maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kesän alkua

Alkukesään on hyviä uutisia ja tuloksia riittänyt. Ärrät eli nuorisojengimme on kunnostautunut sekä kokeissa että näyttelyissä. Omista koirista Pepsin kanssa olemme käyneet pari näyttelyä. Ensin toukokuun lopulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Pepsi ainoana briardina nappasi SAn ja sen myötä sertin ja ROPin. Olen ilmoittanut ja maksanut Pepsin vielä pariin kesän näytelmään, joista viime sunnuntaina oli Rovaniemen Nord-näyttely. Sielläkin saimme 'kaiken' eli Pepsi oli ROP ja sai tavan sertin lisäksi myös NORDSERTin, joka nyt ei kauheesti mulle merkkaa. Nordic-valioksi näitä pitäisi kerätä kolmesta eri pohjoismaasta eikä meillä kyllä ihan lähivuosina ole aikomusta naapurimaiden kehiin. Ennen ulkomaan keikkoja odotellaan aikuistumista, väriä ja KÄYTTÖTULOSTA!! 😀


Velipoika Peikko on käynyt muutaman kehäkeikan alkukesästä. Raumalla Harry Tastin arvostellessa Peikko jäi ilman SAta saaden kuitenkin ERIn. Forssan Kr näyttelyssä ruotsalaisella tuomarilla Peikko vei koko potin ollen ROP ja saaden toisen serttinsä.
R-nuorisoa nähtäneen vielä useitakin tämän kesän kehissä. Nythän passaa vielä kulkea kun on kohtalainen väri ja tukkaakin. Ensi vuonna taitaa olla enempi tai vähempi blondeina kaikki.



Rovaniemellä asusteleva Ru eli Boreabrie Rianna on omistajansa Tuijan kanssa kunnostautuneet sekä paimenessa että verijäljellä eli mejässä. Ru on suorittanut viime syksynä paimennuksen taipumuskokeen ja käy säännöllisesti paimennusreeneissä tavoitteena syksyllä paimennuksen esikoe.
Tsemppiä reeneihin. Ru ei ole kaikista helpoin koulutettava paimennukseen, kiihkeänä ja saalisviettisenä sillä lähtee helposti lapasesta ja vauhtia tuppaa olemaan liikaa.
Mejä-starttikin on jo takana ja sieltä heti avo 1 tulos 41p ja 1.sija. Ru oli edennyt kuin höyryveturi ja oikonut yhden makauksen, mutta muuten varmaotteisesti ja varsin vauhdikkaasti selvittänyt 1 km mittaisen ja 12h vanhan verijäljen. Mahtava aloitus tälle uralle ja luulenpa että molempien, sekä Tuijan että Ruun motivaatio jatkaa mejä-uraa on huipussaan.

Ru paimenessa
(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

Mejä vaatii ohjaajaltakin paljon, kokeisiin ei niin vain ilmoiteta ja mennä vaan koepaikan saadaksesi sinun tulee tehdä samassa kokeessa toiselle kilpailijalle kisajälki. Jälki krepataan etukäteen ja sitten se ennen koepäivää veretetään ja krepit puretaan ja merkataan piilomerkein. Lisäksi jäljentekijä toimii tuomarin mukana ns. oppaana tekemällään jäljellä. Eli mitenkään helpolla ei tässä lajissa ohjaaja pääse. Kaiken lisäksi koepäivä on pitkä...aamulla aloitetaan ja jäljet ajetaan suoritusvuoroin pitkin päivää, sitten tuomarit ruokitaan ja saunotetaan pitkän kaavan mukaan ja tulokset julkaistaan vasta illalla myöhään. Kokopäivätyötä (ja useampana päivänä jäljen merkkauksineen) myös kisaajille!

Nella ja Spurre

Alkukesän iloisiin uutisiin kuuluu ehdottomasti myös Spurren kuulumiset Savosta. Sinnehän se Spurre lopulta jäi ja sai hyvän kodin Mian, Violan ja Nella-bullin huomasta. Kasvattajana olen huojentunut tästä, ei ole itsestään selvää löytää näin pikaisesti kotia murkkuikäiselle 1,5 vuotiaalle briardurokselle. Onneksi Spurre on silleen kiltti poika ja Mia ja tyttärensä Viola kokeneita isojen koirien ja hevosten käsittelijöitä ja kouluttajia. Kaikkea hyvää sinne Savoon, tsempit arjen kiemuroihin ja Spurren koulutussuunnitelmiin.


maanantai 11. kesäkuuta 2018

Jo joutui armas aika

Nimittäin minun kesäloma alkoi. Kyllä sitä onkin odotettu..ja nyt kun sitä on viikko jo takana niin oma tehokkuus on lisääntynyt puolella. Tällä tehokkuudella tarkoitan koirien reenejä ja nimenomaan suunniteltuja harkittuja reenejä, joissa on eteenpäin vievä punainen lanka (toivottavasti!)

Pepsin kanssa on touko-kesäkuun aikana tehtynä kymmenkunta metsäjälkeä. Paljon on hyvää nähtävissä, intoa piisaa ja sen myötä vähän liikaa vauhtiakin. Pepsi on koiristani ensimmäinen, joka ajaa jälkeä liina kireällä lähes koko ajan, joudun grippiliinaa käyttäessäni pitämään hanskoja käsissäni ja paikoin tuntuu että olo on kuin vesisuksilla, kelpo takakenoasento ja bootsit aurausasennossa 😰 Jäljen reilu vanhentaminen ja vaikeusasteen (kulmia ja kaaria) lisääminen on pikkasen himmannut vauhtia *huh*. Nyt tein pari viimeistä harjoitusta pellolle, tarkoituksena vahvistaa keppien ilmaisuja maahanmenemällä. Pepsi on pellolla selkeesti tarkempi ja rauhallisempi ja minun on ollut helpompi vahvistaa ja vaatia maahanmenoa esineellä(kepillä). Metsässä se saattaa reagoida keppiin vasta sen ohitettua ja tarjoaa maahanmenoa 'väärinpäin'. Sillähän ei ole mitään merkitystä miten se kepit ilmaisee metsäjäljellä, mutta haluan opettaa sille maltillisen kunnon ilmaisun mahdollisia tulevaisuuden erikoisjälkikokeita silmällä pitäen.
Janaa olen ottanut joka metsäjälkireenissä, nyt meillä on joku 10m tyhjää ennen jäljen ylitystä janalla. Aika vaihtelevasti on mennyt, välillä yrittää oikoa ja välillä ottaa takajäljen jonka kyllä itse korjaa melkein jokakerta oikeaan suuntaan. Luulisin että tässäkin tulee parannusta kunhan saan tuon vauhdin alas.



Esineruutua ja suikaleita pitäs ottaa paljon enempi. Niitä on tullu tehtyä ihan liian vähän. Mielikuvareeneistä olemme kuitenkin edenneet sen verran, että nyt Pepsi näkee minun vievän esineet, enään se ei ole itse mukana niitä viemässä. Esineruutu-uudistuksen myötä pitääki reilusti lisätä niitä useamman esineen hakuja, nyt olen haetuttanut sen kaksi ja jos työskentely on ollut vauhdikasta ja motivoitunutta niin siihen loppupalkat ja aamen. Pepsillä on pohjalla hyvä nouto, joten se onneks tunnollisesti tuo esineet käteen saakka ja isommilla hanskoilla tai vastaavilla me vielä revitellään ja leikitään 😃
Reenikentän laidalla kulleropuskassa

Tottiksessa on siirrytty kokonaan hallireeneistä kentälle. Ensimmäiset viis kertaa vain leikimme kentällä hiki päässä ja kieli pitkällä - lopuksi Pepsi sai aina kantaa patukkansa autolle. Tavoitteena olis saavuttaa semmonen mielentila koiralle että kun auto kaartaa kentän laitaan niin kierrokset nousee tappiin! Hyvältä vaikuttaa, viimeksi se tarjosi komeaa seuruuta jo autolta kentälle siirryttäessä eikä edes toisen koirakon reenit häirinneet. Voi että..kun nyt sais rakennettua sille semmosen tottiksen, jossa vietti kantais pitkälle ja johon sillä mielestäni on täydet rahkeet! Olen kyllä varsin taitava myös pilaamaan lupaavat koirani..joten nähtäväksi jää 😥

Rilla - harvemmin kameran edessä nähtynä ...

Mussukat kivellä