lauantai 11. marraskuuta 2017

Kuvaterveisiä 1-vuotiailta

Minun Ärrät täyttivät marraskuun seitsemäs 1-vuotta ja me Rillan ja Pepsi-siskon kanssa muistimme jokaista pienellä paketilla. Onnea ja pitkää ikää ihanille Ärrille, minun talvipennuille 💖
Kotisivuille pitää lähiaikoina tehdä R-pentueen osalta päivitystä, siellä on edelleen Raisan ottamat 7-viikkoiskuvat viime joulukuulta. Nuista ajoista on pikkasen tullut kaikille kokoa lisää ja karvaa! mutta yhtäkaikki söpöjä ovat edelleen 💜


Jos on vuoden varrella ensin jännitetty poikien kivesten laskeutumista, hampaita ja purentoja ja säkäkorkeuksia niin nyt jännitetään jatkossa luustokuvausten tuloksia. Kaikille R-pojille laskeutuivat molemmat pallit, kaikilla ärrillä on täysi hampaisto leikkaavalla purennalla ja nyt korkeuskasvun loputtua voidaan todeta että isoja tuli! 😅 Tytöt, Pepsi ja Ru jäivät kivasti keskikokoisiksi, Ru 60cm emänsä Rillan tapaan ja Pepsi pikkasen korkeampi 62cm. Pojat asettuivat lopulta sinne 67-70cm eli iso ja komea veljessarja (jalo niin kuin sonnikarja) 😄
Luustokuviin (lonkat ja kyynärät) on osa menossa jo lähiaikoina mutta suurin osa (Pepsi mukaan lukien) kuvataan vasta ensi vuoden puolella, alkutalvesta. Osalla Ärristä on tulossa näyttelyjä nyt marras- joulukuussa, joten antidopingsääntöjen vuoksikin on rauhoittamista ja kuvausta siirrettävä myöhemmäksi. Eipä kuvauksilla mikään kiire ole, kasvattaja korkeintaan ehtii syödä kyntensä ja yksi kasvatinomistaja nähdä painajaisia 😜

Nitro kaamosmaisemassa

Nitro 1 vee

Ohmi opiskelee..

Ohmi 11kk
(c) Sanna Rautio

Ohmi 11kk
(c) Sanna Rautio

Muuten kuulostaa että hyvin pyyhkii yksivuotiailla, luonteeltaan ovat ystävällisiä, avoimia ja reippaita, samoin eri harrastuksiin tuntuu löytyvän potkua 👍
Toivotaan ettei aikuistuminen ja päätään nostavat hormoonit pistä pakkaa sekaisin - pysykää kiltteinä ja kivoina jatkossakin 😛

Peikko 10kk

Peikko ja pullo :D

Peikko puutarhurina

Ru 1 vee

Spurre 1 vee

Spurren pylly :D

Spurre 10 kk
Veera ja Urho

Urho

Urho 1 vee

Pepsi 1 vee

Pep pöljäilee

pöhkö Pepi..

Koska kokonaiset kaksi pentuetta on jo iso juttu niin pitihän minun saada oma kennellogo *hahhahaa*


Logon on suunnitellut kolarilaislähtöinen Henna Krankkala ja logossa juoksee tukka tuulessa hulmuten oma rakas Rilla (alkuperäinen kuva on Raisan ottama). Kiitos Hennalle upeasta lopputuloksesta. Kyllä tätä passaa käyttää pipoihin..t-paitoihin..huppareihin..ilmoituksiin ja mainoksiin.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Talvi tuli...


Viimeisessä postauksessa toivoin pitkää lumetonta syksyä. No aika pitkään syksy sinnittelikin ja vaikka pakkasta alkoi olla öin ja päivin niin isommin ei lunta sadellut koko lokakuussa. Minusta semmoset rapsakat pakkaspellot ja kuuraiset kangasmetsät on just parhaita reenaukseen. Eikä haitannut vaikka satoi ensilumen, sillä sitä tuli silleen sopivasti, että tuli valoa iltoihin mutta maastoreenejä se ei estänyt.
Kunnes nyt lokakuun viimeisenä viikonloppuna tuli lunta vähän enemmälti ja samalla heitti reilusti pakkasille, joten taitaapa olla pysyvä lumi ja talvi ihan ovella. Eipä silti, hyvin sain koirille suunnitellut reenit tehtyä sekä jäljen että esineruudun osalta.


Rillalle olen viime aikoina tehnyt helppoja peltopätkiä, joissa tavoitteena on lähinnä ollut korkean motivaation säilyttäminen/lisääminen. Koko syksy on painettu aika tiukkaa peltoreeniä, kulmia ja paljon esineilmaisuja. Olen vaatinut intensiivistä työskentelyä ja koettanut tasapainoitella hyvän esineilmaisun ja intensiivisyyden ja rauhallisen etenemisen välillä, tässä välillä jopa onnistuen. Erikoisjälkikoepaikkaa en onnistunut saamaan, parhaimmillaan päästiin 1.varasijalle, mutta itse koepaikkaa ei lopulta irronnut. Harmillista, mutta en silti koe että hyvin tehty työ olisi mennyt hukkaan, onhan koekausi ensi vuonnakin ja Rilla vielä hyvässä iässä (7v) erikoisjäljelle.




Pepsin kanssa palasin metsästä pellolle ja jälleen takaisin metsään. Ilmeisesti peltotyöskentely teki tehtävänsä, koska kauden viimeiset metsäjäljet sujuivat jo rauhallisemmin ilman isoja hukkia tai korkealla nenällä työskentelyä. Erona aiempiin metsäjälkiin, annoin jäljen vanheta nyt lähes parikin tuntia ja vaihdoin jälkivaljaat pellolta tuttuun pantaan ja jalkojen välistä kulkevaan liinaan.
Keppien ilmaisut Pepsi on oppinut nopeasti, aluksi vahvistin krepillä merkatun kepin ilmaisua 'maahan' käskyllä, mutta näissä viimeisissä jäljissä se meni maahan joka kepille ihan itsenäisesti. Osa kepeistä tuppas jäämään rinnan alle, mutta siitä viis, ilmaisi kuitenkin. Pepsin metsäjäljet on tietenkin olleet suht helpoissa maastopohjissa, mitään vaativampaa pohjaa en edes ajatellut kokeilla vielä tänä syksynä. Kokemuksen ja varmuuden kartuttua lisätään vaikeusastetta, sitten joskus ensi kesänä.

Katseet ensi kesään..

Tottista ja tokoa on tarkoitus nyt työstää tosissaan. Nyt loppuvuoden käymme kerran viikossa hallilla yhteisreeneissä, mutta ensi vuoden puolella koetan ehtiä sen kaksi kertaa. Sydäntalvella ei tule niin tehtyä pihatottista kylmyydestä ja lumenpaljoudesta johtuen, joten on suunnattava mukavuudenhaluisena lämpimään halliin. Tottis on nyt maastokauden kiivaassa loppurynnistyksessä jäänyt selkeesti vähemmälle, mutta onpahan koko pitkä talvi taas aikaa pelkästään sille.
Uusia palloja ja patukoita on hankittuna yhden reenikassillisen verran, joten eipä jää ainakaan palkkausvermeistä edistyminen ja oppiminen kiinni 😉

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syksyn satoa - ja sumua

Lapissa oli tänä syksynä upea ruska. Nimenomaan oli, nyt se alkaa olla muisto vain. Yhtään kunnon aurinkoista päivää ei viimeiseen kolmeen viikkoon ole sisältynyt, joten ruskakuvat (näitä muutamia pilvisenä päivänä otettuja lukuunottamatta) jäi nyt ottamatta. Melkoisen kosteassa sumukelissä olemme viimeiset viikot saaneet tarpoa. Koirien kanssa samoillessa ei sumusta ole haittaa mutta märkä metsä..märät pellot..takaavat että lenkkien ja reenien jälkeen on meillä märkien koirien lisäksi märät sohvat..matot..nojatuolit...näillä keleillä ymmärrän just niitä jotka ajelee briardinsa turkin lyhyeksi 😡

Pepsille olen kesän peltojälkireenien jälkeen tehnyt kymmenkunta metsäjälkeä (n. 400-500m 1h vanha). Vauhtia tuppaa olemaan liikaa, sen etenemistä vois kuvata 'enemmän intoa kuin taitoa' 😕 Pellolla opitut asiat ovat namipurkkien ilmaisua lukuunottamatta unohtuneet. Keskittymisestä ja rauhallisesta etenemisestä syvällä nenällä ei ole tietoakaan. Namipurkeille se kyllä tipahtaa nopeasti ja siinä olen koettanut rauhoitella koiraa ennen lupaa jatkaa. Hivenen hillitympää ja siten keskittyneempää meno on ollut jäljen loppua kohden. Sen verran itseäni kirpasee moinen huolimattomuus, että palasimme takaisin pellolle. Pellolla se on eri moodissa ja heti oli työskentely tarkempaa, katellaan josko vielä ennen lumia saisin siirrettyä tämän peltomoodin myös metsään. *toivomme pitkää lumetonta syksyä*




Esineruutua tai Pepsille lähinnä yhden tai kahden esine-suikaleen reeniä olen koettanut tehdä pari kertaa viikossa. Teen edelleen mielikuvareeniä eli yhdessä viemme esineen ja Pepsi näkee minne se tipahtaa. Sitten paluu lähetyspaikkaan (eri suuntiin tempoilevan penikan kanssa) ja siitä pieni keskittyminen ja lähetys esineelle. Toimii hyvin, esineelle mennään lujaa ja täysillä myös tuodaan käteen saakka. Käytän esineinä isoja hanskoja tai muita sellaisia joilla voi taistella ja leikkiä tuonnin päätteeksi/palkaksi. Muutaman kerran olen ottanut ilman mielikuvaa, on toiminut mutta Pepsi lähtee tällöin pienellä viiveellä etsimään, saattaa hieman edettyään pysähtyä jne. En ole tästä huolissani. Työstämme tätä nyt näin. Esineruutuhan on pitkälti noutoa ja kun motivaatio noutaa ruudusta erilaisia esineitä on kohdillaan niin nenän käyttö tulee siinä samalla.

Tottista teemme omalla pihalla ja olkkarissa. Rillan juoksun nyt loputtua aloitamme viikottaiset hallireenit omassa toko/tottisryhmässämme. Tietenki Pepsi saattaa nyt juosta emänsä perässä mutta sittenpähän juoksee. Seuraamisessa pitäis uskaltaa edetä namipalkasta lelupalkkaan ja noudossa pikkuhiljaa kokonaiseen liikkeeseen. Kapulan pitäminen ja maasta nostaminen onnistuu ja muutaman metrin päästä jopa noudetaan eteen luovutusasentoon. Ulkona olen ottanut vain vauhtinoutoa ja on saanut pudottaa vauhdista kapulan ja iskeä patukkaan kiinni. Talven aikana olis tarkoitus koota kaikista palasista kokonaisia liikkeitä ja mielellään siten että vauhti säilyis 😛


Rilla on tehnyt peltoa..parin -kolmen jäljen viikkovaudilla. Välillä olen saanut Raisan polkemaan vierasjälkiä uusilla, vierailla esineillä. Rillalla on hyvä perustaito olemassa ja tuskinpa se tämän valmiimmaksi tulee minun reenitaidoilla ja määrillä. Koepaikkaa en ole saanut 😡, varasijoilla ollaan muutamaan kokeeseen ja pariin Oulun seudun kokeeseen on vielä soittoajat edessä. Epätoivoiselta näyttää tänäkin syksynä. Kevään ja alkukesän erikoisjälkikokeisiin pääsee helpommin, mutta meillä on täällä niin lyhyt kausi että toukokuuta pitkälle on lumi maassa ja pitkän talven jälkeen koira ihan talviterässä.


Syksyn marjasatoa olen kerännyt pakastimeen ahkerasti. Viimeiset puolukat olis vielä haettava ja sittenpä se oliskin marjojen osalta kausi valmis. Koirapuolella kasvattien tulossatoa ei tänä syksynä ollut kauheesti odotettavissa. Ärrät on vielä niin nuoria ja Ässät alkaa olla uransa ehtoopuolella. Outi vielä reenailee Sinkon kanssa koemielessä sekä tokoa (EVL) että hakua (avo). Molemmissa lajeissa koekäynnitkin mutta vielä ilman tulosta. Riina ja Zelda ovat agsailleet mutta nollia ja LUVIa ei ole kevään jälkeen mukaan tarttunut. Sari on Sanin kanssa sekä tokoillut (avo) että rallytokoillut, toivotaan että vielä riittää intoa ja aikaa syksyn kisoihin. Tsempit kaikille reeneihin!
Syksyn komeasta koesuorituksesta vastasivat Tuija ja Ru (10kk) jotka suorittivat paimennuksen taipumuskokeen hyväksytysti! Nyt on Ruulla PAIM -T suoritettuna ja reenit jatkuvat kohti paimennuksen esikoetta. Onnea kovasti!😍

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Junnuja jo!

Samalla kun heinäkuu kääntyi elokuuksi ja kesäkin pikkuhiljaa syksyyn päin - täyttivät R-pennut 9kk ja saavuttivat juniori-iän. Mitään sen dramaattisempaa tähän ikään ei liity, paitsi että pääsevät näyttelyissä virallisiin luokkiin eli aluksi junioriluokkaan. Toki 9-kuukautinen junnu on ihan penska, harvalla on sitä rungon ja turkin valmiutta alle 1-vuotiaana mitä näyttelytuomarit tuntuvat junioriltakin odottavan.
Meillä ei ole Pepsin kanssa näyttelysuunnitelmia lähitulevaisuudessa, keskitymme tämän syksyn ja sulanmaan ajan maastohommiin ja tottisteluun. Talvella tai viimeistään ensi kesänä saatamma pistäytyä junnu/nuortenluokan kehissä. Riippuen turkin kunnosta ja väristä. Pepsihän on semmonen sekavärinen fawn, paljon tummaa hiiliväritystä kyljissä ja kovin pentuhöttöinen turkki kaikenkaikkiaan. Annetaan plikan rauhassa kasvaa ja kehittyä.

Pepsi 9kk


Pepsi posing 😍

häntä ei tarkennu...viuh viuh..

Velipoika Urho on R-pentueen 'tähti' ja kaikista kehittynein ja valmiimman oloinen virallisiin näyttelyihin. Kouvolan näyttelyssä 9,5kk iässä Urho nappasikin komeasti ekan sertin ollen lopulta paras uros ja VSP. Urholla on vahva luusto, rungossa järeyttä ja ikäisekseen paljon karvaa ja kelvollinen väri. Ja niillähän pärjää näytelmissä, vaikka pikkuisen junnupoikaa kehässä juokseminen ja posetukset kuumentavatkin - riekkuminen kehänkierrossa olis niin paljon hauskempaa! Tsemppiä Veeralle sekä tottiskoulutuksiin että näyttelyreeneihin, ei ole Urho pahapoika vaikka välillä kierrokset tahtoo nousta yli toivottujen 😓

Boreabrie Rammstein sert & VSP
(c) Harri Puranen

Urho liikkeessä
(c) Harri Puranen

Urho ja Veera Kouvolassa
(c) Harri Puranen
Veera ja Upi kehän laidalla Kouvolassa
(c) Harri Puranen

Oman leipätyön eli koulujen aloitushässäkän lisäksi saimme elokuun alussa hoitolaisen kotiimme. Naava tuli Jennan muuttorumbaa pakoon ja asustelee meillä syyskuun alkuun asti. Naava on laumamme etäjäsen, joten tähän se luikahti koiralauman jatkoksi ikään kuin aina täällä asuis. Vauhtia ja märkiä haisevia tukkakoiria riittää kun tämä uimahullu kaupunkilaiskoira vetää Pepsin ja Rillan mukanaan järveen jokikinen kerta kun rantatiellä lenkkeilemme... *huoh* 😝

Naava 💖

Heippa kaikille! 😍

Vielä on kesää jäljellä..ainakin hetken.
Pepsin ja Naavan kuvat (c) Raisa Hartikainen

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kesän kehissä

Kasvateistani nämä nuorimmat Ärrät ovat kesän aikana kunnostautuneet pentukehissä, yhtä lukuunottamatta kaikki ovat käyneet näyttelyissä ja menestyneet ainakin sen KP:n verran. Vaikka pentuluokka on ns. epävirallinen eikä SKL niitä kirjaa eikä noteraa (esim KoiraNetissä) on ne pennuille harmitonta ja hyvää kokemusta ennenkaikkea. Saavat kokemusta koira - ja ihmishälinästä, vieraan ihmisen(tuomarin) kopeloinnista ja ylipäänsä kulkemisesta isoissa tapahtumissa eri näköisiä koiria ohittaen ja ihmetellen. Ainakin Pepsille on kesän näyttelyreissut tehneet hyvää, se on epäluuloisena luonteena saanut huomata ja oppia ettei vieraat koirat käy päälle, haukku ei tapa ja vieraiden ihmisten käsittelyyn on sopeuduttava ja siitäkin selviää hengissä 😃 Paljon opittuja asioita pienelle maalaistytölle. 😍

Pepsi Rop-pentu palkintoineen

Ärristä eniten pentukehiä kierteli Nitro, kesän mittaan volkkarin keula suuntautui aina seitsemään näyttelyyn, joista tuloksina 5 x ROP-pentu ja 2 x VSP-pentu. Sarin menojalkaa vipattais edelleen, vaan kun meillä loppui näytelmät täällä pohjoisessa. 😐

Nitro rusetteineen

Lahden kaikkien rotujen pentunäyttelyssä heinäkuussa Urho esiintyi mallikkaasti ja nappasi voiton kotiin putsaten lähes koko pöydän. Veeran taitavasti handlaamana Urho oli ROP & RYP1 & BIS3 😍
Urhon kesän saldo on 2 x ROP-pentu, RYP3, RYP1 & BIS3 sekä erkkarista pek3 KP.

Urho BIS3 Lahdessa

Porin KV näyttelyyn suuntasivat veljekset Peikko ja Ohmi. Peikko arvioitiin piirun verran paremmaksi ollen pek1 KP ja ROP-pentu. Ohmikin sai KP:n, mistä kovasti iloitsen, siinä on komeat raamit pojalla mutta kaiken muun ollessa täysin kesken, on Ohmi lähinnä näyttänyt pitkäkoipiselta vinttikoiranpennulta.
Kovasti tuli kehän laidalta kehuja poikien sosiaalisista ja iloisista luonteista ja esiintymisistä *peukku*

Peikko ROP-pentu Porissa

Peikko ja Karo

Ohmi ja Riina

R-pentueen tytöistä Pepsi kävi kehissä 5 kertaa, ollen 4 x ROP ja kerran pek2 +KP. Kevään pentunäyttelyssä menestyimme vielä BIS3 asti. Toinen nartuista, Rovaniemen Ru-tyttönen kävi esiintymässä kahdesti, ekalla kerralla häviten siskolleen ja tokalla kerralla voittaen.
Ärristä ainoastaan Anne-Riitan Spurrea ei pentukehiin ilmoitettu. Sensijaan A-R ja Arto ajelivat heinäkuun lopulla Oulun seudulle pieneen kasvattitapaamiseen isoa 'pikkupoikaansa' kasvattajalle näyttämään. Komea ja kiltti oli Spurre-poika 😍

Spurre 8kk

Pienimuotoinen kasvattipäivä eli kesätreffit pidettiin Terhin ja Harrin sekä mummokoira Sennan huudeilla Oulun Juurussuolla. Herkuttelujen ja kahvistelujen päätteeksi leikitimme koiria virpoen erinäisillä patukoilla ja karvatursakkeilla. Ilokseni varsin hyvin saalistivat ja leikkivät nämä nuorimmaiset, Spurre ja Pepsi. Toki kaikki mukana olleet kasvatit pääsivät leikkimään mummokoira Senna mukaanlukien. Joukkoon mahtui kyllä monenlaista leikkijää, kiihkeästä Naavasta dieselkone Rillaan sekä piskuinen Sinko-pinko, joka ainakin kasvattajansa yllätti röyhkeällä taistelutahdollaan uskaltautuen leikkimään jopa minun kans. Kiitos Outille, joka urakoi ja leikki maalimiestä leikittäen koko porukan!



Spurrea virvotaan

Spurre

Pepsi

Pepsi vauhdissa

Rilla

Klienin vinkuva karvapatukka oli suosituin - ja limaisin 😃

Sinko


Sinkon patukka!!
Senna-mummo kans!

Senna oikein innostui 😃

Naava

Naava hulmuturkki

äiti ja poika hippasilla
Spurre ja Rilla ...Terhi Jenna ja Minna

Hieno päivä ja kivat pikku treffit - ensi kesänä uudestaan Boreabrie leirin merkeissä. 👍
Kiitokset kaikille mukanaolleille ja erityisesti isäntäparille Terhille ja Harrille. (joille tuli pentukuume 😃)
Maanantaina ennen kotiinlähtöä pistäydyimme Rillan kans Oulu Evidensiassa silmätarkissa. Puhtaat paperit saatiin edelleen ja samalla suunnitelmat Rillan toiselle pentueelle potkaistiin käyntiin. Ens vuonna toivottavasti on jälleen pienten tassujen töpinää.