Sininen hämärä

Minun joulu on sininen. Lapsena se oli tietysti pukinpunainen mutta nyt ehdottomasti sininen. Tämä marras-joulukuun aika on kaikkein pimeintä aikaa näillä leveyksillä, aurinko näyttäytyy vain hetken aikaa välähdyksinä puiden latvustoissa ja arkisina työviikkoina et ehdi huomioida sitäkään vähäistä hetkeä.

Vuosi vuodelta olen oppinut enemmän pitämään tästäkin ajasta - ihanasta sinisestä hämärästä. Valoa on vähän ja hämärä 'leijailee' iltapäivän viimeisinä tunteina puiden takaa ja vaarojen laitamilta saaden aikaan taianomaisen sinisen hetken. Toki tämä sinisyys ei tule esille jos maassa ei ole lunta, onneksi sitä on meillä riittänyt lokakuun alkupäivistä lähtien.

Koiralauman kanssa olen jo muutamaan otteeseen kaivanut sukset varastosta ja hiihdellyt pikku lenkin järvenrannan tuntumassa. Jäälle olemme uskaltautuneet muutaman rohkean kelkkamiehen perässä, tosin ihan siinä rannan tuntumassa..uhkarohkea ei saa olla!

Sininen hetki jäällä

Kummityttöni Suvin joululevy on saanut tämmöisen 'vähemmän jouluihmisenkin' tunteet pintaan ja toki joulutunnelmaan pääsemistä auttaa koulun alkava joulutohina. Oma luokkani (6.luokka) sai esitettäväksi koulun joulujuhlassa jouluevankeliumin, joten jälleen on kaivettava esille Raamatusta Luukkaan evankeliumin luku 2. " Ja tapahtui niinä päivinä että keisari Augustukselta kävi käsky..." Niin nostalgista..vai mitä. Tosin meidän luokan pojat uhkuivat intoa esittää juhlan kevennyksenä rap-versio Petteri Punakuonosta..hmm..saas nähdä mikä show siitä tulekaan! :-D

Viimeaikaisiin keleihin sopisi kyllä parhaiten Juicen 'Sika' -biisistä pätkä "Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää kadulla adventtisohjoa kyntää" - sen verran sohjoiset ja märät ovat kelit olleet. Toisaalta tällä hetkellä, ensimmäisen adventin kunniaksi, meillä sataa taas puhdasta uutta lunta. Ihanaa!

Sininen on Suvinkin joulu

Boreabrie

Kennelnimi. Siinä se nyt on mustaa valkoisella. Boreabrie on minulle juuri FCI:stä myönnetty kasvattaja eli kennelnimi. Monta monta vuotta sitä pyöriteltiin ja tuskailtiin, sopivaa nimeä siis. Kasvattajanperuskurssi tuli käytyä ajat sitten Pellossa mutta tuon peijakkaan nimen keksiminen OLI hankalaa! Seuraavat nimet pääsivät loppusuoralle eli siihen neljän joukkoon jotka nimesin hakemukseen.

1. Waudeville 2. Boreabrie 3. Cahpaidas 4. Hippijengin

Ensimmäisen ehdokkaan tapaisia nimiä oli FCI:n jo olemassaolevien kennelnimien listalla useampikin mutta ei tietenkään aivan samaa, sieltä taisi löytyä mm Vaudreville jne. Joten nimen samankaltaisuus jo olemassa olevien nimien kanssa oli tiedossa ja 'hylkyhän' sieltä tuli eli en saanut ykköseksi asettamaani nimeä vaan tuon toisena olevan.

Sinällään ihan sama, jokainen noista neljästä olis mulle passannut.

Boreabrie-sana ei tarkoita varsinaisesti mitään. Boreas on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa pohjoistuulta. Yleensäkin borealla viitataan 'pohjoiseen, pohjoisesta' ja brie taas viittaa vahvasti briardiin eli brienpaimenkoiraan. Rotuhan on kotoisin Brien maakunnasta Ranskasta. Ja jos joku on pohjoisen briardharrastaja niin minä!! täältä raukoilta rajoilta sinnikkäästi yrittäen!

Tulevaisuudessa harrastamme ja kasvatamme rotua nimeltä brienpaimenkoira eikä suinkaan briard...ensi vuoden alusta lähtien rotumme nimi muuttuu Suomen kennelliiton päätöksellä brienpaimenkoiraksi. Ihan vastaavan nimimuutoksen on läpikäynyt mm. beauceron, josta tuli beaucenpaimenkoira.

Monet kerrat minulta on kyselty - Mitä rotua koirasi ovat? Vastaus 'briardeja' on herättänyt lähinnä lisäkysymyksiä ja ihmettelyjä, johon olen monesti tarkentanut 'ranskalainen paimenkoira' jolloin kyselijä on saanut vastauksensa - paimenia siis. No, sitä en tiedä vastaako brienpaimenkoira yhtään 'briardia' paremmin näihin kyselyihin, nimessä pitäisi esiintyä maan nimi jotta ihmiset osaavat 'sijoittaa' rodun jonnekin. Miten helppoa onkaan vastata vaikkapa 'kroatianpaimenkoira' vaikka rotu on monta kertaa harvinaisempi kuin omani, se varmasti osataan sijoittaa Kroatiaan. En usko että malinois tai laekenois kertovat monellekaan tavan taplaajalle mitään mutta belgianpaimenkoira kylläkin!

Gipin J-pennut kesällä 2006

Se, kasvatetaanko kennel Boreabriessä yhtään briardpentuetta jää nähtäväksi...suunnitelmia on toki mutta toteutuvatko ne koskaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa, näyttää ja määrää sitten aika ja rahkeet. Yhden pentueen kaverini kennelnimelle kasvattaneena, tiedän homman hyvät ja huonot puolet joten mitään turhan 'romanttista' kuvaa en todellakaan itselleni maalaile.

Naamijoen varressa marraskuussa