Jälkipellot pakettiin

Marraskuun maisemaa, ei lunta vieläkään!

Enpä olisi uskonut että marraskuun 15.pv tallaan vielä jälkiä koirille..näillä leveysasteilla!! Mutta niin vain on tänä syksynä talvi myöhässä ja lumenpuutteesta kärsivät lähinnä hiihtokeskukset vaan ei me! Olen säännöllisesti pitkin syksyä tehnyt pennuille jäljet vähintään kolme kertaa viikossa, painottuen toki viikonloppuihin nyt marraskuussa valon vähyydestä johtuen. Tänään oli lyhyt työpäivä ja pääsin reilusti valoisaan aikaan kotiin ja eiku mars pellolle.

Rillalle olen viimeiset kahdeksan harjoitusta tehnyt vähennetyllä ruualla eli ruokaa vain joka neljännessä askeleessa. Hyvin on toiminut, en ole huomannut mitään eroa aikaisempaan, ajaa tiiviisti matalalla nenällä nuuskutellen joka askeleen. Jäljet ovat n.puolituntia-tunnin vanhoja ja n. 200m pitkiä, lopussa on pakasterasia palkkana mutta mitään väliesineitä en ole ottanut. Talven aikana vois naksutella ja vahvistaa maahanmenoa esineillä ja siten oikeaoppisesti esine etutassujen välissä. Katotaan kuinka meidän käy..on nimittäin ensimmäinen jälkikoira minulla jolle opetan esineilmaisun maahanmenolla. Rastan peltotreenien ja välillä epätoivoisten esineilmaisujen (tuo esineet) myötä päätin että seuraava pentu opetetaan menemään maahan. Eiköhän se tästä.

Mamin kultakimpale jälkipellolla reenin jälkeen

kuva(c) Raisa H.

Tasjalla olen ajanut pitkiä peltojälkiä, joissa on ruokaa kasoina n.15 askeleen välein ja lopussa pakasterasia. Tämä passaa vilkkaalle Tasjalle josta en usko, tämän hetkisen kehityksen mukaan, tulevan ikinä erikoisjälkikoiraa. Tasjalle nämä jälkireenit ovatkin lähinnä pohjia metsäjäljelle ja ylipäänsä aktivointia ja nenänkäyttöä. Tasja on oikea suhina-santra, herhiläinen jolla keskittyminen vois vähän kaikkeen olla parempaa.

Haun osalta olemme edenneet valmiisiin maalimiehiin (30-40m) joita tuulesta riippuen helpotetaan haamuilla. Intoa piisaa, taitoa on varsin vaikea arvioida näin alkuvaiheessa, kovasti pennut yrittävät paikantaa ukot muilla avuilla kuin nenällä..sen verran huonoja tuulia meidän reeneissä on ollut että tuuli-ilmaisut on jääneet tekemättä alun 'vauvaharjoituksia' lukuunottamatta. Itse ajattelen että nämä syksyn reenit on tavallaan 'herättelyä' lajiin ja varsinainen hakukoulutus aloitetaan ensi keväänä.  Hyvin turrikat on hakuun 'heränneet', syöksyvät innoissaan pistoille ja voi sitä pepun pyörimistä kun häntä vispaa löytymisen merkiksi. Hakua saatamma vielä muutaman reenin verran jatkaakin, katotaan kuinka saamme porukan kasaan.

Otsikon mukaan jälkipellot taidamme nyt laittaa talvipakettiin, on luvannut kunnon lumisadetta viikonlopuksi ja viimeaikaisten pakkasten myötä taitaa olla pysyvä lumipeite. Kyllä tätä mahtavaa pakkasen 'kuivattamaa' jälkikautta tovin kestikin, on mainio reenata rapeilla pakkaspelloilla joissa jokaisen askeleen voit omin silmin nähdä ja siten varmistua koiran oikeasta suoriutumisesta.

Tässä siskosten isänpäiväkortti Peikolle! :)

Talvi on edessä, pitkä ja pimeä talvi, joka meillä tarkoittaa tottikseen keskittymistä. Työsarkaa riittää ja kaikki homma vielä tuplasti molemmille pennuille. Huh. Vaan en valita, viime talven ahdistukseen ja suruun verrattuna tämä tuplatyöstäminen on suorastaan ihanaa!