Reeniä ja rätinää

Pikkuhiljaa pitäis vissiin orientoitua tulevaan koekauteen. Huhtikuu on pian käsillä ja sen jälkeen onkin jo toukokuu ja pk-kausi täysillä vauhdissa. Koirat ovat kyllä molemmat, Rasta ja Salli, niin talviterässä kuin ikinä olla voivat.

Tänään treffasimme Jonnan ja Kiin kanssa tokotreenien merkeissä. Aloitimme paikallamakuulla Rastan ja Kiin kanssa. Se meni hyvin vaikka hieman korvattomia oltiin koirakaverin kuikuillessa vieressä. Tokon alokasluokan liikkeitä treenasimme Jonnan kanssa vuoronperään, toisen toimiessa liikkurina. Semmosta perushömpötystä oli kyllä Rastan sekä Sallin suoritukset, kontaktit tuppaa tippumaan ja perusasennot on vinoja ja ylipäänsä kaikki tekeminen epätarkkaa! Sallilla otin kapulan pitotreenejä ja tiivistä eteentuomista, mälväämistä esiintyi taas joten sekin pitää jälleen ottaa työ alle ja tehomuistutukseen. Noh, mitään muuta ei voi odottaakaan, ihan peruslenkkeilyllä ja hiihtokilometrejä keräilemällä kun ei tottishommat edisty...ja sitähän me olemme pelkästään tehneet viimeiset 3 kuukautta.

Jospa se tästä taas. Myönnän olevani laiska tottistreenaaja, varsinkin jos ei ole ihan lähitulevaisuudessa kokeita tiedossa.

Jonna on treenaillut Kiin kanssa säännöllisemmin pitkin talvea ja se näkyy jo ihan kivoina seuraamispätkinä ja osasuorituksina. Kiillä on ihan oikea asenne hommiin - palkaksi tarjottujen frolicmurusten sijaan patukka ryöstetään vaikka väkisin emännän treeniliivin taskusta! :-)

'Rätinää' meillä on ollut havaittavissa viimeisten viikkojen aikana. Gipin ja Sallin juoksu tekee tuloaan ja se näkyy ja kuuluu ylimääräisenä tohottamisena ja turhana kuumumisena esim. keppileikeissä. Lähes neljään vuoteen Gibbon muori ei ole nuorisoa ojentanut mutta viime viikolla sekin taas nähtiin. Ilmeisesti muorin adrenaliini vuosi yli ja Rasta sai tukkapöllyä oikein kunnolla (hampaan, kulmurin mentävä reikä reidessä muistutuksena...). Pari päivää sen jälkeen Salli ja Rasta nujakoivat lenkkipolun varrella. Niillä on tapana juosta kilpaa ja ottaa kunnon spurtteja aina lenkin kuluessa. Tasaväkisinä juoksijoina ne kirittävät toisiaan huimaan vauhtiin ja yleensä nämä spurtit eivät johda mihinkään 'ylipurkauksiin' mutta toisin oli nyt. Seurauksena tyhjänpäiväinen rähinä ja Salli kenttään! Ne on nuo viheliäiset hormoonit...

Gipsyltä ja Rastalta joutais vehkeet pois ja sen myötä rauha taloon ainaisesti. Tyttöjen sterilisaatio leikkaus on aina vaan siirtynyt ja siirtynyt. Oman kunnan eläinlääkäri ei ala leikkaamaan yli 25 kg:n narttua anestesia-avun puuttuessa ja naapurikunnan eläinlääkäri kuuluu ilmeisesti 'vanhaan koulukuntaan' eikä tee sterisaatiota lainkaan ilman lääketieteellistä syytä...hoh hoijaa...pitää kait suunnata Rovaniemelle ja yksityiselle klinikalle.

Välillä ollaan 'sukset ristissä'...

Osataan meki tapella - ainakin kaksi kertaa vuodessa!

Naamijoella

Kulunut viikko on ollut säiden puolesta parasta kevättä. Olenkin reippaasti vetaissut sukset jalkaan aina töistä kotiuduttuani ja suunnannut koiruuksien kanssa jäälle, joko järven tai joen.

Erityisen ihastunut olen Naamijoen reitistöön, jossa voi hiihdellä kelkanjälkiä pitkin sulakkojen ja koskien laitamilla.

Naamijoki on kotikuntani pisin joki, se saa alkunsa Ylläksen tuntumasta Kurtakon kylän 'takamailta' ja virtaa tästä kotimökkini takaa jatkaen laskuaan aina Pelloon ja päätyen Torniojokeen. Naamijoen varrella on myös minun lapsuuteni kotikylä, Koivumaa. Kesäisin joki on kanootti - ja kajakkimelojien suosima reitti upeineen koskineen.

Naamijoen alkupäässä Tammen laavulla

Rasta ja Salli sulakon reunalla

Sieppikosken kohdalla on poikettava 'maalle' jotta päästään etenemään

ja taas joen jäällä..

Hiihtokilometrejä on tullut päivittäin lähes 10-15km. Se ei ole vielä paljoakaan kun vertaa Raisan (ja Kamun ja Oonan) tekemiin hiihtolenkkeihin joilla helposti menee 25km rikki...no me ollaankin ns. sunnuntaihiihtelijöitä ja jos oikein laiskottaa laitan Rastan tai Gipin valjaisiin ja hiihtovyöhön niin jopas helpottuu matkanteko...:-)

Uudenvuoden lupaukseni hikilenkkeilystä on siis pitänyt kutinsa, joskin heikohkon alkutalven jälkeen vasta innostuin rehkimään. Koirille tämä aika on liikunnan suhteen rankinta ja muonakin vaihdettiin perinteisesti tujumpaan versioon. Gipsy -muori on vielä täysillä lenkeillä mukana, sillä jos jollakin 'pää vetää vaikka kroppa sanois sopimuksen irti'!

Kahjopää!

Gibbon tuumaustauolla

Hevipändi - kuten yksi facebook kaverini tätä kuvaa kommentoi..:-)

Hiihtolenkkien jälkeen meillä on mökissä hiljainen koirakopla.

Likat rentoutuu, äiti ja tytär..

Oona ja Kamu - koirakamuja osa 2

Eikä mikään Oona Kamu, Okko Kamun tytär vaan Oona ja Kamu - vauhdikas nahkakaksikko Sieppijärveltä!

Oona ja Kamu ovat ystäväni/kolleegani Raisan nahkacolliet joiden kanssa lenkkeilemme, treenaamme ja kesäisin käymme näyttelyissä. Raisa on nykyisin tuttu näky minun tyttöjen hihnan päässä briardkehässä. Raisan mielestä briardien esittäminen on helppoa kun vertaa colliekehään...colliet esitetään perinteisesti hyvin 'esittämällä' jossa erityisen tärkeää on oikea päänasento taittokorvineen. Briardien kanssa, varsinkin minun, voi vaan mennä roiskaista kehään ja ne seisovat ryhdikkäästi mamia katseellaan etsien. Helppoa! (niinhän sitä luulis..mutta otappa vaikka Gibbon hihnan päähän...kaukana helposta..;-)

Kamu eli C.I.B Fin & S & Est Mva Kangasvuokon Starray on Rastan paras kaveri! Samanikäisinä ja saman kesän (2004) pikkupentuina ne ovat pennusta asti peuhanneet keskenään ja ovat niin samalla 'aaltopituudella' että siihen ystävyyteen ei mahdu eikä huolita muita! ja sen ovat saaneet katkerasti huomata Gibbon muori ja tyttärensä Salli...

Raisa ja Kamu

Oona eli Kangasvuokon Oliwia on Kamun 10-kuukautinen 'pikkusisko' vaikka ei varsinaisesti lähisukulainen olekaan. Oona on kaunis ja erittäin lupaava nuori nahkaneiti, joka varmasti näyttää kyntensä tulevissa näytelmäkehissä!

Oonan kaunis pää

Oona 9kk

Kuvissa koirakopla on helmikuun lopulla treenien jälkeisissä leikeissä Sieppijärven koulun pihalla. Rasta on koiristani koirasosiaalisin ja 'vähiten kiihtyvä' joten siltä käy paini ja takaa-ajoleikit sopuisasti yhteisillä pelisäännöillä. Samaa ei voi sanoa Gipistä ja Sallista... niillä tuntuu olevan omat säännöt tyyliin 'heti mulle kaikki tänne'!

Kaikki kuvat otti Jonna Nikumaa. Kiitos Jonnalle!

Kolmikko vauhdissa - Rasta ja nahkat!

Rasta ja Oona vauhdissa!

Vuorenvalloitusta!

Oonan varovainen leikkiinkutsu - Sallia, ärripurria mietityttää.

Kamulle kylmää kyytiä! :-)

Paikallisraveissa

Nyt tämä koirablogi ottaa harha-askeleen ja viikon merkintä on hyvin hevosenhajuinen! Otin itseäni niskasta kiinni ja monien vuosien jälkeen suuntasin naapurikuntaan Pelloon paikallisraveihin. Koirakopla oli tietysti mukana Toyotaan ahdettuna.

Näissä raveissa ei siis pelata totoa ja palkinnotkin ovat pienempää kokoluokkaa kun vertaa 'oikeisiin' raveihin. Vastaavia järjestetään ympäri Suomen monesti ns. jääraveina.

Aikaisempien, jo edesmenneiden, koirieni kanssa tuli käytyä paljonkin raveissa ja mietinkin miksi nykyisin perinjuuri harvoin tulee lähdettyä raveihin vaikka esim. täällä omassa kotikunnassani on varsin viehättävä ja hyvin perinteinen kesäinen ravitapahtuma - Kurtakon ravit.

No, syy kyllä muistui mieleen parin ensimmäisen lähdön aikana kun Gipsy-muori oli hihnassa radan reunalla...voi sitä vinkunaa ja vapinaa, kiihtynyttä räkytystä ja poukkoilua kun hevoset kaviot kopsuen sinkosivat voltista matkaan. Muorin saalisvietti sai yliotteen ja ah niin raivostuttava 'korvattomuus' valtasi koiran! Gipsy nousee niin helposti ylikierroksille 'liikkuvasta eläinlaumasta' (vrt porot, kauriit, hirvet ja yksittäiset ketutkin, joiden perässä pingotaan vaikka naapurimaahan!) ja mulla oli ajoittain vaikeuksia pitää se 'aisoissa'. Sieluni silmin näin edessäni kauhuskenaarion - irti päässyt karvaturri täysillä pinkomassa hevosten perään startista...lopuksi noloina ja päät painuksissa taluttaisin häirikön pois paheksuvan yleisön ja hevosmiesten katseiden saattelemana.

Pakko pysyä nahoissaan...

Siinä ne taas menevät...piip piip..lääh lääh!!

Joten ei muuta kuin koira autoon ja toinen hihnaan. Rasta oli huomattavasti helpompi tapaus, se ei saa hillittömiä riistaviettikohtauksia ohikiitävistä hevosista mutta oli rasittavan kiinnostunut niiden hajuista ja erityisesti herkullisista 'munkkikasoista'. Ja kun ei aterioimaankaan päästetty ja tarjolla oli vain lähtöjen tylsää seuraamista, aloitti Rasta tyypillisen 'boring-piip piip' konserttinsa.

Salli on onneksi perinyt (isältäänkö?) paremmat hermot ja vähemmän yli-kiihtyvänä kuin emänsä, oli se helpoin tapaus. Salli istuskelee radan reunalla ja seuraa kiinnostuneena ohitse kopsuttavia hevosia. Tylsistyttyään se rupeaa kaivamaan kuoppaa tai kerjäämään kärkkäriä viereisiltä katsojilta. Sallista taisin saada kelpo ravikaverin!

Salli seuraa volttausta.

Maalisuoralla!

Ohjelmaluetteloa plärättyäni ja lähtöjen esittelyjä seurattuani tein seuraavan huomion - suomenhevoset ovat edelleen vähenemässä ja kylmäveristen joukossa on yhä enemmän 'vääränrotuisia tupsujalkoja' eli ruotsinkylmäverisiä. Ei käy kieltäminen etteivätkö nämä tummat ja ryhdikkäät tupsujalat ole komeita katella mutta kyllä minun sydämeni sykkii silti suomenhevoselle, varsinkin sellaiselle liinaharjaiselle komistukselle! Aikoinaan, kun harrastin siis hoidin ja treenasin ravihevosia lähestulkoon päätyökseni (peruskoulun ja lukion ohella) tykkäsin lämppäreista, piti olla ehdottomasti lämppäri ori tai ruuna. Nyt huomaan ihailevani yhä enemmän suomenhevosia, varsinkin rautiaita liinaharjoineen. Sitä on vissiin tullut vanhaksi. :-)

Liinaharjainen komistus

ja sama komistus sivulta, ennen lähtöä.

Suomenhevosten 'nollasarja' voltissa.

Yhden kimon lämminverisen bongasin tänään! Harvinaisuus raviradoilla! Piti oikein kaivaa sukupostista hevosen sukutaulu jotta värin alkuperä selviäisi. Ei se ollutkaan venäläissukuinen tai orlovi perimältään vaan ihan tuiki tavallinen amerikkalainen ravuri. Isä oli myös kimo, vaaleneva kimo, joten tämäkin tänään nähty tamma tulee paljon vaaleammaksi iän myötä. Kaunis!

Kaunis kimotamma!

Oikein mukava päivä oli, koirat käytin ravien jälkeen Kittisvaaran mahtavissa maisemissa lenkillä ja kotiin palasikin rättiväsynyt poppoo, emäntä mukaan lukien.

Pellon Kittisvaara

Maisemaa..

Kelkkareitillä Kittisvaarassa

Kuvahaaste - ja muisto

Sain Nooralta ja Ranuan Sarilta seuraavan kuvahaasteen:

1. Mene kuvakansioosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.

2. Valitse sieltä neljäs kuva.

3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.

4. Haasta neljä ihmistä.

Kuvassa on Gipi helmikuussa 2008 Salmijärven jäällä Rovaniemen Pöykkölässä. Viime talvi jäi mieleen monestakin syystä, sen vietimme monien vuosien jälkeen jälleen Roissa ja vieläpä ihan samoissa Pöykkölä-Ounasrinne maisemissa missä monet vuodet aiemminkin. Koirat vain ovat vaihtuneet...aiemmin tällä samaisella jäällä lenkkeilin jo edesmenneiden Hanin ja Petran kanssa.

Pakko lisätä vielä yksi kuvamuisto vuosien takaa. Kuvassa on kolmikko kotikotona Kolarin Melakankaalla, eläköitynyt koiralaumani oli vastikään saanut tsekkiläisvahvistuksen - vauhdikkaan Gibbonapinan! :-)

Hani ja Petra opettivat Gipille paljon, hyvää enimmäkseen.Loistavia esikuvia nuorelle kauhkopäälle!

Kuu on taas vaihtunut ja tätä kirjoittaessani hiihtoloma edessä. Uudenvuoden lupaukseni karkkilakosta on pitänyt(!!) ja maaliskuussa taas karkkilakkoillaan...kuntoilu ja hikilenkkeily on jäänyt vähemmälle..puolustuksekseni on syytettävä tosi kylmää talvea paukkupakkasineen! Kukapa rehkisi (paitsi Raisa kolleega...)-25'- 32' asteen pakkasissa ladulla tai teidenvarsilla! (seli seli..)

No, nyt on taas hiihtovermeet kaivettu esille ja kevätaurinko kutsuu järven jäälle ja vaarojen laitamille. Kyllä se tästä taas. Kevät on tullut!

Haastan kuvahaasteeseen Belgi Minnan, Belgi Caran ja Lauran, Miron ja Jennin sekä Annen ja Javan. Kuvia kehiin tytöt!