Mori-monsteri, ainakin jos Pepsiltä ja Nepulta kysytään. Ja miksei kysyttäis kun samaa arkea jaamme.
Mori ehti melkein 7kk ikään ennen kuin sai oman postauksen tänne blogiin. En tiedä, kiireinen ja raskas talvi ja kevät tai jotain..Ehkä mie olen potenut myös pentu-bluesia. Morin kanssa pentuaika on ollut raskas ja rasittava. Ei sillä että se ois mitenkään yli-vilkas pentu mutta kun itse on taas vanhentunut ja väsynytkin niin tuntuu että tavan pentuarkikin oli kovin kuormittavaa.
Emänsä Sopun tavoin Mori ei ole päästänyt minua helpolla. Terhi on lohduttanut että kyllä se sitten 2-vuotiaana helpottaa ja siitä eteenpäin aina vuosi vuodelta helpompaa. 😅
 |
| Kieli poskella... |
Mori olis kiva koira, ainoana koirana. Laumassa se osaa olla rasittava kiusaaja tyyppi. Sen naskalihampaat ja kimppuun syöksymiset on saanut tuta ainakin Neppu ja osansa olemme saaneet mekin Pepsin kanssa. Helposti kiihtyvänä kuumakaijana kaikki lenkille ja uloslähdöt on yhtä riekkumista ja Neppun kimppuun hyökkäilyä. Pepsin ja minun auktoritetti riittää torjumaan sen aikeet mutta Neppu-reppana saa osansa.
Lintujen jaagaus ja karkailut pitkälle horisonttiin niiden perässä on rasitus nro 2. Onneksi asumme maalla ja lenkkeilemme maastoissa missä on vähän muita kulkijoita. Autojen kyttäys on tuota samaa ylitsevuotavaa saalisviettiä. Sitä olemme yrittäneet hillitä remmilenkeillä liikenteen seassa. On auttanut, ainakin vähän.
Kaikenlainen paskansyönti on rasitus nro 3. Koirankakat, hevosen munkit ja porojen papanat - kaikki kelpaa.😋😑
Mori on siis kiihkeä, helposti kuumuva tulinen tyttö. Se on näyttänyt reaktiivisia piirteitä ja on ns. ympäristöterävä pentu. Häntä pystyssä haukkuu kaiken epäilyttävän ja ryntää myös lähempää tutkimaan jos jossain on jotain poikkeavaa. Mori on äänekäs ja epävarmuuttaan haukkuu paljon ja vähän kaikkea. Vieraille ihmisille lämpenee nopeasti mutta vieraat koirat saavat aikaan pidemmän tunteenpurkauksen.
Mori on just sellainen pentu joka olis hyötynyt aktiivisesta sosiaalistamisesta, sitä olis paljon enemmän pitänyt siedättää toisiin koiriin, vieraisiin ihmisiin, paikkoihin etc.
Suutarinlapsilla ei ole kenkiä pätee tässä tapauksessa. 🙈
On siinä hyviäkin puolia, ja paljon. Mori osaa rauhoittua hyvin, se lepää ja asettuu makoilemaan kun pyydetään ja kotona ihan itsekseen asettuu. Se oppi sisäsiistiksi jo 4kk iässä ja jää kiltisti kotiin nukkumaan kun lähden töihin tai toisten koirien kans lenkille. Morin kanssa käyn usein ensin oman lenkin ja sitten vien isot tytöt omalle lenkille (esim pyörälenkille). No problem.
Mori tykkää hoitotoimenpiteistä ja antaa hienosti harjata ja leikata kynnet.
Morilla on teräsvatsa ja valtavan hyvä ruokahalu.
Ja mikä parasta, Mori on pieni työmyyrä mitä tulee harrastuksiin. Se on aina innokas ja helposti motivoitavissa tekemään. Mori on taitava ja tarkka nenänkäyttäjä sekä jäljellä että esineruudussa.
Saalisviettiä ja taistelutahtoa riittää ja pallon puolesta se menee vaikka takaperin puuhun.
Sallin jälkeen se on minun paras pentu koulutus ja harrastusominaisuuksiltaan. Ja se on paljon se.
 |
| Mori 7kk |
Morin kohdalla vois sanoa että sitä saa mitä tilaa. Halusin Sopun jälkeläisen saalisvietteineen ja aikalailla semmosen sain! 💓
 |
| Mamma ja Mori |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti