Another year has gone by

Joulu tuli ja meni. Pian eletään jo uutta vuotta ja kevättä kohden mennään kohinalla. Tykkään kyllä sydäntalvestakin ja siitä että valo lisääntyy. Yritin ottaa kuvia koirista nyt joulunpyhinä kun täällä pohjolassa on ollut huikean kauniita kelejä vaan ei valo tahdo riittää. Minun kameralle ainakaan. Kuvataan sitten myöhemmin ja ehkäpä pitää pyytää kavereita järkkäreineen apuun.

Viimeisiä vetelevä vuosi on ollut vaiherikas. Viime talvi meni pitkälti Gipsyn ja Rastan kanssa lenkkeillen ja laiskotellen kaikesta koiraäksönistä. Me vain oltiin ja elettiin. Keväällä vauhtia pirttiin toivat lemmenlomalaiset Peikko ja Senna ja siitä eteenpäin pennunodotus ja valmistautuminen kesäpentuihin. Ja se kesä ja syksykin meni täydellisesti pentujen kanssa. Olihan se ihanaa aikaa, raskasta ajoittain mutta niin kiehtovaa. Nyt yli puolivuotta pentujen syntymästä on taas tunne että vois kait tuon uudelleenkin kokea. Näitä sanoja en olis vielä syyskuussa uskonut sanovani..aika kultaa muistot - pätee tähänkin.

Menneen vuoden saldoksi jäi tämä ihana eka oma pentue, mitään muuta me ei oikein harrastettukaan. Omat koirat saivat rauhassa laiskotella ja keskittyä pentujen hoitotäteinä ja kasvatusapuna olemiseen ja sitä kasvatusapua on kyllä tarvittu kun kaksi pentua vilisti tässä vielä puolivuotiaana! Pennuista yritän postata oman otsikon uusineen puolivuotiskuvineen ihan lähiaikoina. Ihania riiviöitä niistä on kasvanut.

Ohessa kuva Suomen Briard ry:n rotuyhdistyspalkinnosta, jollainen minullekin luovutettiin yhdistyksen erikoisnäyttelyn tuomari-illallisen yhteydessä elokuussa. Palkinto on kiitos pitkäaikaisesta rotujärjestötyöstä ja esitänkin tässä (viimeinkin) julkisen kiitoksen SB ry:n hallitukselle. En päässyt elokuussa rotumme päätapahtumaan Hämeenlinnan Aulangolle joten sain palkinnon postitse. Nöyrin kiitokseni.

Viime vuotiseen loppuvuoden blogi postaukseeni verrattuna tämän vuoden tunnelmat ovat iloiset ja täynnä tulevaisuutta ja toiveita ja harrastamisen iloa. Lilla-Rilla on tuonut pikku mökkiimme vauhtia ja riemua ja samalla paljon työtä ja tekemisen meininkiä.

Kiitos kummipoikani Eetun porukoille kassillisesta koiranleluja. Perheen edesmenneen Ronja koiran lelut ovat nyt kovassa käytössä..pehmoleluilta puuttuu jo ulokkeita eikä norsukaan ole säästynyt lobotomialta mutta tämänhän me jo arvasimmekin. :)

End of story

Tasja rasavilli sai oman kodin. Samalla se tiesi 'päätöstä' S-pentueen osalta, ei siksi etteikö kasvattajan vastuu ja huolehtiminen jatkuisi. Vaan päätöstä sille, että kaikki pennut ovat nyt omissa huolehtivissa kodeissaan. Aika tarkalleen samanikäisenä lähti kesän 2006 J-pentueesta viimeisin, Saska, omaan kotiin eli 6kk ikäisenä. Olin varautunut pitämään pentuja aina siihen saakka kunnes löytävät omat kotinsa, briardpentueen kyseessä ollessa sitä odotusta voi tulla helpostikin tuo 6 kuukautta.

Tasja muutti Mikkeliin Purasen perheeseen paikkaamaan Pimun (Alabamas Jojo) jättämää aukkoa ja aivan varmasti tämä vilkas nappisilmä hurmaa perheensä ja osallistuu jatkossa täysillä tasjamaiseen tapaan talon touhuihin ja perheen elämänmenoon.
Onnea yhteiselle taipaleelle! Meillä täällä Sieppijärvellä on yhden karvatassun verran hiljaisempaa eikä sisko Rilla millään meinaa uskoa ettei Tasja ryntää kilpasille ulkoillessa tai haasta vetoleikkiin iltaisin.

Tasja ja omat ihmisensä - Johanna ja Marko

Hieman haikeaa on taas..kyllä 6kk:ssa ehtii kiintyä eikä pennun luovutus tässä iässä ainakaan helpompi ole. Järki voittaa tunteen - mulla ei koskaan ollut tarkoitus pitää tästä pentueesta kahta narttua itellä, omat rahkeet kokonaisvaltaisen kasvatuksen ja koulutuksen suhteen eivät riittäisi molemmille. Tasja on omat ihmisensä ansainnut enkä voisi olla tilanteeseen tyytyväisempi. Tasja on vihdoin päässyt kotiin.

Hammaspainia siskon kanssa..

välillä muorilla meni nuorisoon hermo.. :)

Ei kuiteskaan aina..Tasja ja Gipsy sohvalla <3