BB leiri vuosimallia 2019

Sopu esineruudussa

Tämän vuoden kasvattitapaaminen sovittiin jo talvella samaan tuttuun paikkaan - Vaalan Säräisniemeen Oulujärven lomakylään. Vaikka leireilimme tällä kertaa kolme viikkoa myöhemmin kuin viime kesänä, oli leirintäalueella edelleen "liikaa" muita matkailijoita. Tilaa tottiksille ei oikein ollut, kun alueen isolla nurmikentällä oli karavaanareita ym retkeilijöitä telttoineen. Leirille osallistui kaikkiaan kahdeksan kasvattiani, kolme Ässää, kaksi Ärrää ja kolme Jiitä.

Tämän vuoden BB-leirin olin erityisesti kaavaillut J-pentujen tapaamiseksi ja neljästä turrikasta kolme pääsikin paikalle.
J-pennuista on kasvanut komeita junnuja. Leirisunnuntaina ne täyttivät 9kk ja pentuajat ovat takana. Leirillä junnut tutustuivat PK-maastolajeihin, hakuun, jälkeen ja esineruutuun. Sopu ja Stanley toki jo ovatkin pk-hommissa "sisällä" mutta Nurille ja Anniinalle pk-maailma on ihan uusi juttu. Tais minun plääni onnistua - saada Anniina innostumaan pk-lajeista! Anniinalla on huikean hieno nuori koira ja tokon lisäksi näkisin parin niin mielelläni tulevaisuuden pk-kentillä 😉 Ainakin jälkivaljaat ja liinan Anniina merkkasi jo ostoslistalle ja kreppejä ja jälkikeppejä aikoi ruveta askartelemaan 😃

Nurin eka jälki ikinä

Stanleyn eka metsäjälki

Iloa esineillä - Anniina ja Nuri!

Ulkomuodon osalta en voisi olla tyytyväisempi. Jiit ovat nättejä hyväntyyppisiä ja keskikokoa pienempiä rotunsaedustajia. Sopu vaikuttaisi tässä vaiheessa n. 59cm tytteliltä, joka on emäänsä Rillaa kevyempi luustoltaan ja kropaltaan. Nuri ja Stanley ovat arviolta n. 61-62cm tässä iässä. Toki kasvurajat ovat vielä auki ja lisäsenttejä säkäkorkeuteen tulee vielä, mutta ei enään mitenkään mahottomasti. Pieniä pojat tässä vaiheessa ovat, mutta eivät kevyitä, luustoa riittää ja molemmat tunnistaa kyllä urosbriardeiksi!
Hyvin ketteriä kenguruita nämä tuntuvat kaikki olevan, leikkihalua ja taistelutahtoa riittää eikä ruokahalussakaan valittamista.

Sopu 9kk

Sopu

Nuri 9kk

Nuri

Stanley 9kk

Stan

S-pentueesta leirillä treffasivat veteraani-ikäiset Rilla, Sinko ja Zelda. Kaikki kolme pääsivät vielä maastohommiin vaikka ei niin "kisamielessä" enään reenatakkaan. Paitsi Outin Sinkoa, jolla on lokakuussa suunnitelmissa haun piirimestaruuskokeet.
Ärristä paikalla oli vain minun ja Riinan vajaa kolmevuotiaat "blondit" Ohmi ja Pepsi. Ohmi teki varmaan ahkerimmin hommia kaikista leiriläisistä, sen päämenoksi oli joka päivälle kaikkia mahdollisia lajeja, jälkeä, hakua ja esineitä. Hyvin tuntui poika jaksavan, myös seurustella kaikkien kans ison mökin olkkarissa 😃

Peppen esinereeneissä

Ohmi jäljellä

Leirille osallistui myös yksi airis..Sinko :)

Ryhmähau

Ensi vuoden leirisuunnitelmia ollaan jo nykäisty eteenpäin. Voi olla että treffataan ens kerralla Lapissa napapiirin tuntumassa Rovaniemellä. Sitten taas jatkossa voidaan ajella Oulujärven upeisiin maastoihin ja järvimaisemiin. Aika näyttää. Etelän R-poikia olis kiva nähdä livenä, joten ehkäpä kasvistäti ajelee ensi vuoden erkkariin ja RM-tokoon (?) ja houkuttelee pojat sinne 😊

Vielä kesätunnelmissa

Itseasiassa minusta elokuu on alkukesän ohella parasta kesäaikaa, vielä on valoa paljon ja lämpöä sopivasti, eikä juurikaan enään itikoita ja muita hörhiläisiä. Pepsin hammasäksidentistä toipuminen oli nopeaa ja pitkään ollaan reenailtu ihan täydellä teholla. Jälkeä ja esineitä olen pyrkinyt reenimään kaksi kertaa viikossa ja tottista vähintään jokatoinen päivä. Meillä on pihassa metrinen pressueste ja hyppynouto on nyt työn alla. Ei ole helppoa..Pepsi on briardeistani kookkaimmasta päästä (Hanin ja Gipsyn jälkeen) mutta ei tälle metrinen hyppy ole yhtään sen helpompi 😕 Tosin totuushan taitaa olla että halu (hinku) suorittaa hyppy ja nouto on isommassa roolissa kuin kyky hypätä teknisesti. Vietikkäälle noutohullulle koiralle on metrinen hyppy ollut helppo pala, mutta heti jos on vietissä puutteita niin homman joutuu rakentamaan huolellisesti ja työläämmin pala kerrallaan. Ja siltikin voi mennä pupu housuun varsinkin koetilanteessa. Tämäkin on nähty ja koettu omilla koirilla.

Jäljellä kepit ilmaistaan hyvin (maahan) mutta janat on olleet kertakaikkisen surkeita. Pepsillä on liikaa vauhtia ja se rauhoittuu jäljestämään mulle sopivalla temmolla yleensä vasta kolmannen kepin jälkeen. Janalla tämä liika vauhti näkyy oikomisena ja jos jarrutan liinalla liikaa - alkaa pyöriminen. *Huoh* Eli semmonen janareenirykäys meillä on nyt edessä.
Esineruudussa ollaan ihan suikaleissa vielä. Koetan vahvistaa pitkälle 50m irtoamista nenä auki, joten ns. etuesineet on täysin reenimättä. Luulen että ponkaisee iloisesti yli (nenä kiinni) 😔
Vieraita esineitä ja tallattuja "hajustettuja" ruutuja harvemmin päästään reenimään, yksin kun täällä puuhastelen, mutta jospa muutamat semmoset tilaisuudet vielä tälle syksylle sais.

Rilla on saanut peltojälkensä kerta viikkoon tahdilla. Enempi ne on olleet ns. ylläpitoreeniä ja aktivointia ilman isompaa suunnitelmallisuutta. Yksi tehokas pororeeni tosin saatiin - tein jäljen pellolle jossa jäljentekovaiheessa käppäili viisi poroa. Kovasti joutu muori työstämään tätä porohäiriötä, mutta selvitti kuiten jälkensä loppuun.

Reenien jälkeistä chillailua

Kasvattiosastolla J-pennut jyrää! Kesän pentukehistä Stanley napsi seitsemän penturoppia ja kaksi ryhmäsijoitusta. Sopu kävi kahdesti pentuluokassa ja Nuri yhden kerran. Viime lauantaina Kajaanin ryhmiksessä molemmat esiintyivät edukseen ja saivat Lena Dankerilta hienot arvostelut. Nuri oli ROP ja Sopu VSP-pentu.
Nyt alkaa pentuaika olla taaksejäänyttä ja viikon päästä Jiit täyttävät jo 9kk - junnuja! 😊 Junnukehiin ei ihan heti ole kukaan menossa, saavat vähän kasvaa ja kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti.

Stanley ROP & RYP3 

Kajaanin ryhmis- Nuri ja Sopu

Nuri ROP Sopu VSP

Boreabrie Jitterpop "Nuri" ROP-pentu

Suru-uutisen saimme elokuun alkupäivinä, kun minun kasvatuksen kantanarttu Senna jouduttiin lopettamaan. Sennalla on ilmennyt alkukesällä kakomista, jota eläinlääkäri epäili äänihuulten tulehdukseksi (sydän tutkittiin terveeksi). 13-vuotiasta koiraa ei enään haluttu rauhoittaa kurkun ja nielun tarkempaa tutkimista (tähystys + rtg) varten joten ab-kuurilla ja kortisoonilla mentiin eteenpäin. Kakominen palasi nyt loppukesällä ja kun laajakuvaiset veriarvot näyttivät vahvasti kasvaimen mahdollisuuden, ei vaihtoehtoja enään ollut.
Senna oli unohtumaton pikkuinen musta briardtyttö. Niin ystävällinen ja kiltti kaikille, vilkas ja touhukas harrastuskaveri Terhille ja lopuksi vielä hieno jalostusnarttu, josta mie sain ensimmäisen oman BB-pentueen, upean S-pentueen ja oman Rillani 💜.

Kiitos Terhi ja Harri ihan kaikesta, Sennan tyttärentytär Sopu tuonee lohtua teille ja vauhtia arkeen. Ennenkaikkea kiitos Senna - olet muistoissani ikuisesti 💖

RIP
Zhamanen Jisiida "Senna"
16.7.2006 - 5.8.2019