Hapuilevaa hakua

Askel eteen ja toinen taakse. Semmosta on käytännössä ollut meidän tämän kauden hakuilut. Sallin opittua kiintorulla ilmaisun jo viime syksynä tuntui että tämähän sujuu kuin tanssi. Hyvin pelittivät monet tyhjät ja yliheitot puhumattakaan hyvistä ilmaisuista ja vauhtinäytöistä. Jälkeenpäin on helppoa viisastella mutta umppareita me emme ottaneet tarpeeksi usein ja monipuolisesti erilaisilla laatikoilla ja boxeilla ja varmaankin irtorullat yhdistettyinä umppareihin olisi ollut hyvä yhdistelmä.
Tuli tehtyä ehkä liian helppoja, toistavia harjoituksia, joissa koira ei mennyt eteenpäin.

Tällä kaudella on reenattu ehkä hieman vähemmän ja niitä ongelmia on tullut eteen yhtä sun toista. Umpipiiloilla Salli ei enään 'löytänytkään' kiintorullaa vaan pyöri ja hääräsi piilon ympärillä, vinkui ja kaivoi turhautuneena... :-( . Tein siinä virheen, että sitä autettiin eli maalimies työnsi käden piilosta ulos niin jopas löytyi rulla suuhun. Ja sitä käsi-kontaktia Salli sitten odotti joka piilolla. Puoliksi peitetyillä tätä ongelmaa ei ole ollut eikä tietenkään peittämättömillä maalimiehillä.

Muutaman, hakua jo pitkään harrastaneen kaverin neuvosta, siirryttiin umppareilla irtorullille. Sallilla oli siis kiintorulla kaulassaan mutta vaihtoehtona tarjolla oli myös irtorulla. Näissä reeneissä Salli lähes poikkeuksetta, kaivamisen ja vinkumisen sijaan, nappasi irtorullan umpparin vierestä maasta, mikä oli reenien tarkoituskin. Tänään sitten kokeilimme pelkällä kiintorullalla ja avot - sieltähän se kaulalta taas löytyi kun ei irtorullaa ollut tarjolla. Oiskohan tämä tältä osin 'aukeamassa' - toivottavasti!

Toinen tämän kauden ajoittainen murheenkryyni on ollut näytöt. Kun aloin himmaamaan Sallin vauhtia liinalla, pysähtyi se lähes aina hämmästelemään kireää liinaa ja 'kyselemään' lupaa edetä. Elikkä tässäkin oltiin liian pitkään menty liina irti ja itsenäisesti näytölle ohjaajan lampsiessa perässä. Lääkkeeksi otettiin 'kireitä liinoja' siten että "Näytä"-käskyn jälkeen maalimies huusi Sallia ja näytöt vahvistuivat vaikka liina oli kireällä ohjaajan roikkuessa perässä.

Jossain vaiheessa tämäkin ongelma tuntui ratkenneen kokonaan ja näytöt sujuivat hienosti loppuun asti. Vaan edelleen epävarmuutta esiintyy jos ohjaaja kompastuu tai liina muuten juuttuu risukkoon ym. Tässä asiassa Salli ei todellakaan ole tyyliä 'läpi vaikka harmaan kiven' vaan enempikin turhan herkkis ja pehmeä. Tai sitten se on yleistä taistelutahdon puutetta tai peräti maalimiesmotivaation puutetta.

Haku on mukava laji mutta vaativa kaikkineen kommervenkkeineen, erityisesti rullakoiran koulutus tuntuu olevan ongelmista toiseen tahkomista, eikä oma osaaminen ja lajitieto ja -taito millään riitä. Yhdestä ongelmasta kun pääsee eroon niin jopas toiseen jo törmätään. Tästä meidänkään sopasta ei puutu kuin valeilmaisut! *koputtaa puuta*. Niitä odotellessa jatketaan treenejä niin kauan kuin valoa ja olosuhteita riittää.

Kuvat (c) Anna-Leena Nordberg