Tähän alkutalveen saimme heti alkajaisiksi ikäviä uutisia Vantaalta. S-pentueen isä Peikko oli kuollut vatsalaukunkiertymään. :( Voi surkeutta ja surua..niin kamala sairaus, joka hyvin helposti johtaa kuolemaan varsinkin iäkkäämmillä koirilla. Peikko olisi täyttänyt kesällä 10 vuotta, joten mikään nuori poikanen se ei enään ollut, tosin ei mikään ikäloppukaan. Maijun mukaan Peku lähti 'saappaat jalassa' ja oli ennen kohtalokasta sairastumista hyvissä voimissa ja terve iloinen oma itsensä. Senpä takia näitä äkillisiä kuolemia onkin niin vaikea hyväksyä ja monesti tuntuu niinkuin matto olis vedetty jalkojen alta. Voimia ja halaus Maijulle & perheelle.
 |
| R.I.P Jolibumerang Beyko "Peikko" 2006-2016 |
Peikko on jättänyt tassunjälkensä myös minun sydämeen. Se oli minun ekan ja ainoan pentueen isä ja asusteli täällä meillä riiuureissunsa ajan. Niin upea briarduros, avoin ja ystävällinen kaikille, itsevarma ja sosiaalinen, leikkisä ja aktiivinen. Ja omaan silmääni niin komea rotunsaedustaja.
Ei se minua ihan pelkillä ylistysanoilla muistuta, mieleen ovat jääneet myös autojen ja moottorikelkkojen jahtaus, riistaviettisyys (linnut!!) ja ruuan varastelu pöydiltä, mutta ei muistella niitä ;)
Sain Peikosta upean pentueen, terveyttä, luonnetta ja kauneutta. Sennalle Peku kyllä passasi ominaisuuksien valossa jo etukäteen ja nyt lähes 5-vuotiaina S-pentue on ylittänyt kaikki toiveeni.
Kiitos Peikko, sinä elät jälkeläisissäsi ja muistoissamme.
 |
| Peikko Marcin reenissä keväällä 2011 (c) Pipsa Piironen |
 |
| (c)Pipsa Piironen |
 |
| (c)Pipsa Piironen |
Jospa luonto tekis tehtävänsä ja lisääntyvä valo ja kevään huuma sais Rilluskan hormoonit hyrräämään :)
 |
| Juoksu? mikä...plääh. |
 |
| Poikaystävä mietteliäänä.. Jerker tammikuussa 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti