Poroaidalla

Poroaidalla - paimenia nämäkin! :)

Kevät tuli kertaheitolla! Jos vielä pari viikkoa sitten hytistiin -30 asteen pakkasissa on lukemat siitä nousseet jopa plussan puolelle. No, pessimistinä tiedän että tämä aikainen kevääntulo näillä leveyksillä tietää vielä lumisateita, räntää ja kunnon pakkasiakin (ainakin yöpakkasia). Mutta nautitaan nyt tästä. Maisema tosin on kokenut 'rumennuksen' - rankat tuulet ovat roskanneet pihan ja metsäreitit, joka paikassa on männynoksia ja käpyjä eikä upeista talvisista huurrepuista ole enään jälkeäkään. Toisaalta on nuo aurinkolatvaiset kuuset ja männytkin niin ihania! Ja mikä parasta päivä on pidentynyt - kohta näkee iltalenkinkin käveleskellä valoisassa kevättalven illassa.

Poropaimennustapahtuma 4.-6.3.2011 Aitamännikkö

Lapinporokoirauros testin 2-aidassa.

Kisuroille kyytiä!

Kävin tänään seuraamassa poropaimennuskisoja Kolarin paliskunnan Karkulaisen aidalla Aitamännikössä eli mulle ihan se lähin poroaita. Karkulaisen aidassa on talviruokinnassa n. 800 poroa. Itse poroaita on tosi laaja, useita kilometrejä pitkä ja leveä. Poropaimennuskisat käytiin kahdessa ns.erotusaidassa porokämpän tuntumassa. Kolmipäiväisissä kisoissa oli kaksi (pe ja su) ns soveltuvuuskoetta ja lauantaina varsinainen poropaimennuskilpailu. Osallistujia oli n. 75 koiraa, 23-25/päivä. Suurin osa oli lapinporokoiria, varsinkin lauantain kilpailussa. Paimennuskokeessa (sove) oli mukana lapinporokoirien lisäksi lapinkoiria ja niitä paimensukuisia, korkearaajaisempia. Näyttelyissä nähtäviä paksuturkkisia lyllertäjiä ei aidassa juuri tavannut.

Paimennuskokeessa koira tuodaan ensimmäiseen isoon aitaan jossa on kolme poroa. Tuomarin luvalla ohjaaja irroittaa koiran ja aja-käskyllä lähettää sen aitaan poroja etsimään, löydettyään porot koiran tulee ajaa niitä haukkuen kohti porttia ja siellä seisovaa tuomarijoukkoa ja ohjaajaa. Koira saa ajattaa poroja parikin kierrosta ennenkuin portti avataan ja porot pääsevät kirnuun (iso ns.pyöröaitaus). Koira otetaan tässä hallintaan ennen kuin päästetään kirnussa uudelleen irti ja aja-käskyllä homma jatkuu. Esimerkillisesti työskentelevä porokoira osaa hakea parttiosta eronneen poron takaisin laumaan ja käskystä ajattaa ne porttien läpi seuraavan aitaan jne. Itse huomioin miten monet koirat väsähtivät tässä vaiheessa, sijaistoimintoina urokset merkkailivat hajuja ja monet jumittuivat 'namikauppaan' eli poronpapanoihin...silti testi oli suurimmalla osalla hyväksytty! Jos koira ei ensimmäisessä aidassa osoita riittävää kinnostusta hommaan eikä irtoa ohjaajasta hakeakseen poroja eli ei ajata niin testi keskeytetään siihen ja hylsy tulee. Jos pääsee toiseen aitaan niin testi on todennäköisesti hyväksytty vaikka työskentely siellä ei niin intensiivistä oliskaan. Tottelevaisuutta mitataan testin kuluessa moneen otteseen - koiran pitää tulla kutsusta ohjaajan luo ja jättää porot ja taas aja-käskyllä saada porot liikkeelle (mikä ei tosiaankaan ole vaikeaa sillä porot on käytännössä koko ajan liikkeessä, ajoi koira tai ei)

Osallistujaluetteloa selailtua huomioin että koko porokoiraharrastus taitaa olla kovin etelä-suomi painoitteista. Poropaimennuskilpailussa oli mukana muutama työkoira Lapista jotka toki erottuivatkin alan 'ammattilaisina'. Silti jäin miettimään kuinka hyviä nämä etelän koirat olisivatkaan jos niillä olisi mahdollisuus harjoitella porojen kanssa. Paimennuskokeessa (sove) on tarkoitus mitata soveltuvuutta poropaimennukseen joten siihen ei varsinaisesti harjoittelua tarvita, luonnonlahjoilla pärjää pitkälle.

Siinähän olis suorastaan bisneksen paikka - pieni parinkymmenen poron tila Uudellemaalle esim Vihtiin tarkoituksena tarjota talvisin poropaimennusmahdollisuus eteläisen suomen valtaisalle porokoira ja lapinkoiraharrastajoukolle! Käyttöominaisuudet ja käyttölinjat ovat suuressa huudossa nykyisin vrt. bortsuissa paimenlinjaisten suosio, belgeissä ja sakuissa käyttölinjat ja näissä lappalaisissa paimenlinjat myös.

Itsekin olen miettinyt porokoiraa yhtenä vaihtoehtona omaksi roduksi, mutta en pk-harrastukseen, varmaan maastolajien opetus ja omaksuminen on suhteellisen helppoa mutta vietikkään pk-tottiksen työstäminen porkkikselle on työlästä ellei mahdottomuus, näin näkisin. Minua ei myöskään ilahduta ko koirien äänekkyys, ne todella tykkäävät omasta äänestä ja mielellään kommentoivat kaikkea ja kaikkiin! :)

Ihailtavaa oli seurata porokoiraharrastajien 'yhteenkuuluvuutta' ja koirien alkuperäisiä ominaisuuksia tunnuttiin arvostettavan eikä eksoottinen paimennuskoematka kaukaiseen Lappiin ollut reissu eikä mikään, moni suuntasikin paimennusviikonlopun jälkeen tunturiin hiihtelemään ja laskettelemaan. No, mikäpä siinä - Lappi antaa nyt parastaan!