rilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahalla tarkoitan niitä lukemattomia jänö - tai porojahteja mihin parivaljakko aina silloin tällöin sortuu. Hyvällä puolestaan sitä hyväntuulisuutta ja sosiaalisuutta, millä tämä kaksikko kohtaa vieraat ihmiset, vieraat koirat jne.

Rilla omassa nojatuolissaan

Lilla Rilla kirjavassa lookissaan vajaa 3-vuotiaana.


Bestikset

Rasta täyttää huomenna 10- vuotta ja meillä ei ole - taaskaan - nakkikakkua tai muuta synttärihömppää. Siankorviin saavat reppanat tyytyä, onneks ne ei tiedä edes paremmasta. Niitä ei ole kukaan koskaan kutsunut koirasynttäreille :D.
Rastan ikääntymisen myötä minua vähän 'pelottaa' mitä sitten kun on aika luopua Rastasta..minun mustasta pikkusvedusta :'(
Minun ensimmäinen briard oli musta ja musta tulee aina olemaan minun sydämenväri mitä tulee briardiin. Henry Fordin sanoin " Ei värillä väliä kunhan on musta".
Rasta tuli aikoinaan paikkaamaan Hanin jättämää tyhjää 'mustaa aukkoa' koiraperheessäni ja
edessä lienee epätoivoinen mustan briardpennun etsintä taas jossain vaiheessa. Eihän nyt voi olla ja elää ilman mustaa briardia talossa, eihän?
Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, toivon rakkaalle karvakorvalleni vielä monta monta tervettä yhteistä vuotta. Onnenrapsuja Rastalle ja LaCrosse T-sisaruksille Ruotsiin sekä terveiset kasvattaja Teijalle Värnamoon!

Rasta 10 vuotta!


Ihana kevättalvi teki paluun viimeisen viikon aikana ja muutamilla hankikantolenkeillä mulla oli kamera mukana. Ohessa kuvasatoa Mustaselästä ja ihan vaan läheisiltä pelloilta. Aurinko ihan häikäisee vaan antaa häikäistä. It's my season (sydänhymiö) :)

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kimppareenejä

Hiihtoloma on lopuillaan, eikä ainakaan tarvi hiihtokilometrejä laskeskella. Tai ainakaan niillä kehua retostella, yhden kerran olen ollut suksilla :P Mutta yritys oli ainakin hyvä, ja vielähän on pari kolme päivää lomaa jäljellä. Sitä paitsi aina voin vedota surkeisiin ilmoihin, pahimmillaan räntää tai jopa vettä on sadellut ja tuuli on niin kova että tukka ei pysy päässä.
Vaan ei se mitään. Koirareenirintamalla on ollut äksöniä. Jenna ja Naava tulivat Vaattojärven mummolaan lomailemaan ja samalla olemme kurvaisseet parina päivänä Rohkihallille toko- agsa- pk-reeneihin.

Tukkakoiria ja moponlamppuja :)

Naava on ollut mulla paljon hoidossa vuosien varrella ja toki sitä olen aina omien koirien reenien ohessa koulutellut. Naava on vaikuttanut oikein hyvältä. Ihan tositosi kiva pakkaus kouluttaa, vauhdikas ja vietikäs, syttyy salamannopeasti ja kestää hurjasti toistoja. Mutta nyt kun oikeesti näki sitä Jennan kanssa tekemässä, oli sitten toko tai agility kyseessä, niin voihan wau! Naava tekee ihan täysillä omalle ohjaajalleen hommia ja Jenna on kyllä onnistunut koiransa koulutuksessa. Tokon alokasluokkaan pari on täysin valmis eikä avoimen luokan liikkeistäkään paljon puutu. Asiasta innostunut kasvattaja/omistaja tietysti plarasi koekalenteria kuumeisesti ja kannusti Jennaa ilmomaan tokokokeisiin heti tälle keväälle.

Nappis ja Jemppu Rohkihallissa

ISTU!! agistartissa...

Tokoreenien jälkeen rakensimme Jennan kanssa agiradat molempina reenipäivinä. Naavan ongelmakohtaan ylösmenokontakteihin mulla ei ole juurikaan mitään 'annettavaa' kuten ei koko agilityyn reenimielessä. Mutta yleiseen hallintaan ja koiran 'ruotuun' laittamiseen kehotin Jennaa panostamaan. Naava on kuumakalle ja tarvitsee tiukat mutta reilut otteet, oli sitten kyseessä lähtöluvan odottaminen agilityn startissa tai haun ilmasureenien rullan luovutuksessa ja näytölle lähdössä. Kuri se olla pittää vaikka huonoki ;)

NOKI! ei jyvää mutta kontakti! :D

Haun ilmasuja otimme irtorullilla hallissa. Rillalle muistuttelin viime kesäisiä alkuharkkoja ja voi voi kylläpä maalimies itsessään on niin ihana ettei muista mitään irtorullaa etsiäkään siinä kaikessa hyrräämisessä. Pari kolme onnistunutta rullan tuontia ja näyttöä saatiin sentäs aikaseksi.
Naavalla on Tornion ajoilta enemmän ilmasureenejä takana ja 'ilmasukaava' jo aika hyvin päässä. Hienosti ja vauhdilla rulla haettiin ja paria hätäistä pudottamista lukuunottamatta näytölle tuli täysillä palkkapatukkaansa syöksyvä hakukoira. Hieno Naava!

Naavan reenien ollessa pääasiana sain jotain aina tehtyä omien koirienki kanssa, pientä henkilöryhmää ja maltin kasvatusta (ei saa tervehtiä ihmisiä henkilöryhmässä) Rillalle ja tokon avoliikkeitä Rastalle. Agilityrataan otimme tuntumaa ja opettelimme mm putkea, hyppyjä ja pujotteluakin. Ihan joka reeniin en kyllä mitään agileikittelyä ole ottamassa, sen verran rankkaa ja aikaa vievää on roudata esteitä ja koota rataa ja lopuksi vielä purkaa rata ja roudata kaikki takaisin sermin taakse varastoon. Plääh..ei vanha jaksa. Varsinkaan lajissa missä ei itsellä ole kisatavoitteita.
Reeneihin saimme kulumaan useamman tunnin kumpaisenakin päivänä, mutta kyllä kannatti. Otetaan uusiksi kunhan oululaispari tänne Lappiin taas ilmestyy.

Kontaktia - Rilla.

Kuvamuisto Jennan kännykällä

Aivan upeaa on lukea Outin ja Sinkon reenipäiväkirjaa, edistys on huimaa ja luulenpa ettei VOI-luokan korkkaus ole enään kaukana. Toisaalta satakunnasta kuului viime viikonlopulla hyviä uutisia - Zelda ja Riina läpäisivät käyttäytymiskokeen ja tästedes tituleerataan Zeldaa BH TK1 Boreabrie Seleneksi. Onnittelut!! Käyttäytymiskokeen tottisosuudesta on video Riinan omassa blogissa, komea suoritus! Vaikka Zelda sitten kaupunkiosuudessa pääsi vähän riekkumaan koko rahan edestä, oli koe kokonaisuudessaan hyväksytty ja menolippu pk-kokeisiin taskussa.