Yhdessä ne ovat keksineet hauskan mutta epätoivoisen takaa-ajoleikin. Kotipelloillemme lumikieppiin asettuneet teeret ja muut metsäkanalinnut saavat kylmää kyytiä kun tämä kaksikko porhaltaa umpihankeen niitä jahtaamaan. Mahoton räpätys vaan käy kun linnut nousevat nenän (kuonon) edestä matalalentoon koirakaksikon rynnätessä perään. Voi pöljiä, yhtään teeripaistia ei ole näkynyt, yllätys.
Reenirintamallakin olemme ryhdistäytyneet. Kerta viikkoon olen ajanut Rohkihallille tottis-tokoreeneihin. Naavalle olen ottanut BH:n tottiskaaviota henkilöryhmineen sekä muutamia tokotemppuja uudesta avoimesta luokasta. Rillan kanssa hiomme tokon alokasliikkeitä kuntoon, ensi vuonna on tarkoitus korkata tokokokeet! Yhtään koetta ei tosin ole kalenterissa 'buukattuna' ihan siitä syystä ettei niitä ole pohjoiseen yhtäkään anottu!Täällä on armoton liikkuripula ja koirayhdistykset ovat jopa joutuneet perumaan kokeita liikkuripulan vuoksi. Eipä silti, Rillan suunniteltu mammaloma vie suurimman osan ensi talvea ja kevättä, eikä siinä olis rakoakaan millekään tokokokeille. Meidän koekorkkaus jäänee kesään tai syksyyn.
Rillan juoksua ei ole kuulunut, viime vuonna se seurasi Rastaa juoksukierrossaan ja molemmat juoksivat marras-joulukuun vaihteessa. Nyt olemme jo pitkällä joulukuussa eikä neito ainakaan vielä ole vahvoja merkkejä alkavasta juoksusta näyttänyt. Sinällään ei haittaa vaikka juoksu venyis tuonne alkutalveen, tulis kevätpennut ja meille kaikenkaikkiaan suotuisampaan ja valoisampaan aikaan.
Tämän postauksen kuvat kertovat kaamosajasta kauneimmillaan, pastellisävyjä ja upeita auringonlaskuja. Nyt aurinko on jo painunut kokonaan piiloon, nousee näillä leveyksillä vasta tammikuun alkupäivillä. Onneksi on lunta korvaamassa vähäistä päivänvaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti