keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Syksyn suunnitelmia

Loppukesästä selailin paikallisen koirakerhon, Länsirajan kennelkerhon, kurssitarjontaa ja ainahan sieltä jotain kiinnostavaa löytyy. Tänä syksynä oli loppusuoralla (valinnassa) agilityn alkeet tai rallytokon alkeiskurssi. Valitsin lopulta rallytokon. Vaikka agility kiehtoo minua vauhtilajina ja ihailen huippujen suorituksia siinäkin lajissa, on se kuitenkin omaan aikatauluuni liian työläs. Ei se että käyt Pepsin kanssa kerran viikossa agsareeneissä vaan kaikki se muu joka linkittyy siihen ympärille. Agilityryhmään pääseminen ja siellä pysyminen vaatii paljon talkoilua kerholle. Talkoopisteitä pitäs kerryttää kovaan tahtiin. Muissa lajeissa, rallyssä ja tokossa, riittää kun latoo rahaa pöytään 😄

Rallytokon 10 kerran kurssi alkoi jo elokuun alussa. Kussilla käydään läpi alo/avo -luokkien liikkeet ja ratoja mahdollisimman monipuolisesti. Mulle, täysin rallynoviisille, kurssi oli paikallaan. Lajin herkkyys ja tietty vaikeus on yllättänyt. Omalta osalta vaikeinta on ollut arvioida ison koiran kanssa suoritusetäisyys kyltistä. Samoin se, että pitää lukea rataa hieman eteenpäin suorituksen lomassa on ollut haastavaa. Pepsin kanssa tekeminen on kyllä hauskaa, se on aina innokas ja täpinöissään menossa. Sanoisin että rallyyn jopa liian täpinöissään, mutta luulen että keskittymisen ja rutiinin kerääntymisen myötä Pepsistäkin tulee ihan kelpo rallykoira. Pepsin ollessa juoksutauolla, mulla oli pari kertaa Rilla sijaistamassa reeneissä. Rillalle laji passais paremmin, se on toki rauhallisempi tekemisessään ja osaavampikin, eikä tuu kontrollivirheitä niin helposti kuin tyttärellään.



Syksyn kalenterissa on tietysti myös toko. Avoimella tokovuorolla meitä on ollut vaihtelevasti 3-5 koirakkoa reeneissä ja siinä saa sopivasti häiriötä ja liikkurointiapua sekä ryhmäliikkeet otettua. Maksoin hallin avainmaksun taas vuodeksi, joten tarvittaessa voi käydä omatoimireenimässä aina kun hallissa on tilaa.
Syksyä on onneksi vielä jäljellä, eikä tartte hautautua täysin halliin reenimään. Maastoreenejä voi jatkaa ainakin vielä toista kuukautta ja ulkokentälläkin pärjää ainakin niin kauan kun tarkenee. Meillä on suunnitelmissa tempaista muutamat tehokkaat BH tottisreenit porukalla. Pepsin kanssa BH on toki ensimmäisenä kevään kalenterissa, joten yhteisreenit henkilöryhmineen ovat enemmän kuin tervetulleita.





Iso suunnitelma tälle loppuvuodelle ja vähän alkuvuodeksikin on toki Rillan tuleva pentue. Rilla aloitti juoksunsa aikataulussa ja pian suuntaamme Vaasaan astutusreissulle. Toivotaan että astutukset onnistuvat ja pentue toteutuisi, tämä on Rillan kohdalla viimeinen mahdollisuus. Se täyttää ensi kesänä jo 8 vuotta ja koska juoksee vain kerran vuodessa, olisi se seuraavan juoksun alkaessa jo yli 8 vee..peukut pystyyn Jethro-Rilla romanssille 💕

sunnuntai 26. elokuuta 2018

FH kokeilua


Sain Rillalle paikan Raahen kennelkerhon erikoisjälkikokeeseen ja sinnepä sitä sitten viikon varoitusajalla reenittiin ja rehkittiin pellolla ihan joka päivä. Järkevää vai ei...no ei! mutta ihan pakko kokeilla kun koepaikka kahden vuoden jälkeen napsahti.
Koko tämä kausi ja kuuma ja kuiva kesä on mennyt ns. ylläpitoreenillä. Jälki silloin tällöin ilman sen suurempia suunnitteluja. Viime syksynä reenasin paljon enemmän ja 'järkevämmin' ja aika paljon potutti silloin kun yhteenkään kokeeseen ei paikkaa lohjennut. Nyt en ole jaksanut panostaa..ja ihan sekuvain päätin soittaa koepaikkaa kun kahtena päivänä semmoiset järkkäsivät. Yllätyksekseni sain paikan sunnuntain kokeeseen ja olipa niin että se päivä jäi vajaaksi -yksi ykkösen jälkikoirakko olis mahtunut mutta kukaan ei ollut jäänyt varasijalle paikkaa kärkkymään!! (itse jään aina varasijoille, on niin monesti sitäkautta lohjennut varsinainen koepaikka, kansallisissa lajeissakin)


Rillan huono kenraali edellisenä iltana ei hyvää ennustanut. Raisa teki pitkästä aikaa vierasjäljen ja vierailla esineillä. Itse jälki meni hyvin mutta esineet ilmaistiin epätarkasti, osan löytyessä kainalosta..rinnan alta..sivusta..okei, syytän pitkää heinikkoa, Rilla on epätarkka moisessa viidakossa edetessään.
Seuraavana aamuna oli kuitenkin koe ja sinne me urheat ajettiin Oulun ja Raahen välihuudeille Revonlahteen edellisen päivän vaikeuksista huolimatta. Rillan koejäljen oli tehnyt (ja siten kulki mukanamme tuomarin lisäksi) entinen reenikaverimme Inga, joka käyttöbelgeillään menestyksekkäästi kisaa tätäkin lajia.
Jälki kulki nilkkapituisessa heinässä eli ihanteellisissa olosuhteissa kun oli yön jäljeltä kosteaa ja aurinkoinen päivä ei liian lämpimäksi ehtinyt.
Rillan hyvin lähtenyt jälki ja koesuoritus tyssäsi heti pitkän ekan suoran jälkeiseen kulmaan, jossa se eteni ja ja kierteli yli liinan mitan ja se oli siis peli seis ja loppu jälki reenin merkeissä. Esineilmaisuissa ei isompia puutteita, mutta kulmista puolet meni isoilla kaarroksilla :( ja lopulta väsyneenä päätä ja kuonoa nostellen Rilla vaihtoi tokavikalla suoralla harhalle. Eka harha ohitettiin hienosti täysin reagoimatta, mutta paine ja palkkaamattomuus ja väsy alkoi lopussa näkyä ja tuoreempi harhajälki houkutti.

Jälkityöskentelyssä oli paljon hyvääkin ja tällä kertaa esineet ilmaistiin yhtä lukuunottamatta suoraan ja sen yhdenkin ilmaisi mutta vinoon. Kulmat oli ongelmana tänään. Ei me kyllä olla niihin mitenkään paneuduttu, kun ongelmana on ollut lähinnä esineet ja niiden ilmaisu.
Ingan kanssa tulimme siihen tulokseen että Rilla kyllä tekis tehoreenattuna ykkösen koularin, mutta ihan kakkoseen sen rahkeet ja moottori ei kyllä riittäis. Jäin katsomaan kakkosen suorituksia ja kyllähän siellä ne piikit ja kaaret ja seitsemän esinettä työllistäisivät...puhumattakaan huomattavasti pidemmästä jäljestä.

Jos mietin kuinka Rillaa olen kouluttanut pentuna ja nyt aikuisena juuri peltojäljellä, niin eipä sen ole tarvinut kauheasti rehkiä saadakseen palkkaa. En ole pitänyt sitä nälässä eikä se ole syönyt päivän ruokia pellolla reenin yhteydessä. Enkä ole onnistunut luomaan sille semmosta positiivista painetta, jonka voimin sen etenis sinnikkäästi vaikeudet voittaen. Rilla on ollut semmonen perushelppo opettaa, utelias ja ahne. Mutta kaikki sen tekeminen on ollut siitä itsestä lähtevää, ei mitään isoa paloa ja vimmaa ja nyt on helppo (huokaisten) sanoa että sitä tarvittais jotta kokeessa tulis suoritusvarmuutta.
Omaa motivaatiota reenata ja satsata oikein tosissaan erikoisjäljelle on viime vuosina syönyt koepaikkojen vähyys ja pitkät välimatkat. Tosin sitä samaa saamattomuutta ja koiran koevalmiiksi pusertamisen löysyyttä on ollut nähtävissä myös metsäjäljellä ja vähän kaikessa harrastamisessa. Tykkään kyllä puuhastella vähän kaikkea (kuten vaikka rallytokoa nyt syksyn kurssilla) mutta semmonen kunnon koepuristus on puuttunut. Onkohan sitä tullut jo vanhaksi. 😡

torstai 9. elokuuta 2018

BB-leiri

Kasvattien omistajien kanssa sovittiin jo viime kesäisen treffipäivän jälkeen, että tänä kesänä treffataan vähän pidemmän kaavan mukaan. Toiveissa oli viikonloppuleiri vähän isompien reenien ja tapaamisen merkeissä. Harmittavan vähäiseksi jäi lopulta osallistujien määrä, meitä oli vain neljä tehokasta mimmiä ja 9 koiraa, joista 6 oli kasvattejani. Viime hetken peruuntumisia tuli koirien tai omistajien tapaturmien vuoksi.
Leiripaikaksi valikoitui Vaalan Säräisniemessä sijaitseva Oulujärven lomakylä (leirintäalue), joka oli tuttu paikka monilta aikaisemmilta leireiltä pohjoisen briardien kanssa. Vuokrasimme ns. ison mökin, jonne mahduimme koirinemme kaikki neljä. Ruokahuollosta vastasimme kaikki kimpassa kunhan ensin oli käyty paikallisesssa S-marketissa täyttämässä ostoskassit.
Alueen puitteet on kyllä maastojen osalta koiraleirille erinomaiset. Ympärillä on jäkäläkankaita silmän kantamattomiin ja leirintäalueella tilaa reenailla tottista. Rannalla on monta sataa metriä hiekkabiitsiä, jossa saa uittaa myös koiria.
Ajankohta, elokuun eka vkl, ei ollut paras mahdollinen koiraleirille. Leirintäalueella oli vielä paljon muita matkailijoita, karavaanareita ja mökkeilijöitä. Sovimmekin ensi vuoden leirin vähän myöhäisemmäksi, elo-syyskuun vaihteeseen näillä näkymin.
Leirin pääpaino oli reenata pk-maastolajeja, lähinnä hakua ja metsäjälkeä sekä esineruutua. Iltasella oli tarkoitus ottaa enempi tottista, vaan aika vähäiseksi jäivät tottis ja tokoreenit. Koirat tuntuivat olevan maastoreeneistä melkoisen sippejä ja toisaalta ruuanlaitto ja omistajien 'huolto' vei oman aikansa.




Hakureenit suunniteltiin jokaisen koiran kohdalta etukäteen, näin säästimme aikaa keskilinjalla, kun ei tarttenut pohtia millainen reeni kullekin koiralle tehdään. Riina oli vielä kirjannut suunnitelmat pieneen sinikantiseen vihkoonsa ja sieltä kätevästi lunttasimme kunkin koiran ohjelman. Hakua ehdimme reenata eniten, tosin se myös vie kaikkien aikaa eniten. Lauantaina Ohmi, Zelda, Sinko ja Jäynä tekivät kukin kaksi kierrosta ja minun ja Jennan koirat yhden reenin kukin. Sunnuntaina ennen kotimatkaa reenimme vielä yhdet kierrokset hakua eri radalla kuin lauantaina.
Esineissä saimme perjantai-iltana hyvät yhteisreenit ja lauantai-iltana Outi ja Riina tekivät vielä omilleen esinereenit.
Jälkeä tekivät vain Jäynä ja Pepsi. Jälki lajina on silleen helppo reeniä itsekseen, vaan kylläpä meille ainakin teki hyvää ajaa vieraan tekemä jälki vierailla kepeillä ja täysin uudessa maastossa.
Pepsille Outi teki 500m jäljen muutamalla kulmalla ja lyhyellä n. 10m janalla. Pepsi nosti jäljen huolellisesti oikeaan suuntaan ja eteni kepiltä toiselle kulmat hienosti selvittäen. Jälki ehti vanheta yli 2h, joten olin oikein tyytyväinen Pepsin suoritukseen.

Rilla

Sinko

Zelda

Naava

J-mies työmies

Ohmi

Esineruutu tallottiin suikaleisiin ja koetimme lainailla toistemme esineitä, jotta jokainen koira sais kokemusta vieraista esineistä. Pepsille tein mielikuvaharjoituksella (näki esineen viennin) ekan reenin (hyvä) ja toisessa ilman mielikuvaa (huonompi). Reenin tuloksena päätimme että Pepsille vois ottaa jo valmiita esineitä, siten että aluksi hakisimme esineestä hajun- paluu lähetyslinjalle ja koira töihin. Siinäpä meille plääni loppukesäksi...syksymmällä sitten jo valmiita ilman hajujen hakua 😉
Rilla pääsi pitkästä aikaa hakuilemaan ja etsimään esineitä. Sen osalta leirillä keskityttiin enempi höntsäilemään ja puuhastelemaan, samoin kuin Jennan koirat Naava ja Panda. Rillan kanssa on viime vuodet tehty pelkästään peltojälkeä, mutta ilahtuneena ja vauhdikkaana se työskenteli ukkoja ja esineitä etsien.



Tottisreeneissä iso osa kului Ohmin haukuttamisprojektiin, vielä ei kunnon haukkusarjaa saatu järkäleestä ulos mutta sentäs muutama haukku jo irtosi. Tokoilijat tekivät ruutua ja ohjattua noutoa ja me Pepsin kanssa lähinnä seuraamista tyyliin haukulla mielentilan "nostoa", siitä sivulle ja seuraamaan.



Ihan selkeesti aika loppui kesken. Olis ollut paljon töitä ja reenimistä tottiksessa monenki koiran osalta, vaan kyllä nuo maastolajit vie niin paljon aikaa. Jos olis ollut enempi jälkireenaajia ja ylipäänsä koirakoita, olis voinut jakaantua kahteen maastoryhmään, hakuun ja jälkeen omat porukat.
Jospa sitten ensi syksynä isommalla porukalla. Toiveissa ja haaveissa olis Rillalle toinen pentue loppuvuodelle/vuodenvaihteeseen joten jospa ens leirilä olis samalla pentutreffit 😍
Kiitos mukavasta leiriviikonlopusta Outi, Riina ja Jenna - tehokkaiden reenien ohessa just parasta on vaan hengailla samanhenkisten tyyppien kanssa saunoen, uiden ja kuohujuomia kilistellen 😜

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Helteet jatkuu

Kovin on yksitoikkoinen ollut tämä helteinen heinäkuu. Jos olis ilmastoitu kämppä ja tykkäis päivät makoilla auringossa niin mikä ettei..mutta kun ei ole kumpaakaan niin on kyllä ollut "kärsimystä". Onneksi sääskiä, mäkäräisiä ja muita öttiäisiä on ollut kuivuudesta ja kuumuudesta johtuen niin vähänlaisesti että yölläkin on voinut pitää ulko-ovea auki. Koko yön tuuletus ja raitis yöilma on ollut helpotus sekä koirille että mulle.


Jotain pientä reenintynkää olen koettanut viritellä joko aamuisin tai iltamyöhään. Tottista siis. Muutaman pari-kolme päivää oli mukavat +20-22'c ja silloin tein kahtena iltana jäljet, Pepsille metsään ja Rillalle pellolle. Huomatakseni vain että niitä pirun mäkäräisiä oli kyllä paljon siellä metsän siimeksessä..😞 oi kuinka odotan elokuun viileneviä iltoja ja syyskuun kuulaita päiviä...


Uusi pressueste on toiminut lähinnä varjopaikkana...

Pepsin kanssa kävimme tällä erää viimeisen näyttelyn Kemissä. Harmittavasti siellä oli tuomarinvaihdos eikä tosiaankaan meille edulliseen suuntaan. Olin ilmoittanut kovin jo vaalean blonditytön inttinäyttelyyn mahdollisen cacibin toivossa ja alkuperäinen unkarinsetä tuomarina kiinnosti... vaan aika vähiin kävi toiveet tuomariksi vaihtuneen Päivi Eerolan kehässä. Hän nimittäin löysi kaikki Pepsin virheet ja kovin nuorekkaasta habituksesta ja keskeneräisyydestä lätkäsi meille sileän ERIn. Se oli siis lyhyestä virsi kaunis keikka Kemiin ja pääsimme hetikohta aamuisen briardkehän jälkeen kurvailemaan kotia kohti.
Pepsin saldo tämän vuoden näytelmistä: 4 x sertti ja 1 x nordsert ja 4 x ROP ja palkintona rusettien lisäksi 54euron edestä palkintolahjakortteja Mustiin & Mirriin. Tiedossa siis herkkuja ja puruluita pitkäksi aikaa... 😛


R-veljekset Peikko ja Ohmi viime kesäiseen tapaan treffasivat Porin näyttelyssä. Viime vuotisen tuomarin nimeämä "Kain ja Abel" veljeskaksikko esitettiin nyt isoina poikina nuortenluokassa ja tällä kertaa pidemmän korren veti Ohmi. Peikolle tuomaritäti olisi toivonut tasapainoisempia liikkeitä ja tällä kertaa oli tyytyminen siniseen lätkään eli EH. Liikkeet ovat ehkä parasta Ohmissa ja liiketuomarina Marjatta Pylvänäinen -Suorsa valitsi Ohmin parhaaksi urokseksi kera sertin ja cacibin  ja vielä lopuksi ROP-briardiksi! Mahtavaa, siinä se tuli, kesän tavoite eli yksi sertti Ohmelille ja PALJON paljon muuta ylimääräistä 😍

Kain ja Abel :)

Ohmi ja Peikko

Samaan aikaa Porin kehien kanssa hikoilivat Outi ja Sinko Kemin Piirimestaruustokoissa. Lähes vuoden kisatauko päättyi EVL 3-tulokseen hyvällä 'sarjalla' vaikkakin muutamalla nollalla. Samalla varmistui RPKK:lle joukkue PiirM voitto! Hyvä tytöt! Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn kokeita 😊

hellepuuhaa parhaimmillaan..

Peikon oma palju :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Hikeä pukkaa


Koko kevään ja alkukesän kuivuus jatkui sitten heinäkuussa kamalilla helteillä - joille ei näy loppua! 😡 Jotenki sitä sai kesäkuussa maastoreenit tehtyä rutikuivilla mäntykankailla tai pelloilla, mutta nyt nämä helteet on vieneet kaiken motivaation ja osittain mahdollisuudenkin tehokkaisiin reeneihin.
Naava tuli vielä hoitoon pariksi viikkoa, joten ihan suosiolla luovuin yö-reenisuunnitelmista ja keskityimme lähinnä kevyisiin aamu -ja iltalenkityksiin ja uimaretkiin järvelle tai metsälammille.



Jospa nämä kelit tästä jossain vaiheessa helpottaisivat ja pääsis jatkamaan reenejä ja aikomus ja suuri tarvekin olis Pepsin kanssa yhteisreeneille Rovaniemen kentällä.



Kesän yllätyksestä on vastannut Riinan Ohmi, joka Tesla-schapen siivellä pääsi lahden taakse Viroon näyttelyturneelle. Ohmi oli kaikissa kolmessa näyttelyssä rotunsa paras keräten rusetin jos toisenkin mukaansa. En ole näitä etelän R-poikia livenä nähnyt sitten pentuajan, mutta kuvista olen katellut että kivasti on Ohmilla turkkia ja ilmeisesti massaakin on saanut keväästä. Raikulipojan handlauksen on Riina koettanut ulkoistaa mahdollisuuksien mukaan ja tälläkin reissulla Suski ja Anni esittivät Ohmia edukseen ja menestyksekkäästi.
Ohmin Pärnun saldo oli siis  3 x sert ja 2 x CACIB ja 3 x ROP. Onnea Riina & Ohmi vielä kerran! 😊



Kesä-heinäkuun vaihteessa Sari käytti Nitron MH kuvauksessa Kiimingissä. Nitro oli kovin omanlaisensa, vilkas ja sosiaalinen, leikkisä ja ryöpsähtelevän kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Kiitos kuvauttamisesta!


Meillä (Pepsillä) taitaa jäädä MH kuvaus hamaan tulevaisuuteen, sillä suunniteltu cockerien järkkäämä kuvausvkl ei toteutunutkaan ja epävarmaa on toteutuuko edes ensi vuonna (täällä pohjoisessa ainakaan).

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kesän alkua

Alkukesään on hyviä uutisia ja tuloksia riittänyt. Ärrät eli nuorisojengimme on kunnostautunut sekä kokeissa että näyttelyissä. Omista koirista Pepsin kanssa olemme käyneet pari näyttelyä. Ensin toukokuun lopulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Pepsi ainoana briardina nappasi SAn ja sen myötä sertin ja ROPin. Olen ilmoittanut ja maksanut Pepsin vielä pariin kesän näytelmään, joista viime sunnuntaina oli Rovaniemen Nord-näyttely. Sielläkin saimme 'kaiken' eli Pepsi oli ROP ja sai tavan sertin lisäksi myös NORDSERTin, joka nyt ei kauheesti mulle merkkaa. Nordic-valioksi näitä pitäisi kerätä kolmesta eri pohjoismaasta eikä meillä kyllä ihan lähivuosina ole aikomusta naapurimaiden kehiin. Ennen ulkomaan keikkoja odotellaan aikuistumista, väriä ja KÄYTTÖTULOSTA!! 😀


Velipoika Peikko on käynyt muutaman kehäkeikan alkukesästä. Raumalla Harry Tastin arvostellessa Peikko jäi ilman SAta saaden kuitenkin ERIn. Forssan Kr näyttelyssä ruotsalaisella tuomarilla Peikko vei koko potin ollen ROP ja saaden toisen serttinsä.
R-nuorisoa nähtäneen vielä useitakin tämän kesän kehissä. Nythän passaa vielä kulkea kun on kohtalainen väri ja tukkaakin. Ensi vuonna taitaa olla enempi tai vähempi blondeina kaikki.



Rovaniemellä asusteleva Ru eli Boreabrie Rianna on omistajansa Tuijan kanssa kunnostautuneet sekä paimenessa että verijäljellä eli mejässä. Ru on suorittanut viime syksynä paimennuksen taipumuskokeen ja käy säännöllisesti paimennusreeneissä tavoitteena syksyllä paimennuksen esikoe.
Tsemppiä reeneihin. Ru ei ole kaikista helpoin koulutettava paimennukseen, kiihkeänä ja saalisviettisenä sillä lähtee helposti lapasesta ja vauhtia tuppaa olemaan liikaa.
Mejä-starttikin on jo takana ja sieltä heti avo 1 tulos 41p ja 1.sija. Ru oli edennyt kuin höyryveturi ja oikonut yhden makauksen, mutta muuten varmaotteisesti ja varsin vauhdikkaasti selvittänyt 1 km mittaisen ja 12h vanhan verijäljen. Mahtava aloitus tälle uralle ja luulenpa että molempien, sekä Tuijan että Ruun motivaatio jatkaa mejä-uraa on huipussaan.

Ru paimenessa
(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

Mejä vaatii ohjaajaltakin paljon, kokeisiin ei niin vain ilmoiteta ja mennä vaan koepaikan saadaksesi sinun tulee tehdä samassa kokeessa toiselle kilpailijalle kisajälki. Jälki krepataan etukäteen ja sitten se ennen koepäivää veretetään ja krepit puretaan ja merkataan piilomerkein. Lisäksi jäljentekijä toimii tuomarin mukana ns. oppaana tekemällään jäljellä. Eli mitenkään helpolla ei tässä lajissa ohjaaja pääse. Kaiken lisäksi koepäivä on pitkä...aamulla aloitetaan ja jäljet ajetaan suoritusvuoroin pitkin päivää, sitten tuomarit ruokitaan ja saunotetaan pitkän kaavan mukaan ja tulokset julkaistaan vasta illalla myöhään. Kokopäivätyötä (ja useampana päivänä jäljen merkkauksineen) myös kisaajille!

Nella ja Spurre

Alkukesän iloisiin uutisiin kuuluu ehdottomasti myös Spurren kuulumiset Savosta. Sinnehän se Spurre lopulta jäi ja sai hyvän kodin Mian, Violan ja Nella-bullin huomasta. Kasvattajana olen huojentunut tästä, ei ole itsestään selvää löytää näin pikaisesti kotia murkkuikäiselle 1,5 vuotiaalle briardurokselle. Onneksi Spurre on silleen kiltti poika ja Mia ja tyttärensä Viola kokeneita isojen koirien ja hevosten käsittelijöitä ja kouluttajia. Kaikkea hyvää sinne Savoon, tsempit arjen kiemuroihin ja Spurren koulutussuunnitelmiin.