tiistai 26. joulukuuta 2017

Niityillä lunta

Joulu on ehtinyt Tapaninpäivän iltaan tätä kirjoittaessani. On tavattu sukulaisia, syöty hyvin ja herkuteltu suklaalla, pähkinöillä, glögillä..käyty haudoilla ja tehty koirien kans pitkiä pimeitä lenkkejä. Valoa on edelleen niukasti mutta talvipäivän seisaus oli ja meni ja päivät vaan tästä eteenpäin pitenee.
Koirasaralla vuosihan oli varsinainen pentuvuosi. Oman pennun eli Pepsin kanssa tuli paljon touhuttua. Koulutuksellisesti mennyt vuosi on ollut tärkeää aikaa, paljon olen saanut tehtyä pohjia sekä tottikseen että maastohommiin. Nyt rapeat 1-vuotiaana Pepsi osaa jo aika paljon, huomattavasti enemmän kuin emänsä saman ikäisenä. Rillan puolustukseksi (ja itseni) on muistettava että sisko Tasja asui meillä ½ vuotiaaksi asti ja kauheen paljon ei kauhukaksikkoa jaksanut koulutella, hyvä jos jotain perustapoja sai opetettua. Pepsi jäi hyvään saumaan fiksun ja varttuneen emänsä kylkeen kasvamaan ja vaikka sen kanssa on käytynä pentukurssit ja arkitottiskurssit osittain arkikäytöksen ongelmien takia, on se kuitenkin loppuviimetteeks ollut ihan mahtis pakkaus koulutella 💖

Lelut ja motskarit kohtaavat loppunsa turhan usein 😒


Velipoika Peikolta joululahjaksi saatu käärme ja nännikumi on edelleen ehjiä 😄

R-pennut on kaikki aktiivisissa kodeissa ja se on näkynyt pitkin vuotta sekä huikean hienoissa näyttelytuloksissa että eri koiraharrastuksien parissa tulleista kokemuksista. Toivotaan että into ja aktiivisuus säilyy tulevanakin vuonna. Isoja tulosodotuksia ei näille penskoille passaa vielä asettaa, mutta tulevina vuosina kylläkin 😉

Ässät ovat nyt keski-ikäisiä 6-vuotiaita, koiria parhaassa iässä sanoisin. Silti näyttää että Ässien aktiivivuodet taitavat olla takanapäin. Monessa lajissa on alemmat luokat kahlattuna ja ylempiin luokkiin potku ei ihan ole riittänyt. Samaa paikallaanjunnaamista se on meillä Rillankin kanssa ollut. PK-lajivalikoima on tyrehtynyt erikoisjälkeen eikä tokossa olla edistytty edes koekuntoon saakka 😡
Tuntuu että viimeiset pari vuotta on mennyt pentuhaaveissa, ensin viivästynyttä juoksua odotellessa ja sitten lopulta kantoaika pennutuksineen. Vähäisen reenauksen ja hiipuneen aktiivisuuden huomasin viimeistään viime syksynä kun kävin omalla kentällämme pitkän tauon jälkeen ja huomasin pk-esteiden kadonneen 😮 Onneksi ne oli vain (käyttämättöminä) siirretty varastorakennuksen laidalle suojaan. Pitää ensi keväänä siirtää ne takaisin kentälle Pepsin estereenejä varten.
Toivotaan vielä tuloksekkaita vuosia Ässillekkin, ei ne ihan veteraaneja sentäs vielä ole 😄


Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Odotettavissa on ainakin alkuvuodelle Ärrien luustokuvaukset ja pitkin kevättä ja kesää varmaan näyttelyjä ainakin. Haaveissa ja suunnitelmissa on keväälle treffipäivä omaan reenihalliimme Pelloon ja syksyllä olis tarkoitus leireillä viikonlopun verran Oulujärven maisemissa Vaalassa.

Toki meillä edelleen haaveillaan Rillalle toista pentuetta..se saattaa myös sekoittaa pakkaa ja suunnitelmia loppukesälle-syksylle. Jää nähtäväksi milloin madame taas juoksee..tutusti kerta vuoteen elo-syyskuussa vai lähteekö hormoonit hyrräämään Pepsin mahdollisen kevätjuoksun mukana..eipä auta ko ootella ja varautua monella eri pläänillä ja aikataululla.

Rilla kasvattaa keväällä saksittua turkkiaan takaisin...

Pepsin vauhtikuva löytyi puhelimesta...

Vaikka vuoteen on sisältynyt paljon iloa ja onnenhetkiä, on elämä näyttänyt myös toisen puolensa. Äidin äkillinen kuolema kevättalvella pysäytti ja jätti surun varjon minun elämään ja arkeen..nöyränä on vain todettava että eipä voi tietää koska täältä lähdetään..tuntuu että äitin kuolema oli minun lapsuuden loppu ja omakin vanheneminen on vaan hyväksyttävä.

Äiti 💜

lauantai 16. joulukuuta 2017

Vuoden viimeisiä


Täällä sitä puolimetrisessä lumihangessa tarvotaan harva se päivä. Vuoden aikaan eli joulukuun puolenväliin nähden lunta on todella paljon. Yleensä tämmöset kinokset on helmikuussa. Vanha sanonta ja ennuste pihlajamarjoista ei ainakaan pitänyt paikkansa. Pihlaja ei kahta taakkaa kanna eli syksyllä paljon marjoja - talvella vähän lunta. Noh, ennemmin paljon lunta kuin ei ollenkaan lunta.



Kuluvana vuonna olen huomannut monen seuraamani koirablogin lopettaneen. Ehkäpä aika on ajanut ohitse blogeista. Monella kasvattajalla on ollut blogi kotisivujen 'uutiset-osastona' mutta nyt on niistäkin monesta luovuttu ja jo etusivulla tönöttää mainos ja kehotus siirtyä facebookiin seuraamaan kasvattien tuloksia ja uusimpia kuulumisia. Tylsää. Myönnän olevani vanhanaikainen. Minusta facebook tai kuva/videosivusto Instagram ei korvaa kotisivuja tai blogia tarinoineen ja kuvineen. Omakaan bloggaukseni ei ole järin aktiivista ollut, yritän kuitenki säilyttää tämän hengissä tulevanakin vuonna. Toki minullakin on facessa oma suljettu ryhmä kasvateilleni (tai niiden omistajille) sinne on helppo lisäillä kuvia, niitä ei-niin-onnistuneitakin ja kertoilla kuulumisia tai kysellä apua koiran hoitoon, koulutukseen tai mihin vaan. En siis torppaa facebookkia lainkaan, se on erinomaisen hyvä yhteydenpitoväline varsinkin kun haluaa tavoittaa laajemman yhteisön.

Toko/tottisreeneissä hallilla olemme käyneet kerta viikkoon koko loppusyksyn ajan. Tuleepahan tehtyä edes se kerran viikossa kunnon reeni. Kotona pihalla on aina pimeää iltaisin, joten hyvä jos olen viikonlopun aikaan vähäisessä päivänvalossa jotain pikkuisen ottanut. Kauheasti emme ole loppukesästä edistyneet, joten jonkinmoinen ryhtiliike tässä on tapahduttava 😭toivottavasti jo pian alkavan joululoman aikana.
Marraskuussa Rovaniemen reenikamut tulivat meän hallille parituntiseen reenikimaraan ja sama on edessä vielä kerran tänä vuonna, uudenvuoden alla. Tuija pakkasi myös briardinsa autoon ja hurautti Pelloon treffaamaan kasvattajaa ja reenimään Ruun kanssa. Olipa kiva nähdä kovin aikuistunutta Ruuta ja Tuijaa. Ru oli samankokoinen kuin Pepsi, kuten oli jo juhannuksena jolloin viimeksi näimme. Pidempirunkoisena ja vankempana Ru näyttää isommalta mutta kyllä säkäkorkeus asettui silläkin sinne n. 62cm. Samanlainen vilkas hyrrä oli sekin ja hienosti tottiksen alkeita oli reenattu pitkin syksyä. Ru ja Tuija käyvät viikottain ohjatuissa rallytokoreeneissä. Ensi syksynä olis tarkoitus hakea ohjattuun tokon aloryhmään.
Mitään isompaa sisarusrakkautta näiden välillä ei kyllä huomattu, tapansa mukaan Pepsin piti tiuskaista Ruulle aina tilaisuuden tullen. 😞 plääh..ärsyttävää..



Syksyn näyttelyt jäivät meiltä kokonaan väliin. Etelän pojat kävivät sentäs näytillä useampaan kertaan. Peikko ja Karo Tampereella KV näyttelyssä ERIn arvoisesti ja joulukuun Messarin kolmipäiväisessä showssa meitä edustivat Ohmi, Ru ja Urho. Messaristakin tuli ERInomaista arvostelua junnuille ja yltipä Ru PN4 sijoitukseenkin kera varasertin. Vuosi vuodelta on Messarin osallistujamäärät tippuneet rodussamme. Varmaankin osasyy on korkeilla ilmomaksuilla ja alhaisilla rekisteröinneillä. Näyttäis että tapahtumaan osallistuvat ns. briardmaailman ammattilaiset eli tyypit jotka muutenkin käyvät ja kiertävät paljon näyttelyjä. Heillä on upeat hyvin esiintyvät ja handlatut koirat ja niiden joukossa omat kasvattini näyttivät varmaan amatööreiltä. 😃 Onneksi kaikki kolme olivat käyttäyneet hienosti ja Riinan Ohmi vieläpä jaksoi edustaa joka päivä rotutorilla ja Suomen Briard ryn ständillä.

Peikko Tampereella

Ohmin pose Messarissa

Ru messarissa

Urho Messarin käytävällä

Messari on ollut takavuosina todella mukava paikka käydä shoppailemassa ja omaa rotua seuraamassa. Onpa joskus tullut osallistuttuakin. Viimeksi Rastan ollessa pentuluokassa ja lopuksi VSP-pentu. Ehkäpä joskus vielä suuntaan joulukuun alkupäivinä kohti Pasilaa ja messukeskusta, koiran kanssa tai ilman.