lauantai 23. toukokuuta 2015

Näyttelysuma

Boreabrie kasvattejani on viime viikonloppuna esitetty näytelmäkehissä ympäri maan ja vähän naapurimaassakin. Lauantaina Tasja oli Varkauden KV näyttelyssä itävaltalaisen tuomarin arvioitavana ja hoitikin homman kotiin varsin vauhdikkaasti.
Tasja on sukuunsa tullut kehien kauhu :) se ottaa aina kaiken ilon irti koko rahan edestä eikä nytkään 'pettänyt'. Laatuarvostelu yksittäin menee vielä kohtuullisesti, mutta mahdollisissa jatkokehissä mopo meinaa keulia ja kierrokset nousta. Juu, kuulostaa niin Gipsy-mummolta ja isä-Peikolta, eikä toinen mummo Armikaan tainut kaikkein rauhallisin kehäkiitäjä olla..Tasjalle tuloksena kuitenkin avoimen luokan voitto kera SA:n ja PN1-sijoituksen myötä toinen sertti plakkariin sekä komeasti eka CACIB & VSP!
Hieno lopputulos hieman railakkaasta esiintymisestä huolimatta. Onnea Johanna ja handlerina tällä kertaa toiminut Marko.

Boreabrie Shastamir
pic(c) Minna Tikkanen

Tasja
pic(c) Minna Tikkanen

Tasjan lauma
pic(c) Minna Tikkanen

Rauman KR näyttelyssä meitä edusti pitkän tauon jälkeen Zelda. Tuomarivaihdoksen myötä odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta lopputulos kyllä yllätti kaikki! Zelda oli belgi-Kaisan handlaamana loppujen lopuksi PN2 kera varasertin! Huippua! Hieno paluu näytelmäkehiin Zeldalta, tämän SA:n myötä Riina joutunee ilmoittamaan Zeldaa toistekki näytelmiin...viimeinen sertti on todellakin otettavissa, vaikka ei Zelda varsinainen showtähti turkkinsa ja värinsä puolesta olekaan. Onneksi hyvää rakennetta ja kauniita liikkeitäkin arvostetaan. :)

Boreabrie Selene
pic(c) Tanja Nummelin

Zelda
pic(c) Tanja Nummelin

On se nätti :)
pic(c) Tanja Nummelin

Me olimme sitten Rillan kanssa naapurimaassa Piteån NAT näyttelyssä ruotsin serttijahdissa ja niinhän siinä kävi, että Rilla jäi elämänsä ekan kerran ilman SA:ta. Ja JUURI nyt tästä kyseisestä näyttelystä se SA tai Ck käyttöluokasta olis ollut kaikkein tärkeintä saada, eikä suinkaan mikään PN sijoitus tms. Meilläkin oli tuomarinvaihdos, hollantilainen vaihtui venäläiseen ja odotukset laskivat kyllä kovasti etukäteen. Rilla sai kauniilla esiintymisellä sellaisen perushyvän arvostelun, mutta tuomari ei löytänyt kuin yhdet kannukset ja vajaiden kannusten vuoksi ei voi palkita Ck:lla. Rillalla on kaksoiskannukset, mutta ne ovat todella matalalle kiinnittyneet, eikä tämä täti niitä sitten TÄNÄPÄIVÄNÄ löytänyt...tasan vuosi sitten löysi kylläkin ja samainen tuomari laittoi Rillan Kittilän ryhmänäyttelyssä ROP:ksi. Tuumasinki Raisalle kehän jälkeen etten tiedä itkeäkö vai nauraa...plääh, ilmo Jällivaaran KV näyttelyyn piti siis laittaa menemään. Ruotsin serttijahti jatkukoon...

Rilla ja läski handleri
pic(c) Raisa Hartikainen

Piteå NAT
pic(c) Raisa Hartikainen

pic(c) Raisa Hartikainen

Liikettä..
pic(c) Raisa Hartikainen

Kohta etsitään kadonneita kannuksia..
pic(c) Raisa Hartikainen

Näyttelyt on nyt vähään aikaan käytynä kasvattieni osalta, kesällä me piipahdamme muutamissa pohjoisen näyttelyissä, Zelda käy ainakin erkkarin ja Tasjaa nähtäneen joissakin itäisen Suomen kehissä. Sari on luvannut ilmoitella Sania muutamiin näyttelyihin, mutta muuten taitaa kasvatteja enempi näkyä harrastuskentillä ja kokeissa. Reenailemisiin siis, kesän kisakausi on ovella ja monelta osin jo alkanut!

perjantai 1. toukokuuta 2015

Voi kuinka me sinua kaivataan

Meidän lauma

Meillä on hiljainen talo. Ja siellä kaksi hieman hämmentynyttä asukasta.
Ei nämä viikot Rastan lähdön jälkeen mitään helppoja ole olleet. Ikävä ja suru on läsnä ihan joka päivä. Työarki tuo päiviin oman tavallisen rytminsä, mikä onneksi saa päivät rullaamaan eteenpäin.

Rillan kanssa olemme käyneet lenkillä, vähän kouluteltu ja enimmäkseen höpötetty keppileikkien ja pallojen kanssa. Rastan lopetuksen jälkeen Rilla oli pari-kolme päivää hiljainen ja tarkkaili lähinnä minua. Sillä oli lenkiltä kiire kotiin tarkistamaan oliko Rasta kotona odottamassa. Rantalenkillä se saattoi kääntyillä taaksepäin katsomaan missä Rasta tulee.

Ei se enään kiirehdi eikä odota. Se mennä porskuttaa eteenpäin ja kantaa mulle keppejä heitettäväksi. Kotona yksinollessaan se on vanhaan tapaansa (aina silloin tällöin) hajottanut roskalaatikon. Hellan alla on poltettaville roskille tarkoitettu laatikko, josta se on pennusta lähtien hakenut itselleen puuhasteltavaa. Ei minua haittaa revityt kanamunakotelot tai kauraryynipakat, ne roskat on helppo polttaa hellanpesässä. Entiseen tapaan sille siis iskee tekemisen puute kesken työpäivieni ja sitä se on toki tehnyt oli toinen koira kaverina tai ei.

Pienentynyt lauma - Rillan kanssa ilta-auringossa.

Minusta itsestä on tosi outoa kun on vain yksi koira. Tämmönen tilanne on ollut viimeksi 23 vuotta sitten, kun asuin Hanin kanssa Rovaniemellä. Ehdottomasti pitää olla kaksi koiraa tai vaikkapa kolme, tykkään laumasta. Olen harkinnut jopa koiranpennun hankkimista nyt kesällä, mutta toisaalta suunnitemissa on astuttaa Rilla seuraavasta juoksusta ja jättää siitä pentu kotiin. Joten ei kait se auta kuin odotella ja totutella yhden koiran laumaan. Toivotaan että tästä yhdenkoiranlauma-ajasta on meille, Rillalle ja mulle, paljon hyötyäkin. Ainakin se jo nyt vaatii multa aktiivisuutta ja itse tarjoaa hanakasti tekemistä, oli sitten kyseessä koulutustuokio tai tavan iltalenkki.
Onneksi lumet sulavat vauhdilla ja parin viikon sisään saamme aloittaa maastoreenikauden, puuha mistä me Rillan kanssa kumpikin eniten nautimme.

Pitkillä kävelylenkeillä on ollut aikaa muistella Rastaa. Oli se kyllä hassu pieni svedupelle. Niin ruotsalainen ja rakastettava kuin olla ja voi, kauheen sosiaalinen ja touhukas, tykkäs olla huomion keskipisteenä ja aina ensimmäisenä änkeämässä vieraiden syliin sohvalla. Äänekäskin se oli, ei mikään turhan haukkuja mutta semmonen 'juttelija' ja malttamattomana varsinainen vonkuja ja piippailija :P Useimmiten siihen piippailuun meni hermot, mutta nyt tässä hiljaisuudessa kaipaan sitä(kin).

Ansku & Rasta :)

Tukka hulmuten!
Kaikessa tekemisessään Rasta oli vauhdikas ja iloinen, tottista tehtiin häntä heiluen vähän sinne päin - ei se ole niin nöpö nuukaa-tyyliin.
Monia kommelluksiakin sen kanssa koettiin. Ruotsissa Piteån näyttelyssä se karkasi näyttelyteltasta hihna perässään meidän (minun ja Raisan) ollessa kahvilla näyttelyn kanttiinissa. Sieltä karkuri lopulta löytyi näyttelyn toimistoon palautettuna.
Tai sekin syksyinen iltalenkki, jolloin se katosi kummallisesti..ja löytyi riistanhoitoyhdistyksen kaurishäkistä. Meillä päin riistanhoitoyhdistys joinakin syksyinä pyydysti alueen metsäkauriita siirrettäväksi toiselle alueelle. Ja tämmöseen pyydyshäkkiin, jossa oli ruokaa houkuttimena, Rasta sitten työntyi ja jäi satimeen oviluukun tipahdettua alas. Onneksi tässäkään tilanteessa Rasta ei jäänyt äänettömäksi, vaan vastasi minun huuteluihin haukkumalla ja vonkumalla.

Rasta ja J-pennut kesällä 2006

Kaverukset Rilla & Rasta

Rasta ja S-pentuja

Rasta oli myös ihana varaemo ja pentujen 'nanny' kahdelle meillä kasvaneelle pentueelle. Se oli luotettava kaikissa tilanteissa ja todella pitkäpinnainen hoitotäti meille pitempään jääneille pennuillekin. Olisin niin mielelläni antanut Rastan kasvattaa vielä yhden pentueen ja olla käyttäytymisen mallina pennuille oman emän ohella.
Voi Rasta, meillä on iso ikävä sinua ja tottuminen hyörinän ja pyörinän puutteeseen.

"Niin tyhjä taas kun olet pois, tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain, pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan."