sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosi 2015


Tuntuu vaikealta aloittaa tätä vuoden viimeistä postausta. Mitenkään helppoa tämä bloggaus ei tänä vuonna ole muutenkaan ollut, vähän semmosta epätoivoista tekstin pakollista vääntämistä.
Pian jo menneeseen vuoteen on mahtunut iloja ja suruja. Aika monestihan elämässä näin menee.
Iloisista koira-asioista ovat vastanneet kasvattini ja niiden aktiiviset omistajat, monia upeita tuloksia eri lajeista, puhumattakaan niistä ihanista viesteistä, joista välittyy tyytyväisyys omaan koiraan. Kiitos paljon, ihan parasta palautetta kasvattajalle.

Kasvateistani huippuvuoden teki Sani. Alkuvuodesta tokon kilpailukirjaan napsahti merkinnät upeilla alo-ykköstuloksilla ja siten TK1 koulari. Sari ja Sani avasivat kisauran myös rallytokossa saavuttaen lajin ensimmäisen koularin RTK1:n! Heinäkuussa aktiivipari kävi vielä käyttäytymiskokeessa BH-etuliitteineen ja muutamassa näyttelyssäkin, joista toisesta eka sertti kaunokaiselle. Kaiken lisäksi Sani myös luonnetestattiin upealla tuloksella 223p ja laukausvarma. Mahtavaa tytöt *keep going* :)

TK1 RTK1 BH Boreabrie Shady

Outi ja Sinko jatkoivat tokoiluja voivoi:ssa saavuttaen heti keväällä ykköstuloksen - Jee!! suuntana siis tänä vuonna EVL !! :)
Sinkon ja Outinkin pk-depyyttiin tarjosi hienot puitteet rotumestisareena Lapualla elokuussa. Hienosti tytöt homman klaarasivat ja helteisen päivän päätteeksi paria onniteltiin haun rotumestaruudesta ja HK1 koularista! Hakuilut jatkuvat takuuvarmasti ensi kaudella ja koulareita on odotettavissa jatkossakin *peukku*

Onnelliset mestarit :)

Zelda ja Riina nähtiin lähestulkoon kaikkialla missä vähänkin oli tarjolla briardhäppeningia. Tokoilussa ei vielä tarttunut voittajan tulosta messiin, mutta agilityssa pari 'läheltäpiti' vitosta kylläkin. Molemmissa lajeissa on odotettavissa tuloksia ensi vuonna, aivan varmasti.
Pk-haun koularia jäämme odottamaan sitäkin ja varmasti se vika sertti näyttelyistäkin tulee ensi kesänä.



Zelda-kahjopää joulufiilistelijä

Tasja kävi kesällä pari näyttelyä ja kasvattajan toiveesta myös luonnetestattiin. Näyttelyistä napsahti toka sertti ja eka cacib, ei huonosti kehävillikolta ;) Luonnetesti sujui tasavarmasti loppupisteillä 140 ja laukausvarma.
Omista turrikoista Naava (ja Jenna, ei turrikka) tokoilivat muutaman kerran avoimessa luokassa, vielä jäi ykköset saamatta, mutta uusien sääntöjen mukaiset avo-reenit on jo pitkällä. Agilityn lisenssi on luvattu hommata alkuvuodesta, joten ehkäpä keltaiseen kilpailukirjaankin saadaan jatkossa (taas) vuoden tauon jälkeen merkintöjä.
Rillan kanssa menestys jäi upeaan näyttelytuloskimaraan sekä niiden myötä moniin muotovalionarvoihin. Pk-kokeiden osalta tulossaldo jäi laihaksi, yksi heti alkuunsa epäonnistunut metsäjälkikoe ja kolme erikoisjälkikoetta, nekin ilman tulosta. Pellolla meille tuli esineilmaisuongelma, jota en saanut korjattua syksyn reeneissä(kään). Pk-tottiksen korjaussarjaa jatkamme ensi keväänä, talven aikana on tarkoitus lähinnä reeniä alempien luokkien tokoliikkeitä kisakuntoon.

Tasjan joulutervehdys

Jos oli vuodessa paljon iloa niin oli sitä suruakin. Keväällä jouduimme jättämään jäähyväiset Rastalle. Miten vaikea minun on ollut hyväksyä Rastan äkillinen kuolema. Se oli niin hyväkuntoinen, iloinen ja reipas veteraani, kävimme hallilla reeneissä ja pitkillä lenkeillä koko talven ajan. Pernakasvaimen äkillisyyttä ja aggressiivisuutta kuvaa sekin asia, että olin ilmoittanut Rastan Pellon pääsiäistokoihin avoimeen luokkaan. Pääsiäisen aikoihin Rasta kuitenkin 'sairastui' ja viikko pääsiäisen jälkeen lopetettiin. Kaikki tapahtui niin nopeasti, hämmentyneenä kaikesta huolesta ja surusta huomasin vain yksi päivä olevani yhden koiran yksinhuoltaja. :(



Lisää järkyttäviä suru-uutisia sain loppusyksystä. Otto, ainoa uroskasvattini, jäi auton alle ja kuoli. Itsekin nuoren koiran äkillisesti onnettomuuden uhrina menettäneenä, tiedän kuinka rankkaa se on. Voi Ottoa, ainokaistani, muistan sinut iloisena pusupoikana, niin hyväntuulisena ja reippaana briardina.

RIP
Boreabrie Shamrock "Otto"
2011-2015

Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Toivottavasti paljon iloisia uutisia ja tapahtumia, terveyttä kaikille meille ja ihania onnistumisia harrastuksissamme. Vuoden ekalle puoliskolle toivon Boreabrie-perheenlisäystä R-pentueen muodossa. Rilla ei tiedäkään mikä romanttinen Etelä-Ruotsin reissu sitä odottaakaan..poikaystäväkin lähestyi jouluna näin ihanalla kuvatervehdyksellä. :)


Toivotamme oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta blogin lukijoille!
-Minna & Rilla

lauantai 12. joulukuuta 2015

Pastellisävyjä

Naavan vierailu pohjoisen mummolassa on päättymässä. Ensi viikonloppuna Jenna porhaltaa pikaisen reissun pohjoisessa ja käväsee samalla hakemassa koiransa kotiin. Sisaruskaksikon mukavaa ja mutkatonta yhteiseloa on ollut hauska seurata. Lenkeillä ne juoksevat ja kirittävät toisiaan, leikkivät hippaa keppi suussa ja pelaavat futista pihalla kahdella pallolla :D (yksi pallo sais varmaan riidan aikaan..tai ainakin sen että Rilla omis pallon itelleen).



Yhdessä ne ovat keksineet hauskan mutta epätoivoisen takaa-ajoleikin. Kotipelloillemme lumikieppiin asettuneet teeret ja muut metsäkanalinnut saavat kylmää kyytiä kun tämä kaksikko porhaltaa umpihankeen niitä jahtaamaan. Mahoton räpätys vaan käy kun linnut nousevat nenän (kuonon) edestä matalalentoon koirakaksikon rynnätessä perään. Voi pöljiä, yhtään teeripaistia ei ole näkynyt, yllätys.



Reenirintamallakin olemme ryhdistäytyneet. Kerta viikkoon olen ajanut Rohkihallille tottis-tokoreeneihin. Naavalle olen ottanut BH:n tottiskaaviota henkilöryhmineen sekä muutamia tokotemppuja uudesta avoimesta luokasta. Rillan kanssa hiomme tokon alokasliikkeitä kuntoon, ensi vuonna on tarkoitus korkata tokokokeet! Yhtään koetta ei tosin ole kalenterissa 'buukattuna' ihan siitä syystä ettei niitä ole pohjoiseen yhtäkään anottu!Täällä on armoton liikkuripula ja koirayhdistykset ovat jopa joutuneet perumaan kokeita liikkuripulan vuoksi. Eipä silti, Rillan suunniteltu mammaloma vie suurimman osan ensi talvea ja kevättä, eikä siinä olis rakoakaan millekään tokokokeille. Meidän koekorkkaus jäänee kesään tai syksyyn.
Rillan juoksua ei ole kuulunut, viime vuonna se seurasi Rastaa juoksukierrossaan ja molemmat juoksivat marras-joulukuun vaihteessa. Nyt olemme jo pitkällä joulukuussa eikä neito ainakaan vielä ole vahvoja merkkejä alkavasta juoksusta näyttänyt. Sinällään ei haittaa vaikka juoksu venyis tuonne alkutalveen, tulis kevätpennut ja meille kaikenkaikkiaan suotuisampaan ja valoisampaan aikaan.





Tämän postauksen kuvat kertovat kaamosajasta kauneimmillaan, pastellisävyjä ja upeita auringonlaskuja. Nyt aurinko on jo painunut kokonaan piiloon, nousee näillä leveyksillä vasta tammikuun alkupäivillä. Onneksi on lunta korvaamassa vähäistä päivänvaloa.