Hammaspainia ja korvanputsausta

Kuluneet pari kolme viikkoa ovat olleet koirille tylsiä...koko kesä ja syksy treenattiin suht ahkerasti, vähintään joka toinen päivä jotain äksöniä. Nyt sitten talven tultua lopullisesti, ei ollakaan tehty yhtikäs mitään. Lenkkeilty vain ja Sallin kanssa kerta viikkoon hakutreenit. Tämä toimettomuus on näkynyt ylimääräisenä touhottamisena ja sisällä kannetaan leluja revittäväksi tai heitettäväksi (lähinnä siis Salli ja Rasta, Gipsy-muori osaa jo nauttia pelkästä oleilusta...) ja osa pehmoleluista on suolistettu paremman tekemisen puutteessa. No, noita pehmoleluja kyllä riittää - kiitos Varastotien kirppiksen! :-)

Istuskelen aika paljon tässä koneella ja tuossa selkäni takana sängyllä tempaistaan toisinaan semmoiset hammaspainit että heikompia hirvittää. Rasta ja Salli pääosissa - tietenkin. Joskus muorikin innostuu painiin mukaan mutta enimmäkseen saa nuoriso hammastella keskenään. Voi sitä rasittavaa älämölöä ja ärinää ja puhinaa kun neidit innostuvat oikein kunnolla. Välillä hellyys saa yliotteen ja sitten putsataan toisten korvat oikein antaumuksella.

Otan tästä puolinelssonin ja heitän sinut kanveesiin...

jos sittenkin hammaspainia..ärrrr..

Putsaan välillä korvasi..

ja äiti tyttäreltään...

ja tytär äipältä..

Varsinkin kulunut viikko on ollut 'tyttöjen välistä ystävyyttä'. Rastan juoksu alkaa olla tärppipäivissään ja sen huomaa, meno on oikeata L-koodia rasittavimmillaan...:-/

Sallin mielestä isosisko on tuoksuissaan aivan ihqu!!

Välillä mulla menee hermo...ja huudan HILJEMPAA!!

Ai mekö vai??

Iltalenkillä olemme jo useasti saaneet pienen valkoisen varjon joukon jatkoksi. Naapurin bichoniuros Romeo on nimensä mukaisesti kulmakunnan casanova ja omalla päättäväisyydellään se lähtee (karkaa) joka kerta mukaamme ohitettuamme sen kotitalon. Ja joka kerta palautamme sulhaskandin kiltisti takaisin kotiin...voi rasitus, pitäis varmaan pysytellä noilla metsäpoluilla ja kelkkareiteillä näiden sulotuoksuisten tyttöjen kanssa!

Paneelia ja pakkaspäiviä

Ensimmäinen adventti lähestyy ja sen huomaa viimeistään tuolla kaupungilla pyörähtäessä, joulukrääsää ja lahjaideoita pursuaa kauppojen hyllyt ja näyteikkunat. Tunnustan, en ole mikään jouluihminen, minusta joulu on lasten juhla ja kun mulla ei ole omia lapsia niin koko joulu tuntuu aina vaan ylimitoitetulta hässäkältä...

Pikkupakkasessa päivälenkillä- Gibbon ja Rasta

Pakkaskeliä on lupaillut viikonlopuksi, ilmeisesti koko suomeen, joten saavat etelän ihmisetkin lumisen maiseman vihdoin. No, ei pitäisi valittaa tuommosista -15 asteen lukemista mitä tänne on luvattu, sydäntalvella elohopea saattaa hyvinkin kivuta mokomat 15 astetta lisää...mutta hakuporukkamme on joutunut 'kahtiajakoon' kylmentyneiden kelien ja vähenevän valon vuoksi. Ei millään ehdi ottamaan 8:aa koirakkoa samalla treenikerralla. Tulee koirille liian paljon odottelua kylmässä autossa ja hämärä tahtoo väkisinkin laskeutua viimeisten koirakoiden niskaan. Jospa sitä vielä muutamat treenit ottaisi ennen joulu/talvitaukoa. Kaamoksen väistyessä, tammi-helmikuun vaihteessa, voitaisiin taas jatkaa hakuilua.

Gipsyn J-pentueen viimeinen virallinen lonkkatulos saatiin tänään kun SKL:n röntgenpaneelin tulokset oli soitettavissa. Viimeisenä kuvatun Unnan lonkkatulos oli syyskuussa C/C mutta kuvanneen eläinlääkärin arviointiin uskoen omistaja laittoi kuvat paneeliin. Paneelissa Unnan tulos parantui eli lopullinen tulos on B/B.

Röntgenpaneelissa neljä luusto-ja nivelsairauksien asiantuntijaeläinlääkäriä (Marjatta Snellman, Kaj Sittnikow, Kaj Skutnabb ja Anu Lappalainen) arvioivat paneeliin tulleet kuvat itsenäisesti ja lopullinen lausunto koostuu eläinlääkäreiden antamien arviointien keskiarvosta.

J-pentueesta on nyt kuvattu virallisesti:

Zhamanen Jietna "Salli" B/B 0/0

Zhamanen Jisiida "Senna" B/B 0/0

Zhamanen Jalla Jalla "Arttu" B/B 1/0

Zhamanen Jumbardni "Jumpe" C/C 0/0

Zhamanen Javalaz "Emma" A/A 0/0

Zhamanen Jascada "Saska" B/B 0/0

Zhamanen Jeagilla "Unna" B/B 0/0

Zhamanen Justiba eli Hertta on uudessa kodissaan kuvautettu Hyvinkään hevosklinikalla eläinlääkärin arviolla C/B 0/0. Kuvia ei lähetetty SKL:on mutta koetamme jossain vaiheessa saada Hertankin kuvat virallisesti lausutetuksi.

Lopputulos on kuitenkin mitä mahtavin ottaen huomioon miten lonkkavikaisen ekan pentueen Gipsy jätti. Aikoinaan mietin ja pähkäilin huolestuneena kun Mane ilmoitti käyttävänsä Gipille toiseen pentueeseen ranskantuontiurostaan Oustic Junioria. Jussilla oli mitä mainioin, avoin ja reipas luonne mutta kovin vähän kuvattuja jälkeläisiä (muutama tervelonkkainen Ranskassa ja Belgiassa sekä yksi C/D Suomessa). Näin jälkikäteen on helppo todeta yhdistelmän onnistuneen lonkkien osalta, yksi pahainen 1-kyynär sinne mahtui ja silmiä ei ole toistaiseksi peilattu yhdeltäkään.

Luonteiden valossa olisi toki toivomisen varaa, aika dominoivia poikia joukkoon mahtuu joista yksi on jo päästetty 'enkelikoiraksi'..toki suurinosa on ihan kelpoja briardeja, avoimia ja hyväntahtoisia reilulla tekemisenhalulla varustettuja nuorukaisia. Luulen että noista 'pahoista pojistakin' kasvaa rehellisiä hippitukkia kunhan selviytyvät nuoruuden karikoista aikuisiksi.

Tässä muutama kuvamuistelo kesältä 2006...

Isä Jussi kuvattuna Sammaljoella toukokuussa 2006

J-pennut baaritiskillä

Varamami Rasta pesueen kanssa...vas.Jumpe, Emma, Unna ja Saska, taustalla Senna ja Salli

Pentuja läjäpäin portailla...

Senna, Saska ja Unna 8vk - niin kiltteinä ja söpöinä..:-)

Marraskuisia mietelmiä

Auton akku sanoi tänään sopimuksensa irti joten emme päässeet Sallin kanssa viikottaisiin hakutreeneihin.. :-( Huomenna on vissiin lampsittava akkukauppaan jotta päästään koiraharrastuksiin jatkossa. Bussilla täältä pääsee kaupunkiin ja yliopistolle suht mutkattomasti ja hulppeat lenkkimaastot aukeavat ihan kotiportailta, joten metsälenkkeihin ei autoa tarvita. Mutta yhteistreeneihin päästäkseen ja ylipäänsä koiraharrastajalle auto on välttämätön!

Kaunista sunnuntaipäivää ei ihan viittinyt sisällä oleskeluun haaskata, joten minäpä tempasin ja kaivoin hiihtovermeet esille ja eikun jänkälle. Ihan vaan huomatakseni ettei lunta sittenkään ole niin paljon että kunnolla hiihtämään pystyisi...no, ehkä noilla Ounasvaaran hoidetuilla ja tasaisilla baanoilla, mutta ei Toramon lähijänkillä! Noille virallisille hiihtobaanoille joita on tässä lähiympäristössä kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä, ei tietenkään saa mennä koirien kanssa huiskimaan.

Siellä jänkällä tarpoessani kaiken sen 'lumen' ja heinikon keskellä, tuli mieleen vanha sanonta -

"Silloin on kasvanut aikuiseksi kun ei erehdy luulemaan ensimmäisiä hiutaleita hangeksi"

Piti oikein kaivella muistista muitakin todella osuvia ja omia ajatuksiani lähellä olevia ajatelmia ja mietelmiä.

"Oikea ystävä on sellainen..joka jaksaa kunnella loppuun pitkätkin jutut, joka säteilee lämpöä...ja haukkuu suoraan edessä päin"

"Talvi on pitkä rivi pakkaspäiviä - ei kylmä haittaa ellei se ole ihmisessä sisällä"

"Kaamosta voisi kutsua valon juhlaksi, lunta maassa, tähdet taivaalla ja revontulet tanssimassa kaiken yllä"

(Oheiset lainaukset Maija Paavilainen)

Löytyi vielä yksi talvinen kuva parin vuoden takaa Sieppijärveltä...

"On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön.

Mutta enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja

oikaisee läpi metsikön"

-Juice Leskinen

Tulkoon valkeus...

Talvi on tullut! Tänä aamuna saimme vastaanottaa pitkään odotetun vieraan - lumen! Yön aikana oli satanut lähes parikymmentä senttiä uutta puhdasta lunta ja kun vielä pikkupakkanen nipisteli poskipäitä niin toiveissa on että tämä lumi myös pysyy. Toki täällä on lunta tullut ja mennyt, semmoista se usein loka-marraskuussa on mutta nyt näyttää kyllä lupaavalta pysyvän lumen suhteen.

Tykkään talvesta ja sen tuomista ihanista mahdollisuuksista liikkua - pakkanen jäätää jänkät ja joet sekä järvenselät ja huoletta voi koirien kanssa vaellella ja hiihtää paikoissa mihin kesällä ja sulan maan aikaan ei pääse.

Lumi tuo myös valoa pimeään ja kummasti tuolla pimeässä metsässä näkee kulkea vaikka iltamyöhäsellä, valonlähteenä kirkas tähtitaivas ja kuutamo.

Sanomattakin on selvää että tämmösten karvatöppösten kanssa eläessä lumi ja pakkanen ovat toisellakin tapaa tervetulleita - loppuu ainainen kuratassujen pesu ja lattioiden kuuraaminen! Tästä eteenpäin on lähes 6kk 'puhdasta' keliä ja puhtaita lattioita, mattoja, auton istuimia, voi nukkua hiekattomassa sängyssä jne...me like!

Päivälenkillä suuntasimme jälleen läheiseen Printtivaaraan tarkoituksena kuvata koiria huikeassa uudenlumen hohteessa. Harmikseni huomasin että taisimme myöhästyä - aurinko on ylhäällä niin kovin vähän aikaa ja paras valon aika oli auttamattomasti ohi ennen kuin vaaran laen saavutimme.

Muutamia hätäisiä räpsäisyjä tuli kuitenkin otettua.

Sininen hämärä on jo havaittavissa.

Rasta vielä lauman mukana...


Kuurapartoja!

Rasta on kuvissa vain parissa ensimmäisessä - mokoma otti ja häippäsi jäniksen jäljille ja katosi pitkäksi aikaa...siinä sitten huutelin ja viheltelin, turhaan. Arvelin jo että se on tainnut eksyä meistä koska jatkoimme Gipin ja Sallin kanssa matkaa polkua ylöspäin, emmekä menneetkään tuttua reittiä pitkin toista kautta kotiin. Minun koirat osaavat kotiportaille tästä lähi vaarasta joten en huolestunut vaan jatkoimme toisten kanssa matkaa kohti kotia.

Mörrimöykky -kö?

Gibbon kivellä kuulostelemassa karkulaisen perään...

Eihän Rasta siellä portailla ollutkaan vaan löytyi n.puolen kilsan päässä pyörätieltä...koulumatkalla kotiin palaamassa olleet koulutytöt olivat 'löytäneet' koiran harhailemasta pyörätieltä ja nokkelina sitoneet hyppynarun sen kaulapantaan. Siellä ne sitten taluttelivat hieman hämmentynyttä karkulaista...no, saa sitä huudella ja vihellellä vaaranlaidalla kun toinen on joutunut kaapatuksi.

En minä tyttöjä raaskinut nuhdella, oikein he tavallaan toimivat - olivat pelänneet että koira jää auton alle ja siksi sitoneet sen repusta löytyneeseen hyppynaruun.

Hitsi, pitää kyllä kaivella ne koirien vanhat nimikyltit joissa on minun puh.numero ja kiinnittää ne jokaiselle kaulapantaan vai pitäiskö hommata tutkapannat jokaiselle. Siinä sitä oliskin näky kun sompailisimme menemään - koirilla antennit niskassa ja emännällä navigaattori kädessä...

Hemmetin riistaviettiset piskit!! :-(

Kummilapsia

Viime aikoina olen saanut ilolla ja ylpeydellä ja osittain kauhun sekaisin tuntein seurata kahden kummilapseni tempauksia 'maailman merillä'...

Siskonpoikani Jarmo otti ja käveli BB-taloon tällä viikolla, oli kyllä jo tiedossa että sinnehän suunta käy, koska BB-haastattelut jo keväällä sellaista lupailivat...no huh huh, Jamppa on se 'rautakaupan kävelevä mainos' kaikkineen hilavitkuttimineen leukaperissä! :-)

BB-Jampan virallinen kuva...:-)

Toisaalla kummityttöni Suvi, toisen siskoni Pirjon tyttö, on tehnyt vahvaa tulemista iskelmätaivaalla nousten 'Hento kuiskaus' sinkullaan jo iskelmälistan kolmanneksi! Tällä hetkellä Suvi kiertää suomenmaata Janne Tulkin kiertueella taustalaulajana. Viime syksynä samoihin aikoihin oli päällä pitkä rundi Yö-yhtyeen taustasolistina. Jossain välissä plikka meinaa pakertaa yo-tutkinnon ulos joten tsemppiä ja jaksamista loppuihinkin yo-skaboihin!

Ohessa Suvin www-sivujen osoite, josta voi käydä tiirailemassa plikan alkavaa uraa.

http://www.suviterasniska.fi/index.php

Aika nostalgista ja haikeaakin oli selailla albumeja ja tsiikailla nuorisostamme lapsuuskuvia...voi, kyllä sitä tuntee itsensä niiiiin vanhaksi toisinaan...

Tässä muutama kuva kläpeistä ja kummitädistä koirineen piitkän ajan takaa...

Suvi kummitädin sylissä jouluna-89...syliin on kipuamassa myös ensimmäinen briardini Hani 10vk.

Jamppa ja Minna-täti joskus 80-90 lukujen vaihteessa.


Ja samassa tilanteessa sylissä Suvi.


Jamppa ja Hani Koivumaassa talonmaalaus talkoissa 90-luvun alussa.

Hani ja Suvi olivat samanikäisinä usein yhteisissä leikeissä...

Petra ja Suvi - jo pikkuneitokainen Kolarin mummolan pihassa.

No, se on selvää että nämä nuoret ovat kummitätiään lahjakkaampia ja ennen kaikkea rohkeampia! Ei olis minusta ollut aikoinaan astelemaan BB-taloon saatikka kysäsemään Yö-yhtyeen Ollilta saako tulla keikalle laulamaan...näillä nuorilla on rohkeutta ja unelmia ja unelmilla siivet - katsotaan kuinka kauas siivet kantavat!

Jouluna viimeistään nähdään mummolan pirtissä ja mummon herkkupatojen ääressä.