sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Odottelua

Rillan raskausviikot etenevät. Alkavalla viikolla (vk 44) pennut voisivat jo syntyä ja todennäköisesti syntyvätkin. Rilla on ollut hyvävointinen ja syönyt hyvin eiliseen asti. Viime aikoina maha on paisunut niin isoksi, että ruokaa mahtuu enään pieniä määriä kerrallaan ja muutamana viime päivinä ilmenneen närästyksen vuoksi ruoka maistuu nyt heikosti.
Onneksi on pakastimessa tuoretta hirvenlihaa, joka uppoaa kyllä raakoina suikaleina, samaten puolikostea Natural Menu nappula, joita käytämme lähinnä jäljestyksessä. Nyt siitä tuli Rillan raskausruokaa :)
Eilen hellyin ja paistoin sille lättyjä, suurinta herkkua!

Pentujen lisäksi täällä odotellaan lunta :)

Päivittäiset pikku kävelylenkit olemme käyneet, ihan tuossa rantatiellä tai postilaatikolla päivän postin hakemassa. Itsenäistä ulkoilua olen joutunut rajoittamaan, sillä se peijakas on keksinyt ulkosaunan alusen hyväksi piilopaikaksi ja yrittää änkeytyä sinne ison mahansa kanssa. Emänsä Senna teki tuota samaa viimeisellä kantoviikolla. Kaippa se jotain pesärakennusviettiä on, mitään avautumisvaihetta se ei vielä ole. Sisällä Rilla on rauhallinen ja lepäilee viileällä lattialla pitkin pituuttaan.



Pentulaatikon kokosin makkarin nurkkaan tänään, vielä se ei ole madamea kiinnostanut ollenkaan, joudun varmaan itte sinne pötköttelemään Rillan seuraksi :D
Odottavan aika on pitkä ja muistan kyllä miten ne viimeiset päivät ovat emälle varsin tuskaisiakin pallomahoineen. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja saadaan pennut maailmaan terveinä ja äippäkoirakin selviäisi ehjänä tästä isosta ponnistuksesta. Kasvattajalle sama vaikka joutuuki vähille yöunille, kyllä sitä sitten ehtii nukkumaan ja elpymään kun pennut ovat tyytyväisinä emänsä helmoissa.

Kauniisti pyöristynyt madame

Mitä tekee isäkoira Jerker sillä välin...no haukkuu harakoita puuhun ja liehittelee uusia naisia...mokomakin. Kramar och nospussar till Jerker (kaikesta huolimatta ;)

Pappa Jerker o skatan :)

perjantai 7. lokakuuta 2016

Ruotsin tuliaisia

Viime maanantaina käytin Rillan eläinlääkärillä ultrassa. Olipas jännä päivä. Mitään selkeitä merkkejä tiineydestä ei ollut nähtävissä, joten aika fifty-fifty tilanteessa oltiin. Joko on kantava tai tyhjä. Toki sillä oli nisät punertuneet ja suurentuneet, mutta samalla tavalla ne turpoavat silloinkin kun kyseessä on kiiman jälkeinen ns valeraskaustila. Ruokahalu on lisääntynyt, tosin se on aina ollut hyvä syömään. Onko se rauhoittunut, kyhnääkö kyljessä? Rilla on aika rauhallinen koira ylipäänsä eikä isommin kyhnytä kyljessäkään, ellen asetu sohvalle makoilemaan, silloin tullaan kainaloon. Eli oli todella vaikea arvioida ensimmäisen neljän viikon perusteella onko kantava vai ei.


Varmuus saatiin siinä eläinlääkärin tutkimuspöydällä. Ultramonitorilla näkyi läjäpäin elinvoimaisia alkioita! Jippii! Miten huojentavaa, meän astutusreissu ei ollut hukkareissu (ainakaan tässä vaiheessa, monta viikkoa saa vielä jännittää..)ja Rilla toivottavasti saa ensimmäisen pentueensa vihdoinkin. Se on jo yli 5-vuotias joten aika kuluu...myös oma toiveeni uudesta harrastuskoirasta ja laumanjäsenestä toteutunee tämän myötä.

Toivottavasti saan toteuttaa monen muunkin pentuhaaveet todeksi, se nähdään sitten marraskuun ekalla viikolla. Happy feelings!

Syyskuun värejä Käkivaarassa

Puolukassa..taustalla Sieppijärven kylä

Hörökorva :)

Syksy on tässä samalla edennyt jo lokakuulle, ruskametsät ovat muisto vain ja kirpeät yöpakkaset ja kuulaat syyspäivät ovat tulleet tilalle. Ensilumi antaa vielä odotuttaa, onneksi vielä riittää valoisia päiviä vaikka iltaisin hämärän tulo jo tuntuu. Rillan kanssa olen reeninyt jälkeä viikonloppuisin, kyllähän se intensiivisesti tarkkaan imuroiden jäljet ajaa - kiihtyvällä ruokahalulla lienee osansa asiassa.

Lokakuun vähäinen valo ja värit..


Kivellä fiilistelemässä
Joulun odotuskin siintää jossain taemmalla - tänä vuonna meille tulee erilainen joulu :) Pennut ovat silloin viittävaille luovutusikäisiä ja vauhdikkaassa riiviövaiheessa :P Ja koska kysessä on talvi ja mahdolliset pakkaskelit, niin se tietää riemukasta eloa sisätiloissa *syvä huokaus*
Rilla ois voinu tähdätä juoksunsa viikkoa aiemmaksi - olis pennunvaraajat saaneet pehmeät paketit jouluksi (ja Minna rauhallisen joulun..) Mutta en valita, odotettu pentue on vihdoin toteutumassa ja onpahan taas uusi kokemus kasvattaa aiempien kesäpentueiden sijaan talvipentue :)