Pitkin talvea olen epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt Rohkihallilla yhteisreeneissä. Joskus meitä on ollut lähemmäs kymmen reenaajaa, mikäli Roin porukat ovat olleet messissä. Tavallisesti meitä on vakireenaajia minä, Raisa ja Suvi ja silloin tällöin joku neljäskin.
Itse olen Rillan kanssa keskittynyt pk-tottiksen liikkeisiin, seisomista on hinkattu ja yksittäisinä liikkeinä aina joku jättöliike toistoharjoituksineen. Pääsääntöisesti tavoitteena on ollut 'pitää hauskaa' ja saada koiralle fiilikset kattoon leikkimällä ja vapauttamalla Rillaa juoksentelemaan ja riekkumaan. Rilla on aika totinen tekemisessään ja sen kanssa liiallinen tekninen hinkkaus ja hifistely on vaan pahaksi.
Tokoliikkeistä, vaikka emme lajia kilpailumielessä harrastakaan, olemme ottaneet ryhmäpaikkamakuuta. Joskus rivissä on ollut 6-8 koiraa, joista joku saattaa nousta hiippailemaan ohjaajan luo, osaa käydään välipalkkaamassa jne. Rillalle nämä ovat olleet hyvää harjoitusta, noussut se ei ole koskaan, mutta ilmeestä on nähnyt miten 'ahdistavalta' häiriöt ovat tuntuneet. Korvat on päänmyötäisinä ja koko koira ikään kuin kasassa. Pk-paikkamakuu on niin erilainen, siellä saa ylhäisessä yksinäisyydessä maata ilman että vieressä palkataan toista koiraa tai ylipäänsä joku muu kuin ohjaaja käppäilee siinä häiriönä.
Samoin olemme ottaneet tokon alokasluokan luoksepäästävyysreeniä ryhmäliikkeinä. Siinä meillä onkin vielä reenattavaa, Rilla ei millään malta olla tervehtimättä lähestyvää 'tuomaria'. Se on yhden ainoan kerran malttanut olla nousematta ja menemättä vastaan, tosin tässäkin näkyy että toistoja pitäis olla enemmän. Rilla ei vaan tiedä, että tämäkin on liike, jossa vaaditaan istumista sivulla, tuli sitten kuka tahansa päätä silittelemään.
Koska olemme hallilla harvoin yksin reenimässä, olen tietenkin käyttänyt porukoita hyödykseni ja ottanut Rillalle haun ilmasureenejä eli irtorullareenejä. Ne ovat alkaneet sujua viime kesää paremmin, edelleen ongelmana on, ainakin toisinaan, ettei Rilla malta lähteä rullan kanssa maalimieheltä vaan jää siihen seurustelemaan ja lopulta jopa unohtaa mitä pitikään tehdä. Vaikka Rilla on periaatteessa hyvä ja varma noutaja, sekä kentällä että esineruudussa, on sille tuo irtorullan ottaminen ja tuonti jotenki vaikeaa. Näitä reenejä pitää ehdottomasti jatkaa ja saada paljon ilmaisuja alle ennen kesää.
Jotenki on mukava suunnitella ensi kesää ja reenejä sekä koekautta, näyttelyjä ja mahdollisia leirejä. Tällä hetkellä iloa tuottaa päivän piteneminen ja valoisan ajan koittaminen, reenata voi kotipihallakin töiden jälkeen.
Kasvatit puolestaan tuottavat iloa hienoilla tuloksillaan toko - ja agilitykisoista! Koirankasvatuksen parhaita puolia on juurikin tämä huikea ilo siitä, että oma kasvatti on ohjaajansa kanssa saavuttanut päämääriä ja omistajat ovat koiriinsa niin tyytyväisiä :)
Kuvat (c) Raisa Hartikainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti