
Kevät..aurinkohanget, hankikanto..pitkiä aamulenkkejä ennen töihin lähtöä ja nauttimista siitä miten vauhdilla ja innolla koirat kirmaavat metsissä ja jänkillä. Sellaisia ovat viime viikkojen aamut olleet ja aika pitkälle hanget ovat kantaneet vielä iltasellakin. Mikä ihana nautinto tämä vuodenaika!
Kunnes viime tiistaiaamuna kolahti ja lujaa.
Olimme koirien kanssa perinteisellä aamulenkillä 'hangenselässä' niinkuin täälläpäin sanotaan. Salli ja Rasta vetelivät vauhdilla hajujen perässä, välillä kuului riekkojen päkätystä kun koirat nostelivat niitä lentoon pusikoista. Hakkuuaukean vierestä lähti ah niin houkutteleva jänis viilettämään - Salli perässään tietysti. Hetken kuluttua kuului kaamea rääkäisy ja koira huusi, kirjaimellisesti, kuin pistetty sika. Salli tuli verta ruiskuten minun luo ja huomasin että eturinnassa oli ison peukalonkynnen kokoinen aukko, josta veri valui ulos. Verentulo tyrehtyi kyllä hieman kun painoin reikää lumikikaleella. Onneksi emme olleet kaukana kotimökistä, joten kotona sidoin reiän päälle painesiteen ja eiku soittamaan eläinlääkärille.
Salli oli hyvin rauhallinen ja verentulokin heikkeni painesiteen myötä. Eläinlääkäri pyysi seuraamaan tilannetta ja tulemaan päivällä vastaanotolle. Menin töihin, koirat jäivät kotikotiin hoitoon siksi päiväksi ja Sallikin asettui tyynesti makoilemaan eteiseen. Päivällä töistä tullessani käytin Sallin ulkona ja huomasin kuinka hankalasti se hengitti - veti kuonoa pitkäksi 'pään jatkoksi' ja tuntui haukkovan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Tilanne näytti taas vakavalta joten lähdimme heti eläinlääkärille.
Kolarin eläinlääkärillä ei ole röntgen mahdollisuutta, joten sain lähetteen Pelloon, naapurikuntaan. Diagnoosi oli kuitenkin selvästi ilmarinta, josta hengitysvaikeudet johtuivat. Salli oli ilmeisesti juossut hangen alta töröttävään keppiin joka teki reiän kehkoihin aiheuttaen ilmarinnan. Pellossa otettiin pari rtg-kuvaa keuhkoista ja tilanne oli selvä ja varsin vakava - molemminpuolinen ilmarinta, jolloin keuhkojen kapasiteetista oli käytössä vain 30%...tyrmistyttävää epäonnea. Minulle annettiin kaksi mahdollisuutta, joko ajan Ouluun ja yritän saada sieltä apua Ouluvetistä tai Akuutista tai sitten suoraan EKK:lle Helsinkiin. Huh, huh. Kello oli jo kuitenkin pitkälti yli 17...ja klinikoiden vastaanotot kiinni. Pellon eläinlääkäri vakuutteli mulle että koira kannattaa viedä hoitoon mutta varoitteli kuitenkin hoidon kalleudesta. Salli sai ensiavuksi kipulääkettä ja antibiootteja suoraan nahan alle mutta muuta eivät täällä pystyneet tekemään.
Kotimatkalla oli kyllä ahdistunut olo...ekaksi oli huoli Sallin jaksamisesta, selviääkö se aamuun? entä hoitavatko klinikat ilmarintoja, muutkin kuin vain EKK? Hoitoprosessi on pitkä ja vaatii monta päivää seurantaa.
Soitin matkalla Tikkasen Minnalle, joka vakuutteli että jostain apua saadaan ja pitää heti lähteä ajamaan Ouluun.Tikkasen suosituksesta soitin Liinamaa Aulille ja Ilelle Santahaminaan (briardharrastajia hekin), koska tiesimme että Ilen sisko on Akuutissa eläinlääkärinä. Liinamaat, armeijan leivissä kun ovat, olivat sotaharjoituksissa, Auli maanalla ja Ile maanpäällä mutta molemmat kuitenkin puhelimitse tavoittamattomissa. SOTA SEIS!! Meillä on hätä ja Salli tarttee apua!!
Jätin Aulille viestin vastaajaan ja lopulta Auli soittikin ja kertoi tilanteen. Myöhemmin soitti Ile ja lupasi ottaa yhteyttä eläinlääkärisiskoonsa. Lopulta sain vastauksen - Akuutti ottaa vastaan ilmarintapotilaita joten suuntana olisi Oulu ja klo 8.00 klinikan oven taakse kolkuttelemaan.
Edessä oli raskas yö, en nukkunut hetkeäkään, eikä nukkunut Sallikaan. Se ei pystynyt edes makaamaan vaan seisoi ja huohotti koko yön lepuuttaen välillä päätään sylissäni. Välillä oli epätoivon tunne ettei Salli selviä aamuun mutta kun lopulta pakkauduimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Oulua, oli koira edelleen sinnikkäästi tolpillaan ja nojasi takapenkin selkänojaa vasten ikäänkuin helpottaen oloaan.
Akuutissa Salli sai hyvää hoitoa, pikaisesti kuviin ja rauhallisen ammattitaitoisesti ilmanpoistoon. Ikävintä oli kiusata henkitoreissaan olevaa koiraa eri asennoissa otettavilla keuhko rtg-kuvilla, mutta pakko oli kuvata ja tässä vaiheessa rauhoitusta ei voinut edes ajatella. Nöyrästi ja kiltisti Salli taipui kaikkiin toimenpiteisiin, ensimmäinen ilmanpoisto tehtiin paikallispuudutuksella molemmista kyljistä neulalla ja ruiskulla ilmaa vetäen. Miten helpottavaa koiralle - hengitys helpottui huomattavasti jo tästä toimenpiteestä. Ilmaa kuitenki virtasi rintaonteloon edelleen, joten Salli jouduttiin rauhoittamaan ja eturinnan reikä ommeltiin kiinni ja samalla rintaonteloon asennettiin letku josta ilmaa 'pumpattiin' ns.ruttupussiin. Tämän jälkeen keuhkokuvat näyttivät jo paremmilta. Sain potilaan 'kotiin' ruttupusseineen ja pussintyhjennysohjeineen. Onneksi mulla on paljon sukulaisia ja tuttuja Oulussa, menimme Pirjo-siskon luo, jossa Sallin seurana olivat Suvin kissat Wilma ja Satelliitti. Potilas ilahtui näistä seuralaisista niin että lähestulkoon unohti olevansa sairas...Torstaiaamuna menimme jälleen Akuuttiin kuviin ja kontrolliin - yön aikana ruttupussiin oli kerääntynyt vain kudosnestettä mutta ei ilmaa!! Jee!! Röntgenin jälkeen pussi tyhjennettiin ja saimme lähteä kotiin palataksemme taas perjantaiaamuna viimeiseen kontrolliin.
Perjantain keuhkokuva oli jo täysin normaali, joten reikä keuhkoissa oli sulkeutunut ja Sallilta riisuttiin ruttupussi ja letku ja alkoi kuuden tunnin tarkkailujakso, jossa tarkkaillaan kerääntyykö ilmaa rintaonteloon ilman poistamista (pumppua).
Salli oli jo täysin entisensä, kiltti ja yhteistyössä kokoajan mutta aikalailla tylsistynyt iänikuiseen makoilemiseen. Kahden jälkeen iltapäivällä saimme lähteä kotimatkalle kohti pohjoista, väsyneinä(lähinnä omistaja), köyhtyneinä mutta onnellisina ja ennenkaikkea terveillä keuhkoilla hengittäen!!
Miljoonat kiitokset Akuutin eläinlääkäreille Anna Mikkolalle ja Minna Liinamaalle sekä kaikille vastaanottoapulaisille. Suurkiitokset Liinamaille konsultaatioavusta ja Tikkasen Minnalle ja Manelle kannustuksesta ja uskon luomisesta - hädässä ystävät tunnetaan!
Meille tulikin rauhallisempi loppukevät mutta kesällä olemme Sallin kanssa taas 'iskussa' ja toiveet ja suunnitelmat treeneistä ja kokeista elävät edelleen!
(Vakuutusta..ei tietenkään! koko homma kustansi 580 egeä + 3 rokulipäivää töistä mutta so what - it's only money!)