Isosisko

Pepsille nämä J-pennut ovat varmaan olleet talven kohokohta! Alusta alkaen se on ollut uteliaan kiinnostunut pennuista, jo ensimmäisistä viikoista lähtien se on norkoillut makkarin sängyllä pentulaatikon vieressä. Pentujen noustua jaloille on se kurkotellut niitä nuuskuttelemaan pentulaatikon reunan yli.

Pentujen vartuttua ja siirryttyä makkarista olkkari-keittiön puolelle alkoi Pepsin riemuviikot. Se on saanut joka päivä leikittää ja putsata pentuja, ulkoilla niiden kanssa ja olla pihatätinä ja vahdissa pentujen juostessa pihalla.
Omia vetoleluja ja pehmoleluja se on joutunut uhraamaan pennuille. Vaikka se normisti on muille koirille mustis omista leluistaan, on pennut saaneet vetää ja roikkua samassa rätissä tai  narupallossa. Välillä se oikein kulkee lelu suussaan ja odottaa eikö kukaan pennuista iske kiinni.

Helläkin se osaa olla, nuolee pentujen korvat ja putsaa poikien pippelit 😍 Rillan imettäessä pentuja, asettuu isosisko siihen emänsä viereen lattialle.
Rasittavinta on ollut Pepsin vouhotus kun meille tulee vieraita. Se on ollut pakko sulkea portin taakse makkariin, jotta vierailijat saavat rauhassa sylitellä pentuja. Samaten sen turhan vauhdikkaat lähdöt sutimisineen liukkaalla lattialla on olleet jopa vaarallisia kun jaloissa on pieniä pentuja. Hyväntahtoinen hölmö, semmonen se on. Periaatteessa kauhean kiltti tyttö, mutta arghtt toisinaan vilkkaudessaan niin rasittava. 😵

Pian koittaa meän talossa hiljainen aika, pennuista loput lähtevät omiin koteihin ensi viikonloppuna. Meille arjen hiljentyminen ei tarkoita laiskottelua vaan ryhdistäytymistä tokoreeneihin. Kahdeksan viikon totaalitauko hallireeneistä on pian takana ja luulenpa että melkoisen innokas ja pyrkivä on reenikaverikin - jollei suorastaan lentoon lähdössä.