Koeputkessa

Minna & Salli - taistelukaksikko!

Syksyn palveluskoirakokeet alkavat olla paketissa - eikä tuloksen tulosta meille! :-( Koirien koulutustaso ei ollut riittävä joten mitään selittelyjä ei kaivata.

Takana on Sallin kanssa 1,5 kolmosen metsäjälkikoetta ja Rastan kanssa yksi erikoisjälkikoe.

Sallin kanssa kesän treenit olivat tuottaneet monelta osin tulosta mm. esineruudussa työskentely oli jo erinomaista, samoin janatyöskentelyssä oli nähtävissä edistystä. Jäljellä Salli on emänsä tavoin hyvin riistaviettinen ja ainokaisessa kokeessa (Rovaniemellä 19.9), jossa pääsimme maastoon olivat riesana isot porotokat, jotka talloivat usean jäljen 'ajokelvottomaksi'. Sallin jäljellä porot olivat talloneet jäljen alun, joten ykköskepin jälkeen alkoi mahdoton pyöriminen ja häslääminen eikä jälkikaavion (kulma ja piikki) vaativuus siinä kohtaa yhtään helpottanut oman jäljen etsintää. Aikansa siinä pyörittyämme koiralta loppui halu ja into totaalisesti ja se lähinnä keskittyi syömään tuoreita poronpaskoja...voi plääh. Esineruutuun menimme kuitenkin ja sieltä kolme esinettä nousikin hyvällä työskentelyllä(29p). Janalta lähti -6p (takajälki) mutta itse jäljen etsiminen ja nosto oli ihan parasta Sallia! Iltapäivän tottikseen emme enään osallistuneet.

Esine!

Seuraavana lauantaina 25.9 oli minun ja Rastan ensimmäinen erikoisjälkikoe Kalajoella. Koko edeltävän yön ja varsinaisen koepäivänkin ajan satoi vettä ja paljon. Lisäksi rannikon vankka tuuli lisäsi olosuhteiden vaativuutta. Rasta lähti paalulta epävarmasti ja nosteli päätään useaan otteeseen, tuomarin mukaan reagoi melko varmasti läheltä kulkevaan harhajälkeen, jonka hajun voimakas tuuli toi meitä kohden. Ensimmäisen pitkän suoran puolessa välissä, Rastan käännyttyä kolmatta kertaa 'kyselemään' ohjaajalta vahvistusta, koe keskeytettiin ja loppupisteiksi vaatimattomat 3p. Sain kuitenkin kannustaa koiraa ajamaan ensimmäiselle esineelle asti ja siinä Rasta esittikin hyvää nenätyöskentelyä ajaen pätkiä askeltarkasti. No, lyhyestä virsi 'ei niin kaunis' ja elämäni ensimmäinen erikoisjälkikoettelemus oli takana ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana sanoisin. Erikoisjälki on lajina vaativa ja paljon pitää tehdä työtä jos mielii edes FH1.stä tavoitella, emme kuitenkaan Rastan kanssa luovuta vaan treenit jatkuvat ja varmasti kokeilemme ensi kaudella uudestaan jos vain koepaikan saavutamme inhimillisen ajomatkan päästä.

Kalajoella koejärjestelyt ja jäljet olivat huolella tehtyjä ja paljon kiitosta voi antaa ratamestari ja jäljentekijä Sami Isopahkalalle, joka on mm. tämän vuoden IPO MM jäljenpolkijana kunnostautunut 'ammattilainen'.

Kyllä se kotona osaa!! ;-)

Syyslomalla olin suunnitellut reissua Kajaaniin Minnan, Hannun ja Hunkan uutta kotia katsastamaan ja hyviä ystäviäni tervehtimään. Samalle viikonlopulle osui Lieksan jälki kolmosen koe (10.10), jossa oli viime vuotiseen tapaan tottiskarsinta. Pistin ilmon kuitenkin menemään tyyliin 'eihän sitä koskaan tiedä'...no, kisakutsun ja ajo-ohjekirjeen saavuttua katosi paineet omalta osaltani totaalisesti - kokeeseen oli ilmoittautunut 29 koirakkoa! joista vaatimattomat 10 pääsisi maastoon...*huoh*.

Urheasti lähdimme Sallin kanssa kokeilemaan ja tuleepahan tehtyä edes kerran tälle syksylle kolmosen kisatottis. Olimme heti aamusta kenttä 1:sen toisessa parissa ja Salli aloitti mukavasti erittäin hyvällä seuraamisella ja kaikki jäävät liikkeetkin menivät hyvin. Luoksetulot tultiin täydellä laukalla ja innolla! Noudoissa siten pakka repesi ja koira oli revetä liitoksistaan haettuamme tasamaa noutokapulaa, ei lupaa hyvää. Kaikki noudot varastettiin ja kapulalle äristiin ja sitä heiteltiin ilmaan ja tapporavistettiin...tasamaanouto ja hyppynouto puutteellisiksi em syistä ja a-estenoudosta taidettiin saada tyydyttävä. Eteenlähettämisessä keuli valmistavassa osuudessa, itse eteen irtoaminen oli vauhdikas ja suora mutta maahanmenossa tarvittiin toinen käsky. Paikallamakuu oli rauhallinen ja varma viimeiselle minuutille asti kunnes ohjaajapiilona toiminut IPO-piilo(kevyttä pressua) irtosi maasta ja lähti lentoon taaksepäin kohti paikallamakaavaa Sallia. Salli pysyi makuulla mutta oli noussut istumaan siinä vaiheessa kun kolme ihmistä meni hakemaan piiloa ja kiinnittämään sitä paikalleen minun taakse. Tuomarin mukaan koiran tulee kestää häriöitä ja tosi asiahan se onkin. Joten paljon tuli pieniä pistemenetyksiä vähän joka liikkeessä, tuomarilinja oli tiukka ja he olivat aamun palaverissaan sopineet 'arvokisamaisen' arvostelun. Meille tuli lopulta 78p ja karsiuduimme maastosta.

Tosi hyvä kokemus mulle itelle, oli todellakin 'silmiä aukaisevaa' saada tiukalta tuomarilta arvostelu, jossa puututtiin pieniin yksityiskohtiin, ohjaajan vartaloapuihin jne.

Kuten keväällä täällä blogissani kirjoitin, alempien luokkien koularit tulee vielä helposti mutta varsinainen työmaa alkaa kolmosessa ja yhteenkään hutikokeeseen ei oikein ole varaa - koepaikkoja on niin niukasti tarjolla!

Salli - enemmän intoa kuin taitoa!

Sallin osalta syksy jatkuu hakutreenien merkeissä ja voin vaan todeta että helpolla emme pääse senkään lajin parissa, uusia ongelmia tuntuu ilmaantuvan aina kun vanhoista on päästy eroon!

Mutta se kait on tämän pk-harrastuksen ydin- koskaan ei ole täysin valmis eikä ikinä täydellinen! :-)

Lopuksi miljoonat kiitokset Minnalle & Hannulle majoituksesta, vieraanvaraisuudesta ja ennenkaikkea ONNEA uuteen ihanaan tilavaan kotiin! Tiilitalossa asuu onnellinen perhe, vanha sanonta. :-)

Kuvat (c) Anna-Leena Nordberg