sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Hikeä pukkaa


Koko kevään ja alkukesän kuivuus jatkui sitten heinäkuussa kamalilla helteillä - joille ei näy loppua! 😡 Jotenki sitä sai kesäkuussa maastoreenit tehtyä rutikuivilla mäntykankailla tai pelloilla, mutta nyt nämä helteet on vieneet kaiken motivaation ja osittain mahdollisuudenkin tehokkaisiin reeneihin.
Naava tuli vielä hoitoon pariksi viikkoa, joten ihan suosiolla luovuin yö-reenisuunnitelmista ja keskityimme lähinnä kevyisiin aamu -ja iltalenkityksiin ja uimaretkiin järvelle tai metsälammille.



Jospa nämä kelit tästä jossain vaiheessa helpottaisivat ja pääsis jatkamaan reenejä ja aikomus ja suuri tarvekin olis Pepsin kanssa yhteisreeneille Rovaniemen kentällä.



Kesän yllätyksestä on vastannut Riinan Ohmi, joka Tesla-schapen siivellä pääsi lahden taakse Viroon näyttelyturneelle. Ohmi oli kaikissa kolmessa näyttelyssä rotunsa paras keräten rusetin jos toisenkin mukaansa. En ole näitä etelän R-poikia livenä nähnyt sitten pentuajan, mutta kuvista olen katellut että kivasti on Ohmilla turkkia ja ilmeisesti massaakin on saanut keväästä. Raikulipojan handlauksen on Riina koettanut ulkoistaa mahdollisuuksien mukaan ja tälläkin reissulla Suski ja Anni esittivät Ohmia edukseen ja menestyksekkäästi.
Ohmin Pärnun saldo oli siis  3 x sert ja 2 x CACIB ja 3 x ROP. Onnea Riina & Ohmi vielä kerran! 😊



Kesä-heinäkuun vaihteessa Sari käytti Nitron MH kuvauksessa Kiimingissä. Nitro oli kovin omanlaisensa, vilkas ja sosiaalinen, leikkisä ja ryöpsähtelevän kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Kiitos kuvauttamisesta!


Meillä (Pepsillä) taitaa jäädä MH kuvaus hamaan tulevaisuuteen, sillä suunniteltu cockerien järkkäämä kuvausvkl ei toteutunutkaan ja epävarmaa on toteutuuko edes ensi vuonna (täällä pohjoisessa ainakaan).

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kesän alkua

Alkukesään on hyviä uutisia ja tuloksia riittänyt. Ärrät eli nuorisojengimme on kunnostautunut sekä kokeissa että näyttelyissä. Omista koirista Pepsin kanssa olemme käyneet pari näyttelyä. Ensin toukokuun lopulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Pepsi ainoana briardina nappasi SAn ja sen myötä sertin ja ROPin. Olen ilmoittanut ja maksanut Pepsin vielä pariin kesän näytelmään, joista viime sunnuntaina oli Rovaniemen Nord-näyttely. Sielläkin saimme 'kaiken' eli Pepsi oli ROP ja sai tavan sertin lisäksi myös NORDSERTin, joka nyt ei kauheesti mulle merkkaa. Nordic-valioksi näitä pitäisi kerätä kolmesta eri pohjoismaasta eikä meillä kyllä ihan lähivuosina ole aikomusta naapurimaiden kehiin. Ennen ulkomaan keikkoja odotellaan aikuistumista, väriä ja KÄYTTÖTULOSTA!! 😀


Velipoika Peikko on käynyt muutaman kehäkeikan alkukesästä. Raumalla Harry Tastin arvostellessa Peikko jäi ilman SAta saaden kuitenkin ERIn. Forssan Kr näyttelyssä ruotsalaisella tuomarilla Peikko vei koko potin ollen ROP ja saaden toisen serttinsä.
R-nuorisoa nähtäneen vielä useitakin tämän kesän kehissä. Nythän passaa vielä kulkea kun on kohtalainen väri ja tukkaakin. Ensi vuonna taitaa olla enempi tai vähempi blondeina kaikki.



Rovaniemellä asusteleva Ru eli Boreabrie Rianna on omistajansa Tuijan kanssa kunnostautuneet sekä paimenessa että verijäljellä eli mejässä. Ru on suorittanut viime syksynä paimennuksen taipumuskokeen ja käy säännöllisesti paimennusreeneissä tavoitteena syksyllä paimennuksen esikoe.
Tsemppiä reeneihin. Ru ei ole kaikista helpoin koulutettava paimennukseen, kiihkeänä ja saalisviettisenä sillä lähtee helposti lapasesta ja vauhtia tuppaa olemaan liikaa.
Mejä-starttikin on jo takana ja sieltä heti avo 1 tulos 41p ja 1.sija. Ru oli edennyt kuin höyryveturi ja oikonut yhden makauksen, mutta muuten varmaotteisesti ja varsin vauhdikkaasti selvittänyt 1 km mittaisen ja 12h vanhan verijäljen. Mahtava aloitus tälle uralle ja luulenpa että molempien, sekä Tuijan että Ruun motivaatio jatkaa mejä-uraa on huipussaan.

Ru paimenessa
(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

Mejä vaatii ohjaajaltakin paljon, kokeisiin ei niin vain ilmoiteta ja mennä vaan koepaikan saadaksesi sinun tulee tehdä samassa kokeessa toiselle kilpailijalle kisajälki. Jälki krepataan etukäteen ja sitten se ennen koepäivää veretetään ja krepit puretaan ja merkataan piilomerkein. Lisäksi jäljentekijä toimii tuomarin mukana ns. oppaana tekemällään jäljellä. Eli mitenkään helpolla ei tässä lajissa ohjaaja pääse. Kaiken lisäksi koepäivä on pitkä...aamulla aloitetaan ja jäljet ajetaan suoritusvuoroin pitkin päivää, sitten tuomarit ruokitaan ja saunotetaan pitkän kaavan mukaan ja tulokset julkaistaan vasta illalla myöhään. Kokopäivätyötä (ja useampana päivänä jäljen merkkauksineen) myös kisaajille!

Nella ja Spurre

Alkukesän iloisiin uutisiin kuuluu ehdottomasti myös Spurren kuulumiset Savosta. Sinnehän se Spurre lopulta jäi ja sai hyvän kodin Mian, Violan ja Nella-bullin huomasta. Kasvattajana olen huojentunut tästä, ei ole itsestään selvää löytää näin pikaisesti kotia murkkuikäiselle 1,5 vuotiaalle briardurokselle. Onneksi Spurre on silleen kiltti poika ja Mia ja tyttärensä Viola kokeneita isojen koirien ja hevosten käsittelijöitä ja kouluttajia. Kaikkea hyvää sinne Savoon, tsempit arjen kiemuroihin ja Spurren koulutussuunnitelmiin.


maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jo joutui armas aika

Nimittäin minun kesäloma alkoi. Kyllä sitä onkin odotettu..ja nyt kun sitä on viikko jo takana niin oma tehokkuus on lisääntynyt puolella. Tällä tehokkuudella tarkoitan koirien reenejä ja nimenomaan suunniteltuja harkittuja reenejä, joissa on eteenpäin vievä punainen lanka (toivottavasti!)

Pepsin kanssa on touko-kesäkuun aikana tehtynä kymmenkunta metsäjälkeä. Paljon on hyvää nähtävissä, intoa piisaa ja sen myötä vähän liikaa vauhtiakin. Pepsi on koiristani ensimmäinen, joka ajaa jälkeä liina kireällä lähes koko ajan, joudun grippiliinaa käyttäessäni pitämään hanskoja käsissäni ja paikoin tuntuu että olo on kuin vesisuksilla, kelpo takakenoasento ja bootsit aurausasennossa 😰 Jäljen reilu vanhentaminen ja vaikeusasteen (kulmia ja kaaria) lisääminen on pikkasen himmannut vauhtia *huh*. Nyt tein pari viimeistä harjoitusta pellolle, tarkoituksena vahvistaa keppien ilmaisuja maahanmenemällä. Pepsi on pellolla selkeesti tarkempi ja rauhallisempi ja minun on ollut helpompi vahvistaa ja vaatia maahanmenoa esineellä(kepillä). Metsässä se saattaa reagoida keppiin vasta sen ohitettua ja tarjoaa maahanmenoa 'väärinpäin'. Sillähän ei ole mitään merkitystä miten se kepit ilmaisee metsäjäljellä, mutta haluan opettaa sille maltillisen kunnon ilmaisun mahdollisia tulevaisuuden erikoisjälkikokeita silmällä pitäen.
Janaa olen ottanut joka metsäjälkireenissä, nyt meillä on joku 10m tyhjää ennen jäljen ylitystä janalla. Aika vaihtelevasti on mennyt, välillä yrittää oikoa ja välillä ottaa takajäljen jonka kyllä itse korjaa melkein jokakerta oikeaan suuntaan. Luulisin että tässäkin tulee parannusta kunhan saan tuon vauhdin alas.



Esineruutua ja suikaleita pitäs ottaa paljon enempi. Niitä on tullu tehtyä ihan liian vähän. Mielikuvareeneistä olemme kuitenkin edenneet sen verran, että nyt Pepsi näkee minun vievän esineet, enään se ei ole itse mukana niitä viemässä. Esineruutu-uudistuksen myötä pitääki reilusti lisätä niitä useamman esineen hakuja, nyt olen haetuttanut sen kaksi ja jos työskentely on ollut vauhdikasta ja motivoitunutta niin siihen loppupalkat ja aamen. Pepsillä on pohjalla hyvä nouto, joten se onneks tunnollisesti tuo esineet käteen saakka ja isommilla hanskoilla tai vastaavilla me vielä revitellään ja leikitään 😃
Reenikentän laidalla kulleropuskassa

Tottiksessa on siirrytty kokonaan hallireeneistä kentälle. Ensimmäiset viis kertaa vain leikimme kentällä hiki päässä ja kieli pitkällä - lopuksi Pepsi sai aina kantaa patukkansa autolle. Tavoitteena olis saavuttaa semmonen mielentila koiralle että kun auto kaartaa kentän laitaan niin kierrokset nousee tappiin! Hyvältä vaikuttaa, viimeksi se tarjosi komeaa seuruuta jo autolta kentälle siirryttäessä eikä edes toisen koirakon reenit häirinneet. Voi että..kun nyt sais rakennettua sille semmosen tottiksen, jossa vietti kantais pitkälle ja johon sillä mielestäni on täydet rahkeet! Olen kyllä varsin taitava myös pilaamaan lupaavat koirani..joten nähtäväksi jää 😥

Rilla - harvemmin kameran edessä nähtynä ...

Mussukat kivellä

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Tummia pilviä


Jos oli huhtikuun auringohanget ihanan kevyttä ja huoletonta aikaa, niin toukokuu lähtikin liikkeelle synkemmissä tunnelmissa.
Spurre vaihtoi kotia. Yhteiselo schipperkeurosten kanssa ei enään toiminut ja yhden tuhoisan hyökkäyksen jälkeen oli selvää että Spurre vaihtaa maisemaa. Alunperin oli tarkoitus että Spurre tulee tänne kasvatuskotiin odottelemaan josko uusi pysyvä koti löytyis. Laitoin kuitenkin Siilinjärvelle Mialle viestiä ja kerroin Spurresta. Mialla oli aikoinaan Gipin tyttö Unna, Zhamanen Jeagilla, aikuisena uutta kotia etsivänä sekin Mialle tuli. Miahan innostui ja tarttui haasteeseen ja kolmen päivän kuluttua Spurre oli jo Siilinjärvellä. Uudessa kodissa Spurrella on kaverina enkkubulli Nella, 5-vuotias sterkattu narttu. Nella on ns.oldenglishbulldog eli semmonen korkearaajainen bullityttö. Kuulumiset ja kuvaviestit ensimmäisten viikkojen osalta ovat olleet lupaavia, mutta edetään maltillisesti, vielä Spurre on Mian laumassa ns.koeajalla. Toivotaan parasta.


"Paskan määrä on vakio" sanonta pitänee paikkansa myös koiraharrastuksessa - ja kasvatuksessa. Niin kovasti kun iloitsin R-pentueen luustotuloksista, terveistä lonkista ja kyynäristä, niin eikös nämä kaksi viimeistä tulosta sitten pudottaneet maanpinnalle. Ruun tulokset ovat vielä kelvolliset C/B 0/0 mutta Nitron D/D 0/0 on kyllä surkeempi homma. Muuta ei voi kuin toivoa ettei löysät D-lonkat kovin vauhdilla etenisi nivelrikkoiseksi..onneksi nykyään on jo tehokkaita nivelten 'voiteluun' tarkoitettuja ravintolisiä, joilla koiran elämänlaatua voi kohentaa.
Jokaisessa täällä mulla  kasvaneessa pentueessa (Zhamanen J, sekä omat S ja R-pentueet) on tullut lonkkavikaa, jokunen toispuoleinen C-lonkka ja nyt yksi D-lonkkainen. Tilannehan ei ole hälyyttävä, mutta hyvä muistutus siitä kuinka tiukassa tämä perinnöllinen vika on tässäkin emälinjassa Gipsy-Senna-Rilla.

Toukokuun iloisemmista uutisista vastasivat hienot näyttelytulokset ja kivat MH-kuvaustulokset. Pepsin kanssa kävimme Posiolla ryhmänäyttelyssä, josta Marja Talvitien tiukassa arviossa tuloksena sert ja ROP. Nitrolle vähän vallattoman esiintymisen päätteeksi nuortenluokan EH.
Riina käytti omansa briardien erikoisnäyttelyssä Vantaalla ja sieltäkin ihan kelpotulokset molemmille. Ohmille nuortenluokan ERI1 ja Zeldalle 'bikineissä' avo EH. Ohmi kävi myös lähinäyttelyssä Harjavallassa, josta tuloksena hienosti PU2 & vara-sertti!


Ohmi (c) Harri Puranen

Zelda (c) Harri Puranen

MH-kuvaukseen etelän kolmikko Urho, Ohmi ja Peikko kiikutettiin äitienpäivänä Ikaalisiin. Kaikki kolme selvittivät radan reippaasti eikä videoiden perusteella armoton hellekään pahemmin puuduttanut. Sosiaalisia ja leikkisiä poikia kaikki kolme. Kiitos aktiivisuudesta Veera, Riina ja Karo! 😍


Koetetaan saada MH kuvattua näitä loppujakin, jos ei tänä vuonna niin ensi vuonna.
Nyt pitäis vielä rutistaa itsestä kouluvuoden viimeiset (työläät) kaksi viikkoa ja sitten suvivirren jälkeen kesälaitumille ja koirien kanssa reenihommiin ihan tosissaan.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ihan parasta

Viimeinen kuukausi on nautittu upeasta keväästä. On niin pitkät ja valoisat illat (pian yötki) että voi töiden jälkeenki ehtiä pitkille hiihto- tai kävelylenkeille. Olen koettanut hyödyntää lähistön laavuja ja taukotupia, jotta on saanut toisinaan tehdä tulet ja paistaa makkaraa 😋
Varsinkin viikoilla laavuilla on ollut hiljaisempaa, voi huoletta parkkeerata koirien kanssa evästään eikä ketään muita 'häiriköimässä'. Koirien kans liikkuessa arvostaa sitä että voi pitää koirat vapaana missä vain. Pepsi joutuu hihnaan vain jos jokivarressa tai järvien virtauspaikoissa on epäilyttävän näköisiä sulakkoja - se menis takuulla pöljyyttään tunkemaan nenänsä jokaiseen avantoon 😬







Jos on oma reenitahti hieman hidastunut kevään tulon myötä, niin kasvateilla vauhti kiihtyy kevätauringon myötä. Lahden pojat, Urho ja Spurre on ottaneet huimia edistysaskeleita agilityssa. Molemmat tekee jo vauhdikkaita ratareenejä ja reenivät kontakteja kuntoon. Pohjanmaan lakeuksilla vielä hetken asusteleva Piipsjärven tehokaksikko Outi ja Sinko on kunnostautuneet tokon EVL:n nettikurssilta saaduissa opeissa ja kesän koekalenteria jo kovasti plärätään. Videoita  ja ratapätkiä (agsa) ois kaikkien kasvattien reeneistä, mutta kuvia ei niinkään. Jospa taas olis kuviakin (tänne blogiin) kun siirrytään ulos reenimään.
Satakunnan suunnalla Riina on päässyt talvikoomastaan ja siellä on jo Zeldalla ja Ohmilla maastotreenit pyörähtäneet käyntiin 😮
Meillä on vielä aikaa siihen hetkeen että tarttis jälkivaljaita ja liinoja kaivella esille...vaan kyllä se toukokuu sieltä vauhdilla tulee..äitienpäivän jälkeen on mekin monena vuonna korkattu maastoreenit.

Ihana Peikko-poika Kalannista on ottamassa askelta uudelle uralleen - kaverikoirana! Peikko kävi jo tutustumassa paikalliseen Karva-kaverit-toimintaan ja ensimmäinen keikka vanhusten hoivakodissa on jo tutustumismielessä käytynä. Peikko on pentueen kiltti poika, rauhallinen ja hyvähermoinen sosiaalisesse, jolle tämä ura varmaan passaa kuin nenä päähän.


Pohjoisen kaksikolle Nitrolle ja Ruulle kuuluu hyvää. Nitro on koettanut piristää jalkaleikkauksesta toipuvaa emäntää olemalla oma vauhdikas ja (rasittava) itsensä 😂 Tuija puolestaan on reeninyt Ruun kanssa paimennusta ja talviaikaan mahdollistui myös porokokeilu. Hyvin malttoi Ru isompia sarvipäitä liikutella, otteet oli kovin lupaavat myös lampailla, joten innolla siellä jo odotellaan kesän tehokkaampia paimennusreenejä.


Ärrät ovat pian 18kk ja osa on menossa touko-kesäkuussa näyttelyihin. Lähes kaikilla on blondivaihe pukkaamassa päälle, toisilla 'pahemmin' ja toisilla hitaammin. Pepsi vaalenee vauhdilla..kahteen ryhmänäyttelyyn olen sen ilmonnut toukokuulle mutta siitä eteenpäin katellaan kyllä ihan viimeiseen ilmopvm asti ilmoitetaanko vai ei.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Maaliskuisia mietelmiä


Oma viretila on kevätauringon ja varmaan myös pitkien yöunien jälkeen taas suuntautumassa aktiivisemmaksi. Hiihtoloma teki kyllä poikaa..sai olla vaan ja levätä, ulkoilla paljon ja touhuta koirien kanssa. Reenihallillekin tuli ajeltua useampaan kertaan ja vaikka lämmin sisähalli on mahtis paikka reenailla talvisin, niin silti odotan toukokuuta ja sen myötä aukeavia ulkokenttiä. Niin ja valoisia iltoja yömyöhään 😊

Pepsin kanssa on edistytty noudoissa ja taplattu paikallaan seuraamisessa. Noutoihin olen ottanut kuuriluontoisesti ulkona ja hallissa vauhtinoutoja ja sisällä pelkkää pitoa ja luovutusta. Noutokapulan mälvääminen loppui kuin seinään kun otin sille tokon metallisella pitoreeniä ja luoksetuloa luovutusasentoon jne.
Nyt se malttaa pitää kapulaa rauhallisella otteella eikä enään heittele sitä takahampaille.
Seuraamisessa on siirtyminen namipalkkauksesta patukkaan tuottanut vaikeuksia. Seuraaminen on varsin nättiä ilman tuota patukkapalkkaa mutta sellaista toivomaani voimaa siitä jää puuttumaan.

Uskoisin että leikkiminen pihalla, hallilla, lenkkien lomassa auttais tähän..Pepsi leikkii mielellään mutta kun on ruokapalkalla touhuttu koko pentuaika ja pitkälle tämä juniori-ikäkin niin se mieltää kaiken tekemisen palkaksi vain namit.
Noudoissa olen palkannut sitä alusta asti lelulla tai patukalla, joten siellä se tekemisen vimma ja voima on nähtävissä.

Pepsi maaliskuun iltana
(c) Raisa H

Pepsin kanssa iltapäivän sinisessä valossa
(c) Raisa H

Olin eilen talkoilemassa Rovaniemen palveluskoirakerhon järkkäämässä tokokokeessa. Koe pidettiin meän Rohkihallissa Pellossa ja olipas kyllä mukava seurata koetta aina aamun ylemmistä luokista kohti iltapäivän alokasluokkaa. Alokasluokan suorituksia seuratessa mietin kuinka paljon meillä on vielä tekemistä ennen koevalmiutta. Pepsi osaa kaikki alokasluokan liikkeet ja se varmaan saisi nätin ykköstuloksenkin kunhan paikallamakuuta saatais ryhmäliikkeenä enempi reenattua. Lähinnä juuri sitä oman ohjaajan kuuntelemista maahan-ja ylös(sivulle) käskyissä. Lähes puolet alokoirista meni maahan ja/tai nousi ylös naapurin käskystä. Samoin tarvittaisiin Pepsin kanssa liikkuroituja reenejä ja ylipäänsä malttia ja pienen viiveen sietämistä ennen suorituslupaa, se kun tuppaa ennakoimaan jos tulee pienikin odottaminen esim esteen takana hypyssä tai luoksetulossa.

Suunnittelin Pepsille tokokoekorkkausta tulevalle kesälle mutta ehkäpä me siirretään suunnitelmia loppukesälle-syksylle. Onneksi niitä kokeita on täällä pohjoisessa suunnitelmissa elokuusta aina joulukuulle saakka.

Boreabrie Rammstein A/A 0/0

Urho poseraa

Boreabrie Rayban B/B 0/0

Kevättalven etenemisen myötä on iloisia terveysuutisia tipahdellut aina silloin tällöin. Ärristä helmikuun lopulla luustokuvattiin kaksi poikaa, Veeran Urho ja Riinan Ohmi. Molemmat pojat ovat harrastavissa kodeissa (agility ja PK) joten toki siinä on paljon pelissä kun läpivalaisuun mennään. Onneksi molemmat kuvattiin ja lausuttiin kaikinpuolin terveiksi, Urhon ollessa A/A 0/0 ja Ohmin B/B 0/0.
R-pentueesta on vielä kaksi kuvaamatta joten kasvattajan ei auta vielä liikaa myhäillä taikka henkseleitä paukutella. Kaikissa pentueissa, jotka täällä mulla ovat kasvaneet, on aina joukossa ollut niitä C-lonkkaisiakin. 😕 Toivotaan ettei ainakaan ceetä huonompaa olis näille tulossa 😯

lauantai 10. helmikuuta 2018

Väsynyttä räpellystä

Talven reeneihin tuo edellisen postauksen hyvä flow ei ole sitten yltänytkään. Joululoman aikoihin ja vähän sen jälkeenkin meillä oli niin hyvä draivi reeneissä. Edistystä tapahtui monessa mielessä ja palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Nyt on iskenyt joku taantumus, vähänki kun joutuu jotain hommaa korjailemaan, kuten meillä seuraamista, tuntuuki että pakka hajoaa kokonaan.
Lisäksi oma käsittämätön väsymys on latistanut reeni-intoa. En ole koko talven aikana sairastanut yhtäkään flunssaa tai kuumetautia, mutta silti olo on ihan ryyd. Hyvä jos on entisen kahden viikottaisen hallikeikan sijasta jaksanut ajella edes sen kerran tokon ryhmäreeneihin. Toivotaan että lisääntyvä valo ja aurinkoiset kevätpäivät tois potkua omaan eloon.

Pepsi reeneissä
(c) Laura Hanni

Pepsi ja palkka
(c) Laura Hanni

Pepsillä tuntuu vauhtia piisaavan, se on lenkeillä rasittava kiusankappale emälleen (jolta puuttuu kokonaan taito komentaa ja pitää jöötä) ja haukkua päykyttää perse pystyssä mullekki jos komennan sitä pois Rillaa hätistelemästä. Reeneissä se on vähän hukassa huonon keskittymisen kanssa ja isot yhteisreenit  (6-8 koirakkoa hallissa) on olleet sille liian iso pala nieltäväksi.
Viimeksi se sinkosi kesken oman reenituokion (merkin kiertoa) noutamaan viereisen koirakon noutokapulaa ja hyvä ettei saanut selkäänsä vanhemmalta holskunartulta (jolle kapula heitettiin) 😬

Joudun varmaan nöyrtymään ja myöntämään kantoluotolaisen opin olleen oikeassa - koiran mielentila ja ohjaajan ja koiran välinen suhde on kaiken lähtökohta ja perusta. Meillä tässä on vielä petrattavaa rutkasti...😳😓

Tuija ja Ru
(c) Laura Hanni

Ru reenii...
(c) Laura Hanni

Viime aikojen iloisiin uutisiin kuuluvat ehdottomasti vuoden briardkilpailujen tulokset, joista kaksi voittoa tuli minun kasvateille. Vuoden pentu-kilpailun kaikki osallistujat (6 kpl) olivat minun R-pentueesta, joista Pepsi keräsi eniten pisteitä olleen Vuoden 2017 briardpentu! Pepsi on kyllä kehittynyt edukseen, vielä sinne 5kk asti se oli minusta ruma pentu. Honkkeli pitkäkoipi jolla ei ollut emänsä söpöyttä ja kompaktia runkoa. Mutta niin se vaan yllättäen kasvaessaan kaunistui ja nyt 15kk iässä näyttää oikein nätiltä 😍

Vuoden 2017 briardpentu 😍

Vuoden aktiivibriard meni yllättäen Zeldalle ja Riinalle, joilla ei varmaan niilläkään ollut se kaikkien aktiivisin harrastusvuosi. Onnea Riina & Zelda! Saatte toki edelleen kasvattajan kauhuksi mennä erkkariin 'seku vain' ja osallistumisen ilosta osallistua eri lajien rotumestiksiin. Olispa mullakin ripaus Riinan ennakkoluulotonta harrastamisen iloa, pois liiallinen totisuus ja tulostavoitteisuus!

Zelda ja Riina - aktiiviparimme 😊

Zeldan karuselli 😃