lauantai 21. tammikuuta 2017

Pieni punapantainen tyttö

Boreabrie Ragataigi "Pepsi" hän siis..ei ehkä niin pieni mutta edelleen punapantainen. Hän jäi siis kotiin, pieni punapantainen tyttö, pentueen viidentenä syntynyt ja jo silloin huokaisin 'minun tyttö' :) Neljän urospennun jälkeen olin jo valmistautunut jättämään kotiin elämäni ensimmäisen uroksen, ajattelin, että näitä poikiahan täältä tipahtelee kun viimeksi tuli kasapäin tyttöjä. Sitten syntyi Pepsi, viidentenä, keskiyön jälkeen ja tadaa siinähän se taas oli - minun tyttö ja tulevaisuuden toivoni. Viimeisenä aamuyöstä syntyi vielä toinenkin tyttö, joten ei ihan poikasakki tullutkaan.

Boreabrie Ragataigi 7vk

Pepsi 7vk
Voi toista, cockerikorvineen :)

Pepsistä ei ole vielä pitkää stooria kerrottavaksi, vasta 11.viikko elämästä menossa. Tähän asti se on vaikuttanut ihan tosi kivalta pennulta, semmonen perusreipas, aktiivinen leikkijä ja hassu rupelikorvainen kinttuliisa. Lähtökohtaisesti toivoin saavani emäänsä Rillaa vilkkaamman koiran, joka olisi myös aktiivisempi ja syttyväisempi leikkimään, saalistamaan. Rilla on ja oli pennusta lähtien semmonen dieselkone, se kyllä vääntää ja takoo kunhan ensin hitaasti lämpenee.
Pepsi on siten toivomani kaltainen,sähäkämpi ja aktiivisempi, aika näyttää kuinka hyvä siitä tuleekaan.
Emänsä avoimuus ja sosiaalisuus sillä kyllä on, kroppa mutkalla ja häntä viuhtoen se tervehtii ihmisiä.

Lauman koirajäsenet



Ulkomuodollisesti se ei ole emänsä kaltainen kaunotar, siskonsa Rianna on enempi Rillan tyyppinen nättimys. Pepsi on aika korkearaajainen ja antaa kovin kapean vaikutelman, se on kasvanut aika kovaa tahtia ja on pentueen isoimpia tällä hetkellä, saas nähdä mikä maximus siitä tuleekaan :P
Pepsillä on ihan ok fawnväri mutta naamaväritys on vaalea ja ilman tummaa maskia, joten se on omaan silmääni hassun näköinen ransukoira. Aluksi se oli rottweileri naamamerkkeineen, sitten joku piti sitä irlanninsetterin näköisenä ja Outin mielestä se on kuin naapurin karkkari mäyräkoira vaaleine partoineen. Eniten se muistuttaa toista 'omaa' rotuani cockerspanielia suurine korvineen ja söpöine ilmeineen :)

Rilla ja Pepsi hämärtyvässä iltapäivässä

Pepsi 10,5vk
Noh, Rillan kanssa olen saanut kierrellä näyttelykehiä ja napsia helposti menestystä monesta eri maasta. Pepsin kanssa ei ole samoja showtavoitteita, toivon kovasti, että siitä tulisi mulle monipuolinen harrastuskaveri terveellä kropalla, se riittäisi :)
Ainakin se on kovin kovin toivottu ja odotettu laumanjäsen. Sekä Rillalle että mulle tämä punapantainen tyttö on tilaustyö, emälleen leikki ja -juoksukaveri ja ylipäänsä lauman toinen koirajäsen ja mulle uusi/toinen harrastuskoira. Luulenpa että meille on tulossa mahtava yhteinen elämä, toivotaan että pitkä ja onnellinen sellainen.

(Pepsin posekuvat (c) Raisa Hartikainen)

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

case Rianna


Eilen lähti omaan kotiinsa toinen narttupennuista, pinkki/lila tyttö. Boreabrie Rianna sai ihanan huolehtivan kodin Rovaniemen Pahtajan maisemista Kemijoen rannalta. Tuija on kuulunut briardystäväpiirini ihan sieltä -90 luvun alusta lähtien kun muutin Hanin kanssa Rovaniemelle opiskelemaan. Tuijalla oli silloin brn Batzeeba "Cindy" ja yhdessä touhusimme mm Suomen Briard ryn Pohjois-Suomen paikallisjaostossa. Sittemmin kesällä 2004 kävimme yhteisellä kyydillä Tuijan ja Visan kanssa hakemassa ruotsintytöt Rastan ja Ronjan Etelä-Ruotsin Smålannista.
Aika on jättänyt molemmista näistä briardtytöistä mutta Tuijalla on kotona edelleen ruotsinplikka 3-vuotias Gilda (Rave On Gilda fauve EB) ja nyt minun kasvatti Rianna eli "Ruu". Onnea ja iloa tämän ihanan pikku prinsessan kanssa!



Rianna on kasvateistani ihan erityisasemassa. Se oli 3-viikkoisesta lähtien ihmeellinen pulauttelija, sekä maitoa että kiinteää ruokaa puklaili ulos ajoittain. Tarkkailin sitä ja kyselin kokemuksia vastaavista sekä kasvattajaystäviltäni että eläinlääkäreiltä. Kitalaki oli normaali ja pentu kasvoi normaalisti painoaan lisäten, se oli ulospäin ihan terveen oloinen reipas pikkupentu. Viisviikkoisesta eteenpäin ruokin sen erikseen korotetulta kipolta ja oksentelut loppuivat. Epäilys ruokatorven laajentumasta sai täten vahvistuksen.
Pentutarkastuksessa 6 viikon iässä ei ollut mitään huomautettavaa, kitalaki oli normaali samoin sydänäänet ja keuhkot. Sovimme eläinlääkärin kanssa että kuvaamme pennun kunhan se on hieman vanhempi. 9vk iässä Riannasta otettiin rtg-kuvat (rauhoittamatta eli huh huh olipas urakka saada pentu pysymään aloillaan..) joissa varmistui ruokatorven laajentuma eli megaesophagus. Kuvia konsultoi myös muutama ell Oulun Evidensiasta ja suositus oli että pentu varjoainekuvataan myöhemmin varttuneempana mutta muuten noudatetaan ruokinnallisia erityistarpeita eli ruoka ja vesi tulee aina tarjota korotetulta kipolta ja suurien ruokamäärien syöttämistä tulee välttää eli aikuisenakin ruokinta kahdesti päivässä.
Vika on synnynnäinen ja sitä pidetään polygeenisesti periytyvänä eli laajentumayksilöitä ei suositeta käytettävän jalostukseen. Riitta Aho (Punapaulan afgaanit) on tätä afgaaneilla tutkinut ja todennut että perimän jäljittäminen on vaikeaa. Eläinlääkäreiden mukaan vikaa esiintyy useilla roduilla, suomenajokoirilla ja saksanpaimenkoirilla varsin yleisestikin, ovat ne toki määrällisesti 'isoja' rotujakin. Lähipiirissä tiedän huskyja, joilla on ruokatorven laajentuma. Ko koirat on normaalissa safarikäytössä omin ruokinnallisine erityistarpeineen.



Rianna olis jäänyt Pepsin lisäksi kotiin minun harrastuskoiraksi, mutta niin sinnikkäästi Tuija ja Visa tämän pienen pippurisen mustamaskisen tytön halusivat itelleen,että sinne Pahtajalle omaan rakastavaan ja huolehtivaan kotiin uskalsin sen luovuttaa.
Näyttelyissä ja muissa harrastuksissa Riannaa eli Ruuta tullaan kyllä näkemään mm paimennusleirille ovat kesällä menossa ja Rovaniemen käyttökoirien tottisryhmässä on jo paikka varattuna.
Onneksi pikku-Ruu jäi tänne pohjoiseen, tulen näkemään sitä usein ja siten seuraamaan tämän erityislapsen kasvua ja kehitystä. Luulenpa että perheen Ylläksen reissuilla Ruu saa käydä täällä meillä useinkin siskonsa kanssa painimassa :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Piparkakkupoika - omiin koteihin part 2

R-pentueen osalta alkaa luovutukset olla taputeltuna. Viimeinen poika lähti viime lauantaina omaan kotiinsa Ranualle. Alusta asti hyvin näyttävässä osassa ollut persoonallinen piparkakkupoika "Pipari" oli minun valinta Sarin uudeksi perheenjäseneksi ja harrastuskoiraksi. Piparista tuli sittemmin sairaanhoitajaperheen nimeämänä kutsumanimeltään "Nitro" ja rek.nimeltään Boreabrie Rolling Stone.



Sari on ollut Rillan 'pentujonossa' ensimmäisenä. Monta vuotta sitten tehtiin jo diili että Sarille lähtee sitten Rillan komia poika mikäli semmosia joskus tulee ;) Pitkään sai pentuaan odottaa Rillan viivästyneen juoksun takia..mutta tulihan niitä R-poikia lopulta peräti viisi kappaletta, komeita tietenki ja niin reippaita ja rohkeita sällejä :)
Piparkakkupoika oli pentueen äijiä, se tykkäs jyrätä muita osittain suuren kokonsa ja osittain suuren egonsa vuoksi ;) Samalla kun tämä jyrä oli vähintään 'puolen euroopan omistaja' oli se myös hellä ja syliintunkeva, ensimmäisenä vieraita vastassa (ja puremassa). Komeat raamit omaavana, kivasti leikkivänä ja suunnattoman ahneena luulisin että Sari saa Nitrostaan mukavan kaverin näyttelyihin ja eri harrastuksiin. Takuulla tulee kilometrejä palamaan Ranua-Rovaniemi välillä kun Nitromies pääsee reeneihin ja aivan varmasti tätä kaksikkoa näkyy ja kuulee kesän näyttelykehissä :)
Kotona Nitron seurana on kolme rotutoveria. Kaksi veteraaniurosta, Figo 12v (Spicedonnan Vaikea Tapaus) ja sukulaispoika Leo 10v (Anamma Nord Gustav-Gigolo) sekä yksi vauhdikas briardnarttu Saga 8v (Tosselin Tieten Tahtoen). Briardeissa Sarille on tainut käydä samoin kuten monille muillekin - annoit pikkusormen se vei koko käden!
Onnea matkaan Nitron kanssa, mahtista kun edes joku pojista jäi pohjoiseen!


lauantai 7. tammikuuta 2017

Mennyttä ja tulevaa

Joulu tuli ja meni..uusivuosikin vaihtui - näkikö kukaan kumpaakaan tapahtumaa? Mulla on molemmista melkonen blackout..sen verran tämä penturumba on vienyt..toisaalta on se antanutkin, paljon ihania hetkiä!
Mennyt vuosi oli meille, mulle ja Rillalle hiljainen. Enemmän oltiin 'odottavalla kannalla', ensin odotettiin hartaasti juoksua alkavaksi ja sitten lopulta odotettiin pentuja. Viime keväänä kun Rillan juoksua ei vain kuulunut ja yksi tulehduskin diagnosoitiin ja lääkittiin, olin jo aika epätoivoinen mahdollisen pentueen suhteen. Ainakin tuntui ettei sitä pentuetta Rillasta saada..loppukeväästä sovittiin jo Riinan kans, että liisaan Zeldaa ja astutan sen syksyn juoksusta. Olihan ne epätoivoisia/tietoisia aikoja..
Jossain vaiheessa kesää sitten päätin, että odotan Rillan juoksun vaikka hamaan tappiin enkä käytä Zeldaa. Tätä kirjoittaessa on pentue Rillasta toteutunut ja pennut saatettu yhtä vaille maailmalle ja aivan ihanat kodit pennut saivat - terveisiä ja rapsuja vaan kaikille :)
Yksi tulevaisuuden toivo jäi kotiin omaksi kainaloiseksi ja  harrastuskaveriksi ja emänsä iloksi ja liikuttajaksi. Boreabrie Ragataigista "Pepsistä" tullee oma postaus lähiaikoina ;)

Pepsi relax...

Unikaveri ;)

Kevättalvella, siinä epätoivovaiheessa Rillan juoksun suhteen, varasin pennun Saksasta. Toki mulla oli pitkään ollut mustan narttupennun kuume..ja toive vähän erilinjaisesta jalostusnartusta. Workingdog.eu:sta huomasin talvella mielenkiintoisen mustan pentueen kennel van Wuff & CoKG  kasv. Susanne Preyss. Emänä pentueessa oli IPO 3 Aellis von der Zachersmuhle ja isänä VDH F SEL Agi3 Espoir Flash des Travailleurs Barbus. Kirjoiteltiin Susannen kans pitkin kevättä ja Aelliksen viimeinen pentue olisi suunnitelmissa loppukesällä-syksyllä. Vakuuttuneena pentueen vanhemmista luonteen ja terveyden suhteen varasin narttupennun. Pentu olisi ollut minun ja Jennan yhteinen projekti ja asunut Jennalla aktiivisena harrastuskoirana. Harmillisesti epäonneni jatkui ja Aellis ei koskaan saanut pentuja. Astutettiin useamman kerran, tuli kantavaksi mutta ilmeisesti oli jossain vaiheessa abortoinut pentunsa. Kyllä meitä harmitti, varsinkin Jennan toiveet ja haaveet uudesta harrastusbriardista valuivat sen myötä.
Susannen kanssa on sovittu että pidän narttupentuvarauksen sisällä, mikäli Aellis vielä pentuja saa ja narttuja tulee. Yhdistelmä Flash-Aellis on tarkoitus uusia kevätjuoksusta, joten pian ollaan taas odottavalla kannalla.

IPO3 Aellis von der Zachersmuhle

Susanne & Aellis

Espoir Flash des Travailleurs Barbus

Flash

Rillan kanssa reeniminen jäi puolitekoiseksi..talvella sentäs tokoiltiin se pari kertaa viikossa. Kesällä iski totaali laiskuus ja pk-reenit jäivät kokonaan. Elokuussa innostuin taas peltoilemaan ja toiveissa oli kisatakin erikoisjäljellä vaan yllätys yllätys, odotettu juoksu tupsahtikin kuin varkain ja kisasuunnitelmat saivat jäädä. Loppuvuosi menikin tulevan pentueen odotuksessa, syntymässä ja kasvussa.

R-poika Peikko puunkantotelineessä

Uusia suunnitelmia?

Reenejä, kokeita? kaikki passaa!

Tälle vuodelle onkin sitten paljon suunnitelmia, alokastoko olisi korkattava vihdoin. Mielellään nyt jo hallikaudella. Pk-reeneihin panostamme tosissaan heti lumien lähdettyä ja kun korviini on kantautunut tieto mahdollisista rodun pk-mestiksistä, on sinne toki laitettava tähtäin. Pentua kasvatellaan ja koulutellaan ja käydään näytelmissäkin tietysti ja onpa jokunen leirikin suunnitelmissa. Oi jospa tästä vuodesta tulisi taas aktiivinen ja tuloksekas.
Toivotan kaikille blogin lukijoille oikein hyvää uutta vuotta ja aivan erityisesti ihanille kasvateilleni perheineen, sekä Ässille että Ärrille :)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Omiin koteihin part 1

Pennut täällä kotona vähenee. R-pentueen luovutukset alkoivat miltei heti kun täyttivät 7 viikkoa. Ensimmäisenä pentunsa haki Riina, joka joulunpyhien jälkeen ajoi pitkän matkan Ulvilasta Oulaisten kautta Sieppijärvelle. Tätikoira Zelda urheasti matkusti mukana ja Oulaisista napatut Outi ja Aava pääsivät siinä samalla meille pikakylästelyyn. Olipa kiva nähdä - saa käydä useamminkin kuin kuuden vuoden välein ;)
Riinan valinta R-pojista osui sinipantaiseen poikaan. Boreabrie Rayban eli Ohmi (laus. Oomi) vaikutti luonteeltaan tasapainoiselta, se leikki hyvin ja saalisti aktiivisesti, taistelutahtoakin löytyy eikä dominanssiakaan puutu ;) Sinipantainen oli yksi pentueen poikajoukon 'äijä-tyypeistä', mielellään siellä missä tapellaan :P
Ulkomuodoltaan sininen poika oli joukon komeimpia, upea musta maski ja lupaava väri, rungoltaan hieman pitkän vaikutelman antava, toivotaan että mittasuhteet tuosta tasoittuu kun kintut kasvaa. Tämän kanssa Riina saakin halutessaan kiertää näyttelykehiä :) Miksi Riina otti uroksen? on multakin kysytty. Varmaan ennakoi tulevaisuutta ja mahdollisimman helppoa laumaelämää. Narttulauman kanssa kaikki ei ole niin selvää, voi tulla v-mäisiä yhteenottoja ja välien kiristymisiä. Sekalaumassa ei niinkään, kun nuorin päällepäsmäri onkin poika vanhempien koirien ollessa jo varttuneita narttuja (schape Tesla ja brn Zelda, pentujen täti).
Onnea matkaan Riina & Ohmi! Luonnollisesti kasvattajan odotukset ovat korkealla, mutta silti toivon kainosti vain tervettä ja aktiivista elämää pikku Ohmille.

Riina & Ohmi 6vk

Riina kyläilee pentujen ollessa 6vk

Ohmi 7vk kasvatuskodissaan

Seuraavat luovutukset olinkin sopinut uudenvuoden molemmin puolin Ouluun. Jenna ja Reko lupasivat asuntonsa käyttööni ja ihan huippujuttu tämä olikin. Jennalla oli aidattu iso takapiha rivitaloasunnossaan Panda-aussieta varten ja siellä passas minunki pentujen ulkoilla ( = kakata ja miinoittaa koko tanner Jennan siivottavaksi). Lisäksi oli yksi portilla varustettu koirahuone, jonne sai tarvittaessa laittaa pentuja jäähylle ;)
Isot kiitokset Jennalle!!

Rilla ja omat ja ottolapset :)

Rentoa oleilua Ritaharjun Jahtikujalla



Uusivuosi vaihtui Keminmaan mökillä

Mökillä keittiönnurkassa nukkumassa

Uudenvuoden alla ennen aattoa lähti toinen pentu. Veera perheineen tuli Lahdesta hakemaan pentunsa ja heille lähti porukan rauhallisin kaveri, Boreabrie Rammstein "Urho" vihreäpantainen poika. Vihreän pojan ajattelin parhaiten sopivan lapsiperheeseen rohkean ja rauhallisen luonteen vuoksi. Se oli myös syliinrauhoittuva pusupoika, jolla oli valtava ruokahalu. Leikkimisessä ja taistelussa se ei ollut niin aktiivinen kuin veljensä mutta 'syömämiehenä' peruskoulutus varmasti sujuu namilla palkaten. Urhon leikkihalu ja taistelu kyllä kehittyivät koko ajan, joten eipä arvaa mimmonen vääntäjä siitä vielä tuleekaan ;)
Ulkomuodollisesti Urho on komea briardpoika, sillä on mielestäni uroksista paras rakenne ja pää. Väri on vielä tumma, toivotaan että se kasvun myötä puhdistuis.
Veeralla on vahva briardtausta, jo edesmennyt Meli (Zhamanen Trick or Treat) on jättänyt briardmaiset tassunjäljet Veeran sydämeen eikä muuta rotuvaihtoehtoa enään ollutkaan. Onnea ja iloa koko perheelle ihanan Urhon kanssa.

Urho ja Urhon perhe :)

Uudenvuoden aattona tuli jälleen auto Lahden suunnasta pentua hakemaan. Anne-Riitta ja Arto saapuivat Orimattilasta hakemaan omaansa, jo 4-viikkoisena Arton 'merkkaamaa' valkopantaista poikaa ;)
Boreabrie Rolls Royce "Spurre" oli pentueen 'actionman', hyvä leikkijä, valtavasti taistelutahtoa ja saalista. Pentujen väliset vetoleikit tämä poika yleensä voitti miten tahtoi ja häntä pystyssä karasi saaliineen pakoon muita. Spurre on ulkomuodoltaan atleettityyppiä, keskikokoinen ja kevyehkö urospentu, jolla on upea pää ja ilme mustalla maskilla ja lupaava väri. Toivon että koko pysyisi ja Spurresta kasvaisi korkeintaan keskikokoinen briarduros, agsaan semmoset pikkuiset briardpojat olis niin soppevia ja notkeita :)
Spurre vienee Anne-Riitan myös uudelleen pk-harrastusten pariin, jälkeä ja viestiä on jo suunnitelmissa ;) Spurren kavereina kotona asustelee kaksi schipperkeä, Jippo ja Utzi. Briardeja talossa on ollut aiemmin kaksikin, urokset Iimu (FI Mva JK2 Zodiak Wizard Risque Tout) ja Puntti (Portos Jesed) Onnea matkaan pikkuisen Spurren kanssa ja tervetuloa takaisin rotuun Anne-Riitta :)

Anne-Riitta ja Arto hakivat omansa

A-R ja Spurre :)

Jos oli edellisellä hakijalla (Anne-Riitalla ja Artolla) rutkasti rotukokemusta, niin seuraavana omaansa tuli hakemaan meidän ainut 'keltanokka' ;) Karoliina on pitkään tutkiskellut rotua ja tutustunut muutamiin rotunsaedustajiin - ihastus on vuosien varrella vain vahvistunut joten kyllähän maalle oma paimenkoira pitkällä tukalla oli saatava. Uudenvuoden jälkeisenä maanantaina matkasi alas Uudenkaupungin Kalantiin pentueen pikku musta, Boreabrie Rockefeller "Peikko". Isoisänsä nimen perinyt pikku Peikko on vallaton tapaus, nopsajalkainen ja vilkas, leikkisä ja väsymätön pallonpyörittäjä. Ei päällepäsmäri ollenkaan, laumassa hra solidaarisuus, joka ei kuitenkaan ottanut turpaan isommilta vaan puolustautuakin osasi. Persoonalliset suuret korvat omaava Peikkopoika on pienestä koostaan huolimatta sisukas sissi ja luulenpa ettei ole aikuisena enään pentueen pienin ;)
Kotona Peikolla on koirakavereina Otto-bernivanhus ja eloisa ja nuori labbispoika Tarmo. Onnea uuden rodun ja söpön pikku Peikon kanssa Karoliina ja Jussi!

Mami jättää jäähyväisiä pojalleen..Rilla ja Peikko

Karoliina, unilta herätetty Peikko ja Jussi

Kotona on vielä kolme vipeltäjää..talo tuntuu tyhjemmältä..vaikka kyllä näistä kolmestakin ääntä ja tassujen töpinää lähtee. Loppiaisena lähtee seuraava pentunen..ja pikkuhiljaa R-pentueen tarina kasvatuskodissa on saatettu päätökseen. Ihanaa ja samalla niin haikeaa...