sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Talvi tuli...


Viimeisessä postauksessa toivoin pitkää lumetonta syksyä. No aika pitkään syksy sinnittelikin ja vaikka pakkasta alkoi olla öin ja päivin niin isommin ei lunta sadellut koko lokakuussa. Minusta semmoset rapsakat pakkaspellot ja kuuraiset kangasmetsät on just parhaita reenaukseen. Eikä haitannut vaikka satoi ensilumen, sillä sitä tuli silleen sopivasti, että tuli valoa iltoihin mutta maastoreenejä se ei estänyt.
Kunnes nyt lokakuun viimeisenä viikonloppuna tuli lunta vähän enemmälti ja samalla heitti reilusti pakkasille, joten taitaapa olla pysyvä lumi ja talvi ihan ovella. Eipä silti, hyvin sain koirille suunnitellut reenit tehtyä sekä jäljen että esineruudun osalta.


Rillalle olen viime aikoina tehnyt helppoja peltopätkiä, joissa tavoitteena on lähinnä ollut korkean motivaation säilyttäminen/lisääminen. Koko syksy on painettu aika tiukkaa peltoreeniä, kulmia ja paljon esineilmaisuja. Olen vaatinut intensiivistä työskentelyä ja koettanut tasapainoitella hyvän esineilmaisun ja intensiivisyyden ja rauhallisen etenemisen välillä, tässä välillä jopa onnistuen. Erikoisjälkikoepaikkaa en onnistunut saamaan, parhaimmillaan päästiin 1.varasijalle, mutta itse koepaikkaa ei lopulta irronnut. Harmillista, mutta en silti koe että hyvin tehty työ olisi mennyt hukkaan, onhan koekausi ensi vuonnakin ja Rilla vielä hyvässä iässä (7v) erikoisjäljelle.




Pepsin kanssa palasin metsästä pellolle ja jälleen takaisin metsään. Ilmeisesti peltotyöskentely teki tehtävänsä, koska kauden viimeiset metsäjäljet sujuivat jo rauhallisemmin ilman isoja hukkia tai korkealla nenällä työskentelyä. Erona aiempiin metsäjälkiin, annoin jäljen vanheta nyt lähes parikin tuntia ja vaihdoin jälkivaljaat pellolta tuttuun pantaan ja jalkojen välistä kulkevaan liinaan.
Keppien ilmaisut Pepsi on oppinut nopeasti, aluksi vahvistin krepillä merkatun kepin ilmaisua 'maahan' käskyllä, mutta näissä viimeisissä jäljissä se meni maahan joka kepille ihan itsenäisesti. Osa kepeistä tuppas jäämään rinnan alle, mutta siitä viis, ilmaisi kuitenkin. Pepsin metsäjäljet on tietenkin olleet suht helpoissa maastopohjissa, mitään vaativampaa pohjaa en edes ajatellut kokeilla vielä tänä syksynä. Kokemuksen ja varmuuden kartuttua lisätään vaikeusastetta, sitten joskus ensi kesänä.

Katseet ensi kesään..

Tottista ja tokoa on tarkoitus nyt työstää tosissaan. Nyt loppuvuoden käymme kerran viikossa hallilla yhteisreeneissä, mutta ensi vuoden puolella koetan ehtiä sen kaksi kertaa. Sydäntalvella ei tule niin tehtyä pihatottista kylmyydestä ja lumenpaljoudesta johtuen, joten on suunnattava mukavuudenhaluisena lämpimään halliin. Tottis on nyt maastokauden kiivaassa loppurynnistyksessä jäänyt selkeesti vähemmälle, mutta onpahan koko pitkä talvi taas aikaa pelkästään sille.
Uusia palloja ja patukoita on hankittuna yhden reenikassillisen verran, joten eipä jää ainakaan palkkausvermeistä edistyminen ja oppiminen kiinni 😉