Hankikanto

Aamulenkillä...

Edelliseen, viime viikon otsikkoon viitaten tämän päivän merkintä voisi olla vanha sanonta 'kevät keikkuen tulevi'. Sen verran talvinen viikko on takana. Tänä aamuna paistoi aurinko täysillä navakan tuulen säestämänä mutta iltapäivällä paiskoi jo oravankokoisia lumihiutaleita...Iloisempana sääilmiönä mainittakoon että Pääsiäisen loskakelit vaihtuivat yöpakkasiin ja aurinkoisiin päiviin, joten odottamani hankikanto on vihdoin täällä!

Ei ehkä mikään hevosenkestävä kanto mutta kolmen briardin ja niiden emännän kylläkin! :-)

Jäniksenpapanoita..nam!

Tämänvuotinen talvi ja erityisesti kevättalvi on ollut ns. vanhanajan talvi, paljon lunta ja pitkiä pakkasjaksoja...sinänsä ihanaa, olen ehdoton talvi-ihminen mutta kyllä kevätlämpöä jo kaivattaisiin näille raukoille rajoille. Tällä hetkelläkin raivoisa tuuli repii puiden oksia ja kolkuttelee uhkaavasti pienen mökkini rakenteita. Oikea kevätmyrsky!

Koirien lenkittäminen on näillä keleillä helppoa - tuosta vaan sinkoat pelloille, jänkille tai metsiin, varsinkin suksien kanssa pääsee ihan minne vaan. Liikuntaa meidän jengi on kyllä saanutkin, juoksuhuumassaan Gipsy ja Salli ovat rasittavia joten parin tunnin lenkitys hangella ajaa asiansa ja ylimääräiset höyryt jäävät jänkille. Onneksi kevään juoksusesonki alkaa olla pikkuhiljaa ohitse ja päästään kunnolla treenailemaan ja odottelemaan lumien lähtöä ja jälkikelejä.

Ilta-auringossa kellarin katolla

No voi hitsi - nyt ollaan korvat poskella...

Päivä on pidentynyt, iltalenkki tehdään 'valoisan' aikaan (klo 21.00)

Kevät etenee

Pääsiäispöytä mummolan pirtissä

Pääsiäisen aika on monesti näillä leveyksillä tietänyt räntää, lunta ja loskaa...toisin oli nyt. Meille on riittänyt auriskelejä oikein olan takaa eikä ollenkaan haittaa vaikka muutamana päivänä on ollut puolipilvistä. Tosin kyllä huhtikuinen päivälämpö ja lämpimät yöt ovat saanut sivutiet loskalle ja kuralle.. :-/ Itse toivon lämpimien päivien päätteeksi kunnon yöpakkasia jotta saadaan vielä hankikanto!

Nahkakaksikon ja Raisan kanssa kävimme ennen pääsiäistä pitkän lenkin Sieppuvaarassa. Sallin juoksu oli alkanut jo silloin, joten Kamu-herralla oli 'housuissaan pitelemistä' ja kokonainen haaremi huolehdittavanaan! Meinas pojalla merkkausaine loppua kesken! :-)

Kovasti olen selaillut pk-lehteä, SKL:n näyttelykalenteria ja tokokokeitakin on kateltu sillä silmällä. Harmillista että pk-koepaikat pitää varata kamalan aikaisin, keskellä hohtavia hankia ja pikkupakkasia kun ei ihan heti tule mieleen jälkikokeet ja mahdolliset koepaikat varasijoineen. Mutta sellaiseksi tämä on mennyt, pk-kokeita järjestetään rajoittamattomina todella vähän joten koepaikan saadakseen on oltava aikaisin liikkeellä.

Näyttelykalenterissa ja tuomaritarjonnassa näyttää jatkuvan itäblokkilainen linja - outoja nimiä Serbiasta, Kroatiasta, Romaniasta ja mistä lie into-kiinasta..hmm...sitä olen miettinyt onko nämä 'eksoottiset' nimet omiani ajatellen hyviä vai huonoja??

Jospa sitä kuitenkin muutamaan kesänäyttelyyn ilmoittelisi, Gipsy ainakin olisi kivassa kunnossa veteraanikehiä ajatellen.

Tässä vielä kevään kuvasatoa hohtavilta hangilta.

Minna ja lauma Sieppuvaarassa (kuva: Raisa H)

Poseerausta rivissä


Nyt loppui Kamun itsehillintä - oli mentävä tarkistamaan muorin hännänalus :-)

Hieman suttuinen kuva Immosenvaarasta

Kelkkareitillä, Salli mönkii ja sukeltelee hangessa...

Josta seurauksena ainainen lumikuono-look!

(kuva: Raisa H)

Vammoja ja vauvoja

Tässähän voi paleltua pylly!

Lauantai aamuna ihmettelin Sallin outoa, hiljaista olemusta. Mietin onko juoksu lopultakin alkanut ja neidillä olisi jopa kipua ja särkyä. Kurkkaus hännän alle osoitti epäilykseni vääräksi mutta siirtäessäni häntää sivuun Salli vingahti. Ulkona lenkillä se hipsutteli muiden perässä todella epätyypilliseen tapaan ja roikotti omituisesti häntäänsä.
Tunnusteltuani häntää huomasin miten se oli tyvestä hieman turvoksissa ja kosketusarkakin. Mitään muita vammoja siinä en sitten huomannutkaan, ei haavoja tai verenpurkaumia, ainoastaan lievä turvotus ja kosketusarkuus sekä hännän 'elottomuus' koiran liikkuessa. Selailin nettiä ja löysin mielestäni selkeän syyn moiseen - vesihäntä! Soitto päivystävälle eläinlääkärille varmisti asian. Hoitona Rimadyl tulehduskipulääke parina päivänä (onneksi löytyi kotiapteekistani) ja lämpöä häntään ja peräpäähän. Voi kökkö! Ei sitten lähdetty Rovaniemelle pk-treeneihin...Salli on palelluttanut pyllynsä!

Voihan häntä!

Koirat ovat joka päivä useita tunteja pihalla ja tietenkin istuskelevat mielellään lumivallin päällä ympäristöä tsiikaillen ja auringosta nauttien. Tämä keväinen nautinto koitui Sallin hännän kohtaloksi. Vesihäntä tulee yleensä liiasta uimisesta ja vedessä lotraamisesta mutta myös kosteudesta ja kylmistä alustoista. Kuulemani mukaan hyvin tyypillinen 'noutajatauti' mutta näköjään iski paksuturkkiseen briardiinkin! Hmmm..pitäisköhän tytöille laittaa ventabed alustat vallin päälle ja portaille kevätpäivien ajaksi...

Tarkkailun alla ovat nyt myös anaalirauhaset, jotka vesihännän yhteydessä helposti ärtyvät. Kyseisten rauhasten turhaa sorkkimista olen vältellyt, niidenhän tulisi koiralla tyhjentyä normaalin ulostamisen yhteydessä, eikä meillä sen kummemmin anaaliongelmista kärsitäkkään. Normaali ruokavalio ja kiinteät ulosteet hoitavat anaalien tyhjentymisen. Toivottavasti näin on jatkossakin.

Olen viime aikoina mielenkiinnolla seurannut netistä tuttavani Katjan bordercollienarttu Ruskan pentujen syntymää ja elämänalkua. Eilen 4 vrk:n ikäisten pentujen Youtube video sai Gibbon mamman tunteet heräämään! Pikku bordercollievauvojen nälkäitku sai meidän 23-kertaisen äippäkoiran todella huolestumaan, hyvä ettei tunkenut väkisin tietokoneen näyttöön pentupoloisia auttamaan! Hölmö muori!

Ruskababies-filmi saa muorin äidinvaistot heräämään

Kauniit kevätpäivät senkun jatkuvat, toivottavasti myös pääsiäisen yli! Häntävammaisen Sallin takia emme ole nyt hiihtäneet lainkaan mutta pitkiä jokivarsilenkkejä olemme patikoineet. Ihanaa!

Häntävammainen :-)

Sunnuntai lenkillä Naamijoella