Pakkaspäiviä ja tehotreeniä

Kulunut viikko on ollut treenien kannalta onnistunut. Minulla on ollut mahdollisuus treenata lähes joka päivä valoisan aikaan joten olen tehokkaasti käyttänyt tilaisuuden hyväksi. Lisäksi olosuhteet ovat olleet mainiot - nimittäin pakkaset ovat tulleet! Maa pysyy jäässä keskipäivälläkin ja rahiseva kangasmaasto on mitä parhain jälkitreenialusta.

Maanantaina tein molemmille, Rastalle ja Sallille n.600m jäljen sisältäen pari terävää kulmaa, 6 keppiä ja n.1,5h vanha. Molemmat koirat olivat intoa täynnä (liikaakin) ja se kostautui ainakin lähdössä eli janat eivät olleet mitenkään hyviä. Kulmissa Rasta on taitavampi koska sen kanssa on toki paljon enemmän treenattukin. Salli tarvitsee vielä paljon teräviä kulmia ennen kuin varmuus löytyy. Keppien ilmaisu on molemmilla erinomainen, takuuvarmasti kepit tuodaan käteen asti! Rastalle en edes merkkaa jälkeä enkä keppejä - luottamus on sen verran hyvä, Rasta osaa jäljestää, pysyy omalla jäljellä, hallitsee kulmat ja ilmaisee kepit. Janatreeniä tarvitaan vielä paljon.

Salli on varma keppien ilmaisussa mutta muuten vielä häiriöherkkä, maasta ilmaan pöllähtelevät riekot ja muut kanalinnut saavat sen aivan kiihdyksiin ja homma unohtuu täysin...harmittavasti se on alkanut yhä enemmän muistuttaa emäänsä tässäkin touhussa...*huoh*

Paljon on siis hommaa tiedossa ennen kuin tämä typy on valmis kisastarttiin...

Tiistaina treenasimme esineruutua Mäntyvaaran 'valmiissa' kisaruudussa. Esineruutu on siis krepattu ja mitoiltaan 50mx50m joten siinä sain hyvää tuntumaan oikean kokoiseen ruutuun. Olen huomannut että tulee treenattua ihan liian pienissä ruuduissa tai lohkoissa...ja sitten itse kokeessa huuli pyöreenä ihmetellään alueen isoa kokoa!

Kolme esinettä sijoitin yhden etukulmaan, yhden keskelle ja viimeisen takakulmaan. Omille koirilleni varsinkin etu esineet tuottavat vaikeuksia, koska lähetyksessä vauhti on kova ja ilmeisesti nenä kiinni. Ensi Gipi ruutuun, hieman puolihuolimattomasti humputellen rouva aluetta tutki ja tulee kyllä vauhdilla esineen kanssa kun semmoisen sattuu löytämään...mutta mitään sellaista nuoruusaikojen vimmaa sen työskentelyssä ei ole. Noh, Gibbon saakin toimia lähinnä ruudun tallaajana ja mielenvirkistykseksi.

Rastalla on vauhtia mutta tällä kertaa nenä oli myös auki ja etuesineeseen reagoitiin heti tehden komean käännöksen lähestulkoon ilmassa! Rasta tuo esineet vauhdilla käteen asti eikä tarvitse yhtään vahvistusta tuonnista tai komennusta pureskelusta ym. Hyvä tyttö!

Sallilla on kyllä intoa ja vauhtia ja hyvin se nenäänsä käyttää mutta esineet 'tapetaan' armottomasti edelleen. Vain vanha kova silmälasikotelo tuotiin suoraan käteen ilman tapporavistuksia. Hmmm..pitää varmaan ottaa esineen tuonti harjoituksia ihan vaikka parkkipaikalla, nopeasta tuonnista pallopalkka, siinä vois olla lääke tähän ongelmaan ja paljon toistoja.

Keskiviikkona tein molemmille tytöille janaharjoitukset. Ensimmäinen jälki ylitti janan n. 25 metrissä ja jatkui suoraan n 150m, sinne palkka (lihapullia) ja loppu. Oli tämä molemmilla hieman viimekertaista parempi mutta edelleen toivoisin suoraviivaisempaa etenemistä. Toinen jälki ylitti janan n. 30 metrissä ja nyt hetsasin hieman ennen lähetystä. Rastalla tämä toimi - eteni hienosti kolmeenkymppiin asti ja nappas jäljen oikeaan suuntaan ja avot lihapullapalkka!

Salli puolestaan ei kestä mitään hetsaamista ja homma meni ihan puihin. Suoraviivaisesta etenemisestä ei tietokaan vaan koira pyrki vauhdilla oikomaan, plääh. Ei toimi. Pitää miettiä tälle hyrrälle uudet kuviot ja menetelmät...

Torstaina oli tottispäivä. Tassuvaaran kenttä on ollut kamalan märkä ja liukas viimeaikasten sateiden vuoksi mutta nyt pakkaset ovat hieman parantaneet pohjaa joten uskaltauduin tekemään jopa hyppytreenejä. Rastan kanssa tokotokoa ja aloliikkeitä sen kummemmin suunnittelematta, alohyppyä pallon kanssa jotta saan koiran edes lähtemään hyppäämään (Rasta jää usein odottamaan että heitän jotain esteen yli). Tuohon hyppyyn pitää saada paljon ennemmän toistoja jotta se varmistuisi. Pitäisköhän hommata vihdoin se oma tokoeste??

Sallilla otin pk-hyppyjä ja kapulan luovutusharjoituksia. Hypyt ovat puhtaat ilman minkäänlaista kosketusta mutta kapulan mälväämistä esiintyi taas..oli varmaan liian pitkä tauko noutotreeneissä. Työn alle tämäkin ongelma taas...

Seuraamisessa pyrkii taas poikittamaan eteen, senkin sain pois jossain vaiheessa mutta tauon jälkeen intoa on enemmän kuin taitoa(muistia) jos se nyt koskaan mikään hyvä on ollutkaan. Onneksi pk-kerhomme on varaamassa hallivuoroa talvikuukausiksi, vois ottaa talvella tehokuurin näihin Sallin ongelmiin. Niin ja onhan meillä tammikuussa Mia Skogsterin tottissemma!! Sieltä uskon saavani paljon vinkkejä ja oppia!

Perjantaille eli tänään olis suunnitelmissa taas jälkeä ja lauantaille vakihakutreenit. Mahdollinen talven ja lumen tulo ei vaikuttane hakuporukan kokoontumiseen mutta jälkitreeni aika hupenee huolestuttavasti...talvi tuloo tänne pohjolan perukoille.

Ohessa muutama kuva torstailta läheisestä Printtivaarasta lenkkipolkumme varrelta.

Äiti ja tytär kivisellä polulla iltapäivän auringonpaisteessa

Rasta poseeraa kivellä, oliskohan viimeisiä aurinkoisia päiviä...tästä eteenpäin aurinko on aika harvinainen vieras aina tammikuulle asti...