sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Keltanokat keskilinjalla



Sallin ja minun ensimmäinen hakukoe on takana. Yli 20 vuotta olen enemmän ja vähemmän aktiivisesti harrastanut koiria mutta kisannut palveluskoiralajeista vain metsäjäljellä ja yhden kerran erikoisjäljellä.
Tänään oli siis omalta osaltani 'historian siipien havinaa' kun marssimme Sallin kanssa henkilöhaun keskilinjalle.
Rovaniemellä oli kauden viimeisenä kokeena osallistujamäärältään isot hakukokeet. Ilmoittautuneita oli 21 koirakkoa ja alokasluokkaan peräti 11. Tosin kisa-aamuna osallistujamäärä supistui 14:sta lukuisten poisjääntien vuoksi. Isot kokeet siltikin järkätä tässä vähenevässä myöhäissyksyn valossa..onneksi päivä oli aurinkoinen ja kuiva edellisen päivän lumi - ja räntäsateista huolimatta.

Aamulla aloitettiin henkilöhaulla ja minä arvoin meille suoritusnumeron 2. Ensin lähetys vasempaan etukulmaan - ei irronnut ihan kulmaan asti vaan lähti kaartamaan keskelle joten kutsuin takaisin ja lähetin oikealle, josta nousikin heti eka maalimies 50:stä ison kiven takaa. Hieno rullan tuonti ja hyvä, suora näyttö. Seuraava pisto taas vaikealle vasemmalle puolelle josta nousikin toinen ukko risukasan keskeltä noin 40:stä, tässä Salli sylkäisi rullan noin metriä ennen keskilinjaa mutta kierähti kuitenkin tyypilliseen tapaan vasemmalle sivulleni näyttöliinan kiinnitystä varten, joten luotin että maalimies oli löytynyt. Hyvä näyttö ja toinen ukko nostettu! Seuraavaksi yksi tyhjä oikealle ja toinen vasemmalle joka taas jäi lyhyeksi. Tässä vaiheessa oltiin edetty n. 90m keskilinjaa ja edessä näkyikin 100m merkki joten eikun jälleen lähetys oikealle ja sinne Salli upposikin syvälle ja tuli takaisin rullan kanssa! Hienosti rulla perille asti ja näytölle suoraan ja vauhdikkaasti. Kolmas maalimies oli löytynyt ja se oli umpipiilo (boxissa) kuusen oksilla peitettynä. Jee, hieno ilmaisu meidän viimeaikaisesta kompastukivestämme, umpparista!
Loppupisteet 166p/170, työskentelypisteitä lähti kahdesta lyhyehköstä pistosta vasemmalle ja yhdestä liian aikaisesta rullan sylkemisestä. Olin huipputyytyväinen!!

Hakuosuuden jälkeen oli tottis, jossa Salli suhhuutteli omaan tapaansa vähän 'sinne päin' mm painaen seuraamisessa ja mällytellen kapulaa noudoissa. Ei kuitenkaan varastanut noutoja vaan malttoi odottaa käskyä, sitä me sentäs olimme harjoitelleen Lieksan kokeen jälkeen. Tottiksesta saimme 86p ja koulari oli jo selvä.

Viimeisenä oli vuorossa esineruutu, jossa Salli irtosi heti ekalla lähetyksellä takanurkkaan, häntä vaan heilui pusikossa kun vauhtimimmi oli paikallistanut ensimmäisen esineen, ihanan puukontupen jota sitten piti heitellä pariin kertaan ilmaan ennenkuin malttoi tuoda mulle...pisteitä näistä ylimääräisistä tempuista ei kuitenkaan jaeta vaan menetetään, joten tänään meille esineistä 26p/30.
Loppupisteet maasto 192p ja tottis 86p yht. 278p 1-tulos ja HK1 sij. 2. Tuomareina toimivat maastossa Hilkka Palosaari ja tottiksessa Allan Aula.
Hieno fiilis kertakaikkiaan ja pikkuhiljaa jättäydytään metsähommista talvitauolle mutta sitä ennen on lupaukset lunastettava ja kakkukaffet hakutiimillemme tarjottava - koskas treffataan tytöt? ;-)
Kuvat ovat elokuun ihanista keleistä ja hakutreeneistä Toivolan takamailta copyright (c) Anna-Leena Nordberg eli Anskupa tietenkin!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Hapuilevaa hakua



Askel eteen ja toinen taakse. Semmosta on käytännössä ollut meidän tämän kauden hakuilut. Sallin opittua kiintorulla ilmaisun jo viime syksynä tuntui että tämähän sujuu kuin tanssi. Hyvin pelittivät monet tyhjät ja yliheitot puhumattakaan hyvistä ilmaisuista ja vauhtinäytöistä. Jälkeenpäin on helppoa viisastella mutta umppareita me emme ottaneet tarpeeksi usein ja monipuolisesti erilaisilla laatikoilla ja boxeilla ja varmaankin irtorullat yhdistettyinä umppareihin olisi ollut hyvä yhdistelmä.
Tuli tehtyä ehkä liian helppoja, toistavia harjoituksia, joissa koira ei mennyt eteenpäin.

Tällä kaudella on reenattu ehkä hieman vähemmän ja niitä ongelmia on tullut eteen yhtä sun toista. Umpipiiloilla Salli ei enään 'löytänytkään' kiintorullaa vaan pyöri ja hääräsi piilon ympärillä, vinkui ja kaivoi turhautuneena... :-( . Tein siinä virheen, että sitä autettiin eli maalimies työnsi käden piilosta ulos niin jopas löytyi rulla suuhun. Ja sitä käsi-kontaktia Salli sitten odotti joka piilolla. Puoliksi peitetyillä tätä ongelmaa ei ole ollut eikä tietenkään peittämättömillä maalimiehillä.

Muutaman, hakua jo pitkään harrastaneen kaverin neuvosta, siirryttiin umppareilla irtorullille. Sallilla oli siis kiintorulla kaulassaan mutta vaihtoehtona tarjolla oli myös irtorulla. Näissä reeneissä Salli lähes poikkeuksetta, kaivamisen ja vinkumisen sijaan, nappasi irtorullan umpparin vierestä maasta, mikä oli reenien tarkoituskin. Tänään sitten kokeilimme pelkällä kiintorullalla ja avot - sieltähän se kaulalta taas löytyi kun ei irtorullaa ollut tarjolla. Oiskohan tämä tältä osin 'aukeamassa' - toivottavasti!



Toinen tämän kauden ajoittainen murheenkryyni on ollut näytöt. Kun aloin himmaamaan Sallin vauhtia liinalla, pysähtyi se lähes aina hämmästelemään kireää liinaa ja 'kyselemään' lupaa edetä. Elikkä tässäkin oltiin liian pitkään menty liina irti ja itsenäisesti näytölle ohjaajan lampsiessa perässä. Lääkkeeksi otettiin 'kireitä liinoja' siten että "Näytä"-käskyn jälkeen maalimies huusi Sallia ja näytöt vahvistuivat vaikka liina oli kireällä ohjaajan roikkuessa perässä.

Jossain vaiheessa tämäkin ongelma tuntui ratkenneen kokonaan ja näytöt sujuivat hienosti loppuun asti. Vaan edelleen epävarmuutta esiintyy jos ohjaaja kompastuu tai liina muuten juuttuu risukkoon ym. Tässä asiassa Salli ei todellakaan ole tyyliä 'läpi vaikka harmaan kiven' vaan enempikin turhan herkkis ja pehmeä. Tai sitten se on yleistä taistelutahdon puutetta tai peräti maalimiesmotivaation puutetta.



Haku on mukava laji mutta vaativa kaikkineen kommervenkkeineen, erityisesti rullakoiran koulutus tuntuu olevan ongelmista toiseen tahkomista, eikä oma osaaminen ja lajitieto ja -taito millään riitä. Yhdestä ongelmasta kun pääsee eroon niin jopas toiseen jo törmätään. Tästä meidänkään sopasta ei puutu kuin valeilmaisut! *koputtaa puuta*. Niitä odotellessa jatketaan treenejä niin kauan kuin valoa ja olosuhteita riittää.

Kuvat (c) Anna-Leena Nordberg



tiistai 12. lokakuuta 2010

Koeputkessa


Minna & Salli - taistelukaksikko!

Syksyn palveluskoirakokeet alkavat olla paketissa - eikä tuloksen tulosta meille! :-( Koirien koulutustaso ei ollut riittävä joten mitään selittelyjä ei kaivata.
Takana on Sallin kanssa 1,5 kolmosen metsäjälkikoetta ja Rastan kanssa yksi erikoisjälkikoe.

Sallin kanssa kesän treenit olivat tuottaneet monelta osin tulosta mm. esineruudussa työskentely oli jo erinomaista, samoin janatyöskentelyssä oli nähtävissä edistystä. Jäljellä Salli on emänsä tavoin hyvin riistaviettinen ja ainokaisessa kokeessa (Rovaniemellä 19.9), jossa pääsimme maastoon olivat riesana isot porotokat, jotka talloivat usean jäljen 'ajokelvottomaksi'. Sallin jäljellä porot olivat talloneet jäljen alun, joten ykköskepin jälkeen alkoi mahdoton pyöriminen ja häslääminen eikä jälkikaavion (kulma ja piikki) vaativuus siinä kohtaa yhtään helpottanut oman jäljen etsintää. Aikansa siinä pyörittyämme koiralta loppui halu ja into totaalisesti ja se lähinnä keskittyi syömään tuoreita poronpaskoja...voi plääh. Esineruutuun menimme kuitenkin ja sieltä kolme esinettä nousikin hyvällä työskentelyllä(29p). Janalta lähti -6p (takajälki) mutta itse jäljen etsiminen ja nosto oli ihan parasta Sallia! Iltapäivän tottikseen emme enään osallistuneet.

Esine!

Seuraavana lauantaina 25.9 oli minun ja Rastan ensimmäinen erikoisjälkikoe Kalajoella. Koko edeltävän yön ja varsinaisen koepäivänkin ajan satoi vettä ja paljon. Lisäksi rannikon vankka tuuli lisäsi olosuhteiden vaativuutta. Rasta lähti paalulta epävarmasti ja nosteli päätään useaan otteeseen, tuomarin mukaan reagoi melko varmasti läheltä kulkevaan harhajälkeen, jonka hajun voimakas tuuli toi meitä kohden. Ensimmäisen pitkän suoran puolessa välissä, Rastan käännyttyä kolmatta kertaa 'kyselemään' ohjaajalta vahvistusta, koe keskeytettiin ja loppupisteiksi vaatimattomat 3p. Sain kuitenkin kannustaa koiraa ajamaan ensimmäiselle esineelle asti ja siinä Rasta esittikin hyvää nenätyöskentelyä ajaen pätkiä askeltarkasti. No, lyhyestä virsi 'ei niin kaunis' ja elämäni ensimmäinen erikoisjälkikoettelemus oli takana ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana sanoisin. Erikoisjälki on lajina vaativa ja paljon pitää tehdä työtä jos mielii edes FH1.stä tavoitella, emme kuitenkaan Rastan kanssa luovuta vaan treenit jatkuvat ja varmasti kokeilemme ensi kaudella uudestaan jos vain koepaikan saavutamme inhimillisen ajomatkan päästä.
Kalajoella koejärjestelyt ja jäljet olivat huolella tehtyjä ja paljon kiitosta voi antaa ratamestari ja jäljentekijä Sami Isopahkalalle, joka on mm. tämän vuoden IPO MM jäljenpolkijana kunnostautunut 'ammattilainen'.


Kyllä se kotona osaa!! ;-)

Syyslomalla olin suunnitellut reissua Kajaaniin Minnan, Hannun ja Hunkan uutta kotia katsastamaan ja hyviä ystäviäni tervehtimään. Samalle viikonlopulle osui Lieksan jälki kolmosen koe (10.10), jossa oli viime vuotiseen tapaan tottiskarsinta. Pistin ilmon kuitenkin menemään tyyliin 'eihän sitä koskaan tiedä'...no, kisakutsun ja ajo-ohjekirjeen saavuttua katosi paineet omalta osaltani totaalisesti - kokeeseen oli ilmoittautunut 29 koirakkoa! joista vaatimattomat 10 pääsisi maastoon...*huoh*.
Urheasti lähdimme Sallin kanssa kokeilemaan ja tuleepahan tehtyä edes kerran tälle syksylle kolmosen kisatottis. Olimme heti aamusta kenttä 1:sen toisessa parissa ja Salli aloitti mukavasti erittäin hyvällä seuraamisella ja kaikki jäävät liikkeetkin menivät hyvin. Luoksetulot tultiin täydellä laukalla ja innolla! Noudoissa siten pakka repesi ja koira oli revetä liitoksistaan haettuamme tasamaa noutokapulaa, ei lupaa hyvää. Kaikki noudot varastettiin ja kapulalle äristiin ja sitä heiteltiin ilmaan ja tapporavistettiin...tasamaanouto ja hyppynouto puutteellisiksi em syistä ja a-estenoudosta taidettiin saada tyydyttävä. Eteenlähettämisessä keuli valmistavassa osuudessa, itse eteen irtoaminen oli vauhdikas ja suora mutta maahanmenossa tarvittiin toinen käsky. Paikallamakuu oli rauhallinen ja varma viimeiselle minuutille asti kunnes ohjaajapiilona toiminut IPO-piilo(kevyttä pressua) irtosi maasta ja lähti lentoon taaksepäin kohti paikallamakaavaa Sallia. Salli pysyi makuulla mutta oli noussut istumaan siinä vaiheessa kun kolme ihmistä meni hakemaan piiloa ja kiinnittämään sitä paikalleen minun taakse. Tuomarin mukaan koiran tulee kestää häriöitä ja tosi asiahan se onkin. Joten paljon tuli pieniä pistemenetyksiä vähän joka liikkeessä, tuomarilinja oli tiukka ja he olivat aamun palaverissaan sopineet 'arvokisamaisen' arvostelun. Meille tuli lopulta 78p ja karsiuduimme maastosta.
Tosi hyvä kokemus mulle itelle, oli todellakin 'silmiä aukaisevaa' saada tiukalta tuomarilta arvostelu, jossa puututtiin pieniin yksityiskohtiin, ohjaajan vartaloapuihin jne.

Kuten keväällä täällä blogissani kirjoitin, alempien luokkien koularit tulee vielä helposti mutta varsinainen työmaa alkaa kolmosessa ja yhteenkään hutikokeeseen ei oikein ole varaa - koepaikkoja on niin niukasti tarjolla!

Salli - enemmän intoa kuin taitoa!
Sallin osalta syksy jatkuu hakutreenien merkeissä ja voin vaan todeta että helpolla emme pääse senkään lajin parissa, uusia ongelmia tuntuu ilmaantuvan aina kun vanhoista on päästy eroon!
Mutta se kait on tämän pk-harrastuksen ydin- koskaan ei ole täysin valmis eikä ikinä täydellinen! :-)

Lopuksi miljoonat kiitokset Minnalle & Hannulle majoituksesta, vieraanvaraisuudesta ja ennenkaikkea ONNEA uuteen ihanaan tilavaan kotiin! Tiilitalossa asuu onnellinen perhe, vanha sanonta. :-)
Kuvat (c) Anna-Leena Nordberg