sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tammikuu on pakkaskuu

On kyllä pidellyt totista talvea viimeiset viikot. Pakkasennätyksiä ei sentäs ole rikottu, mutta eipä ole ollut kaukanakaan. Toisaalta tammikuu ja helmikuu ovat talvikuukausia ja näillä leveyksillä korkealla kiikkuva aurinkokaan ei vielä lämmitä. Ei pakkasissa muuta vikaa, mutta autolla liikkuminen on kurjaa. Minun vanha nissani hyrähtää kyllä käyntiin kelillä kuin kelillä, mutta kyllä ajomukavuus -36'c pakkasessa 'neliskanttisilla' renkailla on kaukana mukavasta :P

Omat karvaturrit ovat selvinneet kylmissä keleissä entiseen tapaan, eli eipä paljon pakkaset päätä huimaa. Käymme kireillä pakkasilla lyhyempiä lenkkejä, mutta koska olemme liikkeessä kokoajan, ei noita tunnu juurikaan paleltavan.
Itse en ole ikinä pukenut koiriani talven keleihin, en edes omista yhtäkään Hurtta-takkia tai pomppaa, koirien villapaidoista puhumattakaan. Ymmärrän kyllä jos harrastaa talvisin agilityä tai reenii hakua tai muita maastojuttuja, jolloin koirat joutuvat odottamaan autossa pitkiäkin aikoja. Silloin on loimet ja Back On Trackit paikallaan.
Meillä on maastohommista totaalitauko talvisin ja kaikki reenaaminen tapahtuu lähinnä lämpimässä hallissa, jossa koirat voivat odottaa vuoroaan boxissa tai seinässä kiinni.

Talvinen maisema on kaunis, vaikka huonommassakin kuvassa.

Tänään oli lauhaa, vain -17'c

Vanhoilla koirilla luulis ääreisverenkierron hidastumisen myötä paleltavan helpommin. Omista koiristani Gipsy, typistettyineen korvineen, paleli herkimmin. Se kulki pää kenossa tai korva lerpallaan, kun viima oikein puri sen 'kaljuja' antennikorvia. Korvakarvoissa ei juurikaan pohjavillaa ollut, joten eipä ihme jos kipristeli. Näillä luppakorvaisilla on helpompaa, korvat pysyvät päänmyötäisinä lämpiminä.

Kuvamuisto kolmen vuoden takaa, Gibbonmuori ja Rasta pakkaslenkillä joella.

Ensi viikolla vaihtuu jo helmikuulle, kyllä se talvenselkä pian taittuu. Oliskohan jo aika kaivaa monot ja hiihtovermeet esille, mukavia koirabaanoja (leveitä kelkanjälkiä) on ilmestynyt lähimaastoihin kelkkailijapoikien aikaansaannoksina. Sinne suuntaamme mekin sivakoimaan, jossain vaiheessa.