tiistai 26. joulukuuta 2017

Niityillä lunta

Joulu on ehtinyt Tapaninpäivän iltaan tätä kirjoittaessani. On tavattu sukulaisia, syöty hyvin ja herkuteltu suklaalla, pähkinöillä, glögillä..käyty haudoilla ja tehty koirien kans pitkiä pimeitä lenkkejä. Valoa on edelleen niukasti mutta talvipäivän seisaus oli ja meni ja päivät vaan tästä eteenpäin pitenee.
Koirasaralla vuosihan oli varsinainen pentuvuosi. Oman pennun eli Pepsin kanssa tuli paljon touhuttua. Koulutuksellisesti mennyt vuosi on ollut tärkeää aikaa, paljon olen saanut tehtyä pohjia sekä tottikseen että maastohommiin. Nyt rapeat 1-vuotiaana Pepsi osaa jo aika paljon, huomattavasti enemmän kuin emänsä saman ikäisenä. Rillan puolustukseksi (ja itseni) on muistettava että sisko Tasja asui meillä ½ vuotiaaksi asti ja kauheen paljon ei kauhukaksikkoa jaksanut koulutella, hyvä jos jotain perustapoja sai opetettua. Pepsi jäi hyvään saumaan fiksun ja varttuneen emänsä kylkeen kasvamaan ja vaikka sen kanssa on käytynä pentukurssit ja arkitottiskurssit osittain arkikäytöksen ongelmien takia, on se kuitenkin loppuviimetteeks ollut ihan mahtis pakkaus koulutella 💖

Lelut ja motskarit kohtaavat loppunsa turhan usein 😒


Velipoika Peikolta joululahjaksi saatu käärme ja nännikumi on edelleen ehjiä 😄

R-pennut on kaikki aktiivisissa kodeissa ja se on näkynyt pitkin vuotta sekä huikean hienoissa näyttelytuloksissa että eri koiraharrastuksien parissa tulleista kokemuksista. Toivotaan että into ja aktiivisuus säilyy tulevanakin vuonna. Isoja tulosodotuksia ei näille penskoille passaa vielä asettaa, mutta tulevina vuosina kylläkin 😉

Ässät ovat nyt keski-ikäisiä 6-vuotiaita, koiria parhaassa iässä sanoisin. Silti näyttää että Ässien aktiivivuodet taitavat olla takanapäin. Monessa lajissa on alemmat luokat kahlattuna ja ylempiin luokkiin potku ei ihan ole riittänyt. Samaa paikallaanjunnaamista se on meillä Rillankin kanssa ollut. PK-lajivalikoima on tyrehtynyt erikoisjälkeen eikä tokossa olla edistytty edes koekuntoon saakka 😡
Tuntuu että viimeiset pari vuotta on mennyt pentuhaaveissa, ensin viivästynyttä juoksua odotellessa ja sitten lopulta kantoaika pennutuksineen. Vähäisen reenauksen ja hiipuneen aktiivisuuden huomasin viimeistään viime syksynä kun kävin omalla kentällämme pitkän tauon jälkeen ja huomasin pk-esteiden kadonneen 😮 Onneksi ne oli vain (käyttämättöminä) siirretty varastorakennuksen laidalle suojaan. Pitää ensi keväänä siirtää ne takaisin kentälle Pepsin estereenejä varten.
Toivotaan vielä tuloksekkaita vuosia Ässillekkin, ei ne ihan veteraaneja sentäs vielä ole 😄


Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Odotettavissa on ainakin alkuvuodelle Ärrien luustokuvaukset ja pitkin kevättä ja kesää varmaan näyttelyjä ainakin. Haaveissa ja suunnitelmissa on keväälle treffipäivä omaan reenihalliimme Pelloon ja syksyllä olis tarkoitus leireillä viikonlopun verran Oulujärven maisemissa Vaalassa.

Toki meillä edelleen haaveillaan Rillalle toista pentuetta..se saattaa myös sekoittaa pakkaa ja suunnitelmia loppukesälle-syksylle. Jää nähtäväksi milloin madame taas juoksee..tutusti kerta vuoteen elo-syyskuussa vai lähteekö hormoonit hyrräämään Pepsin mahdollisen kevätjuoksun mukana..eipä auta ko ootella ja varautua monella eri pläänillä ja aikataululla.

Rilla kasvattaa keväällä saksittua turkkiaan takaisin...

Pepsin vauhtikuva löytyi puhelimesta...

Vaikka vuoteen on sisältynyt paljon iloa ja onnenhetkiä, on elämä näyttänyt myös toisen puolensa. Äidin äkillinen kuolema kevättalvella pysäytti ja jätti surun varjon minun elämään ja arkeen..nöyränä on vain todettava että eipä voi tietää koska täältä lähdetään..tuntuu että äitin kuolema oli minun lapsuuden loppu ja omakin vanheneminen on vaan hyväksyttävä.

Äiti 💜

lauantai 16. joulukuuta 2017

Vuoden viimeisiä


Täällä sitä puolimetrisessä lumihangessa tarvotaan harva se päivä. Vuoden aikaan eli joulukuun puolenväliin nähden lunta on todella paljon. Yleensä tämmöset kinokset on helmikuussa. Vanha sanonta ja ennuste pihlajamarjoista ei ainakaan pitänyt paikkansa. Pihlaja ei kahta taakkaa kanna eli syksyllä paljon marjoja - talvella vähän lunta. Noh, ennemmin paljon lunta kuin ei ollenkaan lunta.



Kuluvana vuonna olen huomannut monen seuraamani koirablogin lopettaneen. Ehkäpä aika on ajanut ohitse blogeista. Monella kasvattajalla on ollut blogi kotisivujen 'uutiset-osastona' mutta nyt on niistäkin monesta luovuttu ja jo etusivulla tönöttää mainos ja kehotus siirtyä facebookiin seuraamaan kasvattien tuloksia ja uusimpia kuulumisia. Tylsää. Myönnän olevani vanhanaikainen. Minusta facebook tai kuva/videosivusto Instagram ei korvaa kotisivuja tai blogia tarinoineen ja kuvineen. Omakaan bloggaukseni ei ole järin aktiivista ollut, yritän kuitenki säilyttää tämän hengissä tulevanakin vuonna. Toki minullakin on facessa oma suljettu ryhmä kasvateilleni (tai niiden omistajille) sinne on helppo lisäillä kuvia, niitä ei-niin-onnistuneitakin ja kertoilla kuulumisia tai kysellä apua koiran hoitoon, koulutukseen tai mihin vaan. En siis torppaa facebookkia lainkaan, se on erinomaisen hyvä yhteydenpitoväline varsinkin kun haluaa tavoittaa laajemman yhteisön.

Toko/tottisreeneissä hallilla olemme käyneet kerta viikkoon koko loppusyksyn ajan. Tuleepahan tehtyä edes se kerran viikossa kunnon reeni. Kotona pihalla on aina pimeää iltaisin, joten hyvä jos olen viikonlopun aikaan vähäisessä päivänvalossa jotain pikkuisen ottanut. Kauheasti emme ole loppukesästä edistyneet, joten jonkinmoinen ryhtiliike tässä on tapahduttava 😭toivottavasti jo pian alkavan joululoman aikana.
Marraskuussa Rovaniemen reenikamut tulivat meän hallille parituntiseen reenikimaraan ja sama on edessä vielä kerran tänä vuonna, uudenvuoden alla. Tuija pakkasi myös briardinsa autoon ja hurautti Pelloon treffaamaan kasvattajaa ja reenimään Ruun kanssa. Olipa kiva nähdä kovin aikuistunutta Ruuta ja Tuijaa. Ru oli samankokoinen kuin Pepsi, kuten oli jo juhannuksena jolloin viimeksi näimme. Pidempirunkoisena ja vankempana Ru näyttää isommalta mutta kyllä säkäkorkeus asettui silläkin sinne n. 62cm. Samanlainen vilkas hyrrä oli sekin ja hienosti tottiksen alkeita oli reenattu pitkin syksyä. Ru ja Tuija käyvät viikottain ohjatuissa rallytokoreeneissä. Ensi syksynä olis tarkoitus hakea ohjattuun tokon aloryhmään.
Mitään isompaa sisarusrakkautta näiden välillä ei kyllä huomattu, tapansa mukaan Pepsin piti tiuskaista Ruulle aina tilaisuuden tullen. 😞 plääh..ärsyttävää..



Syksyn näyttelyt jäivät meiltä kokonaan väliin. Etelän pojat kävivät sentäs näytillä useampaan kertaan. Peikko ja Karo Tampereella KV näyttelyssä ERIn arvoisesti ja joulukuun Messarin kolmipäiväisessä showssa meitä edustivat Ohmi, Ru ja Urho. Messaristakin tuli ERInomaista arvostelua junnuille ja yltipä Ru PN4 sijoitukseenkin kera varasertin. Vuosi vuodelta on Messarin osallistujamäärät tippuneet rodussamme. Varmaankin osasyy on korkeilla ilmomaksuilla ja alhaisilla rekisteröinneillä. Näyttäis että tapahtumaan osallistuvat ns. briardmaailman ammattilaiset eli tyypit jotka muutenkin käyvät ja kiertävät paljon näyttelyjä. Heillä on upeat hyvin esiintyvät ja handlatut koirat ja niiden joukossa omat kasvattini näyttivät varmaan amatööreiltä. 😃 Onneksi kaikki kolme olivat käyttäyneet hienosti ja Riinan Ohmi vieläpä jaksoi edustaa joka päivä rotutorilla ja Suomen Briard ryn ständillä.

Peikko Tampereella

Ohmin pose Messarissa

Ru messarissa

Urho Messarin käytävällä

Messari on ollut takavuosina todella mukava paikka käydä shoppailemassa ja omaa rotua seuraamassa. Onpa joskus tullut osallistuttuakin. Viimeksi Rastan ollessa pentuluokassa ja lopuksi VSP-pentu. Ehkäpä joskus vielä suuntaan joulukuun alkupäivinä kohti Pasilaa ja messukeskusta, koiran kanssa tai ilman.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kuvaterveisiä 1-vuotiailta

Minun Ärrät täyttivät marraskuun seitsemäs 1-vuotta ja me Rillan ja Pepsi-siskon kanssa muistimme jokaista pienellä paketilla. Onnea ja pitkää ikää ihanille Ärrille, minun talvipennuille 💖
Kotisivuille pitää lähiaikoina tehdä R-pentueen osalta päivitystä, siellä on edelleen Raisan ottamat 7-viikkoiskuvat viime joulukuulta. Nuista ajoista on pikkasen tullut kaikille kokoa lisää ja karvaa! mutta yhtäkaikki söpöjä ovat edelleen 💜


Jos on vuoden varrella ensin jännitetty poikien kivesten laskeutumista, hampaita ja purentoja ja säkäkorkeuksia niin nyt jännitetään jatkossa luustokuvausten tuloksia. Kaikille R-pojille laskeutuivat molemmat pallit, kaikilla ärrillä on täysi hampaisto leikkaavalla purennalla ja nyt korkeuskasvun loputtua voidaan todeta että isoja tuli! 😅 Tytöt, Pepsi ja Ru jäivät kivasti keskikokoisiksi, Ru 60cm emänsä Rillan tapaan ja Pepsi pikkasen korkeampi 62cm. Pojat asettuivat lopulta sinne 67-70cm eli iso ja komea veljessarja (jalo niin kuin sonnikarja) 😄
Luustokuviin (lonkat ja kyynärät) on osa menossa jo lähiaikoina mutta suurin osa (Pepsi mukaan lukien) kuvataan vasta ensi vuoden puolella, alkutalvesta. Osalla Ärristä on tulossa näyttelyjä nyt marras- joulukuussa, joten antidopingsääntöjen vuoksikin on rauhoittamista ja kuvausta siirrettävä myöhemmäksi. Eipä kuvauksilla mikään kiire ole, kasvattaja korkeintaan ehtii syödä kyntensä ja yksi kasvatinomistaja nähdä painajaisia 😜

Nitro kaamosmaisemassa

Nitro 1 vee

Ohmi opiskelee..

Ohmi 11kk
(c) Sanna Rautio

Ohmi 11kk
(c) Sanna Rautio

Muuten kuulostaa että hyvin pyyhkii yksivuotiailla, luonteeltaan ovat ystävällisiä, avoimia ja reippaita, samoin eri harrastuksiin tuntuu löytyvän potkua 👍
Toivotaan ettei aikuistuminen ja päätään nostavat hormoonit pistä pakkaa sekaisin - pysykää kiltteinä ja kivoina jatkossakin 😛

Peikko 10kk

Peikko ja pullo :D

Peikko puutarhurina

Ru 1 vee

Spurre 1 vee

Spurren pylly :D

Spurre 10 kk
Veera ja Urho

Urho

Urho 1 vee

Pepsi 1 vee

Pep pöljäilee

pöhkö Pepi..

Koska kokonaiset kaksi pentuetta on jo iso juttu niin pitihän minun saada oma kennellogo *hahhahaa*


Logon on suunnitellut kolarilaislähtöinen Henna Krankkala ja logossa juoksee tukka tuulessa hulmuten oma rakas Rilla (alkuperäinen kuva on Raisan ottama). Kiitos Hennalle upeasta lopputuloksesta. Kyllä tätä passaa käyttää pipoihin..t-paitoihin..huppareihin..ilmoituksiin ja mainoksiin.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Talvi tuli...


Viimeisessä postauksessa toivoin pitkää lumetonta syksyä. No aika pitkään syksy sinnittelikin ja vaikka pakkasta alkoi olla öin ja päivin niin isommin ei lunta sadellut koko lokakuussa. Minusta semmoset rapsakat pakkaspellot ja kuuraiset kangasmetsät on just parhaita reenaukseen. Eikä haitannut vaikka satoi ensilumen, sillä sitä tuli silleen sopivasti, että tuli valoa iltoihin mutta maastoreenejä se ei estänyt.
Kunnes nyt lokakuun viimeisenä viikonloppuna tuli lunta vähän enemmälti ja samalla heitti reilusti pakkasille, joten taitaapa olla pysyvä lumi ja talvi ihan ovella. Eipä silti, hyvin sain koirille suunnitellut reenit tehtyä sekä jäljen että esineruudun osalta.


Rillalle olen viime aikoina tehnyt helppoja peltopätkiä, joissa tavoitteena on lähinnä ollut korkean motivaation säilyttäminen/lisääminen. Koko syksy on painettu aika tiukkaa peltoreeniä, kulmia ja paljon esineilmaisuja. Olen vaatinut intensiivistä työskentelyä ja koettanut tasapainoitella hyvän esineilmaisun ja intensiivisyyden ja rauhallisen etenemisen välillä, tässä välillä jopa onnistuen. Erikoisjälkikoepaikkaa en onnistunut saamaan, parhaimmillaan päästiin 1.varasijalle, mutta itse koepaikkaa ei lopulta irronnut. Harmillista, mutta en silti koe että hyvin tehty työ olisi mennyt hukkaan, onhan koekausi ensi vuonnakin ja Rilla vielä hyvässä iässä (7v) erikoisjäljelle.




Pepsin kanssa palasin metsästä pellolle ja jälleen takaisin metsään. Ilmeisesti peltotyöskentely teki tehtävänsä, koska kauden viimeiset metsäjäljet sujuivat jo rauhallisemmin ilman isoja hukkia tai korkealla nenällä työskentelyä. Erona aiempiin metsäjälkiin, annoin jäljen vanheta nyt lähes parikin tuntia ja vaihdoin jälkivaljaat pellolta tuttuun pantaan ja jalkojen välistä kulkevaan liinaan.
Keppien ilmaisut Pepsi on oppinut nopeasti, aluksi vahvistin krepillä merkatun kepin ilmaisua 'maahan' käskyllä, mutta näissä viimeisissä jäljissä se meni maahan joka kepille ihan itsenäisesti. Osa kepeistä tuppas jäämään rinnan alle, mutta siitä viis, ilmaisi kuitenkin. Pepsin metsäjäljet on tietenkin olleet suht helpoissa maastopohjissa, mitään vaativampaa pohjaa en edes ajatellut kokeilla vielä tänä syksynä. Kokemuksen ja varmuuden kartuttua lisätään vaikeusastetta, sitten joskus ensi kesänä.

Katseet ensi kesään..

Tottista ja tokoa on tarkoitus nyt työstää tosissaan. Nyt loppuvuoden käymme kerran viikossa hallilla yhteisreeneissä, mutta ensi vuoden puolella koetan ehtiä sen kaksi kertaa. Sydäntalvella ei tule niin tehtyä pihatottista kylmyydestä ja lumenpaljoudesta johtuen, joten on suunnattava mukavuudenhaluisena lämpimään halliin. Tottis on nyt maastokauden kiivaassa loppurynnistyksessä jäänyt selkeesti vähemmälle, mutta onpahan koko pitkä talvi taas aikaa pelkästään sille.
Uusia palloja ja patukoita on hankittuna yhden reenikassillisen verran, joten eipä jää ainakaan palkkausvermeistä edistyminen ja oppiminen kiinni 😉

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syksyn satoa - ja sumua

Lapissa oli tänä syksynä upea ruska. Nimenomaan oli, nyt se alkaa olla muisto vain. Yhtään kunnon aurinkoista päivää ei viimeiseen kolmeen viikkoon ole sisältynyt, joten ruskakuvat (näitä muutamia pilvisenä päivänä otettuja lukuunottamatta) jäi nyt ottamatta. Melkoisen kosteassa sumukelissä olemme viimeiset viikot saaneet tarpoa. Koirien kanssa samoillessa ei sumusta ole haittaa mutta märkä metsä..märät pellot..takaavat että lenkkien ja reenien jälkeen on meillä märkien koirien lisäksi märät sohvat..matot..nojatuolit...näillä keleillä ymmärrän just niitä jotka ajelee briardinsa turkin lyhyeksi 😡

Pepsille olen kesän peltojälkireenien jälkeen tehnyt kymmenkunta metsäjälkeä (n. 400-500m 1h vanha). Vauhtia tuppaa olemaan liikaa, sen etenemistä vois kuvata 'enemmän intoa kuin taitoa' 😕 Pellolla opitut asiat ovat namipurkkien ilmaisua lukuunottamatta unohtuneet. Keskittymisestä ja rauhallisesta etenemisestä syvällä nenällä ei ole tietoakaan. Namipurkeille se kyllä tipahtaa nopeasti ja siinä olen koettanut rauhoitella koiraa ennen lupaa jatkaa. Hivenen hillitympää ja siten keskittyneempää meno on ollut jäljen loppua kohden. Sen verran itseäni kirpasee moinen huolimattomuus, että palasimme takaisin pellolle. Pellolla se on eri moodissa ja heti oli työskentely tarkempaa, katellaan josko vielä ennen lumia saisin siirrettyä tämän peltomoodin myös metsään. *toivomme pitkää lumetonta syksyä*




Esineruutua tai Pepsille lähinnä yhden tai kahden esine-suikaleen reeniä olen koettanut tehdä pari kertaa viikossa. Teen edelleen mielikuvareeniä eli yhdessä viemme esineen ja Pepsi näkee minne se tipahtaa. Sitten paluu lähetyspaikkaan (eri suuntiin tempoilevan penikan kanssa) ja siitä pieni keskittyminen ja lähetys esineelle. Toimii hyvin, esineelle mennään lujaa ja täysillä myös tuodaan käteen saakka. Käytän esineinä isoja hanskoja tai muita sellaisia joilla voi taistella ja leikkiä tuonnin päätteeksi/palkaksi. Muutaman kerran olen ottanut ilman mielikuvaa, on toiminut mutta Pepsi lähtee tällöin pienellä viiveellä etsimään, saattaa hieman edettyään pysähtyä jne. En ole tästä huolissani. Työstämme tätä nyt näin. Esineruutuhan on pitkälti noutoa ja kun motivaatio noutaa ruudusta erilaisia esineitä on kohdillaan niin nenän käyttö tulee siinä samalla.

Tottista teemme omalla pihalla ja olkkarissa. Rillan juoksun nyt loputtua aloitamme viikottaiset hallireenit omassa toko/tottisryhmässämme. Tietenki Pepsi saattaa nyt juosta emänsä perässä mutta sittenpähän juoksee. Seuraamisessa pitäis uskaltaa edetä namipalkasta lelupalkkaan ja noudossa pikkuhiljaa kokonaiseen liikkeeseen. Kapulan pitäminen ja maasta nostaminen onnistuu ja muutaman metrin päästä jopa noudetaan eteen luovutusasentoon. Ulkona olen ottanut vain vauhtinoutoa ja on saanut pudottaa vauhdista kapulan ja iskeä patukkaan kiinni. Talven aikana olis tarkoitus koota kaikista palasista kokonaisia liikkeitä ja mielellään siten että vauhti säilyis 😛


Rilla on tehnyt peltoa..parin -kolmen jäljen viikkovaudilla. Välillä olen saanut Raisan polkemaan vierasjälkiä uusilla, vierailla esineillä. Rillalla on hyvä perustaito olemassa ja tuskinpa se tämän valmiimmaksi tulee minun reenitaidoilla ja määrillä. Koepaikkaa en ole saanut 😡, varasijoilla ollaan muutamaan kokeeseen ja pariin Oulun seudun kokeeseen on vielä soittoajat edessä. Epätoivoiselta näyttää tänäkin syksynä. Kevään ja alkukesän erikoisjälkikokeisiin pääsee helpommin, mutta meillä on täällä niin lyhyt kausi että toukokuuta pitkälle on lumi maassa ja pitkän talven jälkeen koira ihan talviterässä.


Syksyn marjasatoa olen kerännyt pakastimeen ahkerasti. Viimeiset puolukat olis vielä haettava ja sittenpä se oliskin marjojen osalta kausi valmis. Koirapuolella kasvattien tulossatoa ei tänä syksynä ollut kauheesti odotettavissa. Ärrät on vielä niin nuoria ja Ässät alkaa olla uransa ehtoopuolella. Outi vielä reenailee Sinkon kanssa koemielessä sekä tokoa (EVL) että hakua (avo). Molemmissa lajeissa koekäynnitkin mutta vielä ilman tulosta. Riina ja Zelda ovat agsailleet mutta nollia ja LUVIa ei ole kevään jälkeen mukaan tarttunut. Sari on Sanin kanssa sekä tokoillut (avo) että rallytokoillut, toivotaan että vielä riittää intoa ja aikaa syksyn kisoihin. Tsempit kaikille reeneihin!
Syksyn komeasta koesuorituksesta vastasivat Tuija ja Ru (10kk) jotka suorittivat paimennuksen taipumuskokeen hyväksytysti! Nyt on Ruulla PAIM -T suoritettuna ja reenit jatkuvat kohti paimennuksen esikoetta. Onnea kovasti!😍