Sain Rillalle paikan Raahen kennelkerhon erikoisjälkikokeeseen ja sinnepä sitä sitten viikon varoitusajalla reenittiin ja rehkittiin pellolla ihan joka päivä. Järkevää vai ei...no ei! mutta ihan pakko kokeilla kun koepaikka kahden vuoden jälkeen napsahti.
Koko tämä kausi ja kuuma ja kuiva kesä on mennyt ns. ylläpitoreenillä. Jälki silloin tällöin ilman sen suurempia suunnitteluja. Viime syksynä reenasin paljon enemmän ja 'järkevämmin' ja aika paljon potutti silloin kun yhteenkään kokeeseen ei paikkaa lohjennut. Nyt en ole jaksanut panostaa..ja ihan sekuvain päätin soittaa koepaikkaa kun kahtena päivänä semmoiset järkkäsivät. Yllätyksekseni sain paikan sunnuntain kokeeseen ja olipa niin että se päivä jäi vajaaksi -yksi ykkösen jälkikoirakko olis mahtunut mutta kukaan ei ollut jäänyt varasijalle paikkaa kärkkymään!! (itse jään aina varasijoille, on niin monesti sitäkautta lohjennut varsinainen koepaikka, kansallisissa lajeissakin)
Rillan huono kenraali edellisenä iltana ei hyvää ennustanut. Raisa teki pitkästä aikaa vierasjäljen ja vierailla esineillä. Itse jälki meni hyvin mutta esineet ilmaistiin epätarkasti, osan löytyessä kainalosta..rinnan alta..sivusta..okei, syytän pitkää heinikkoa, Rilla on epätarkka moisessa viidakossa edetessään.
Seuraavana aamuna oli kuitenkin koe ja sinne me urheat ajettiin Oulun ja Raahen välihuudeille Revonlahteen edellisen päivän vaikeuksista huolimatta. Rillan koejäljen oli tehnyt (ja siten kulki mukanamme tuomarin lisäksi) entinen reenikaverimme Inga, joka käyttöbelgeillään menestyksekkäästi kisaa tätäkin lajia.
Jälki kulki nilkkapituisessa heinässä eli ihanteellisissa olosuhteissa kun oli yön jäljeltä kosteaa ja aurinkoinen päivä ei liian lämpimäksi ehtinyt.
Rillan hyvin lähtenyt jälki ja koesuoritus tyssäsi heti pitkän ekan suoran jälkeiseen kulmaan, jossa se eteni ja ja kierteli yli liinan mitan ja se oli siis peli seis ja loppu jälki reenin merkeissä. Esineilmaisuissa ei isompia puutteita, mutta kulmista puolet meni isoilla kaarroksilla :( ja lopulta väsyneenä päätä ja kuonoa nostellen Rilla vaihtoi tokavikalla suoralla harhalle. Eka harha ohitettiin hienosti täysin reagoimatta, mutta paine ja palkkaamattomuus ja väsy alkoi lopussa näkyä ja tuoreempi harhajälki houkutti.
Jälkityöskentelyssä oli paljon hyvääkin ja tällä kertaa esineet ilmaistiin yhtä lukuunottamatta suoraan ja sen yhdenkin ilmaisi mutta vinoon. Kulmat oli ongelmana tänään. Ei me kyllä olla niihin mitenkään paneuduttu, kun ongelmana on ollut lähinnä esineet ja niiden ilmaisu.
Ingan kanssa tulimme siihen tulokseen että Rilla kyllä tekis tehoreenattuna ykkösen koularin, mutta ihan kakkoseen sen rahkeet ja moottori ei kyllä riittäis. Jäin katsomaan kakkosen suorituksia ja kyllähän siellä ne piikit ja kaaret ja seitsemän esinettä työllistäisivät...puhumattakaan huomattavasti pidemmästä jäljestä.
Jos mietin kuinka Rillaa olen kouluttanut pentuna ja nyt aikuisena juuri peltojäljellä, niin eipä sen ole tarvinut kauheasti rehkiä saadakseen palkkaa. En ole pitänyt sitä nälässä eikä se ole syönyt päivän ruokia pellolla reenin yhteydessä. Enkä ole onnistunut luomaan sille semmosta positiivista painetta, jonka voimin sen etenis sinnikkäästi vaikeudet voittaen. Rilla on ollut semmonen perushelppo opettaa, utelias ja ahne. Mutta kaikki sen tekeminen on ollut siitä itsestä lähtevää, ei mitään isoa paloa ja vimmaa ja nyt on helppo (huokaisten) sanoa että sitä tarvittais jotta kokeessa tulis suoritusvarmuutta.
Omaa motivaatiota reenata ja satsata oikein tosissaan erikoisjäljelle on viime vuosina syönyt koepaikkojen vähyys ja pitkät välimatkat. Tosin sitä samaa saamattomuutta ja koiran koevalmiiksi pusertamisen löysyyttä on ollut nähtävissä myös metsäjäljellä ja vähän kaikessa harrastamisessa. Tykkään kyllä puuhastella vähän kaikkea (kuten vaikka rallytokoa nyt syksyn kurssilla) mutta semmonen kunnon koepuristus on puuttunut. Onkohan sitä tullut jo vanhaksi. 😡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti