Erityisen ihastunut olen Naamijoen reitistöön, jossa voi hiihdellä kelkanjälkiä pitkin sulakkojen ja koskien laitamilla.
Naamijoki on kotikuntani pisin joki, se saa alkunsa Ylläksen tuntumasta Kurtakon kylän 'takamailta' ja virtaa tästä kotimökkini takaa jatkaen laskuaan aina Pelloon ja päätyen Torniojokeen. Naamijoen varrella on myös minun lapsuuteni kotikylä, Koivumaa. Kesäisin joki on kanootti - ja kajakkimelojien suosima reitti upeineen koskineen.
Naamijoen alkupäässä Tammen laavulla
Rasta ja Salli sulakon reunalla
ja taas joen jäällä..
Hiihtokilometrejä on tullut päivittäin lähes 10-15km. Se ei ole vielä paljoakaan kun vertaa Raisan (ja Kamun ja Oonan) tekemiin hiihtolenkkeihin joilla helposti menee 25km rikki...no me ollaankin ns. sunnuntaihiihtelijöitä ja jos oikein laiskottaa laitan Rastan tai Gipin valjaisiin ja hiihtovyöhön niin jopas helpottuu matkanteko...:-)
Uudenvuoden lupaukseni hikilenkkeilystä on siis pitänyt kutinsa, joskin heikohkon alkutalven jälkeen vasta innostuin rehkimään. Koirille tämä aika on liikunnan suhteen rankinta ja muonakin vaihdettiin perinteisesti tujumpaan versioon. Gipsy -muori on vielä täysillä lenkeillä mukana, sillä jos jollakin 'pää vetää vaikka kroppa sanois sopimuksen irti'!
Kahjopää!
Gibbon tuumaustauolla
Hiihtolenkkien jälkeen meillä on mökissä hiljainen koirakopla.
Likat rentoutuu, äiti ja tytär..
1 kommentti:
Terkkuja Minnalle ja laumalleen sinne pohjoiseen! Pitkästä aikaa poikkesin taas kuulumisianne lukemaan, onnea uuteen kotiin! Meillä vietetään mammaloman alkua,ens viikolla odotetaan pentujen syntyvän,tää on ihan liian jännää....
Ihanaa aurinkoista kevätte teille sinne! Katja ja BCt Ruska&Senta
Lähetä kommentti