Maata näkyvissä!

Aurinko armas tekee kovasti töitä ja lumet saavat kyytiä näilläkin leveysasteilla - vihdoinkin! Aika epätoivoiselta on kevään tulo täällä vaikuttanut, kylmä pohjoistuuli ei tuntunut hellittävän millään ja välillä on tullut 15cm uutta lunta ja taas palveluskoiraharrastajien suupielet ovat alaspäin. Onneksi itellä ei ole kisakoiraa reenimaastoja jonottamassa, mutta muutamalla kaverilla on jo koepaikka varattuna ja kokeet parin viikon kuluttua. 'Vuodet eivät ole veljeksiä' sanotaan ja tänä keväänä sen on kyllä saanut tuta. Viime keväänä tähän aikaan piha oli haravoitu ja orvokkiapenkkiä suunniteltiin täysillä. Nyt en ole edes kaivanut haravaa esille, lumilapiolle on ollut hommia lähinnä.
Mustaselässä lenkkeillessä olen löytänyt parikin sulanutta metsäkaistaa johon voi tallata esineruudun tai vaikkapa pikkujäljen. Tosin en ole ajatellut ottaa Rillalle metsäjälkeä vaan jatkaa pellolla pitkälle kesään, toivon mukaan siitä mihin syksyllä jäätiin. Järvirovan pellot alkavat olla lumesta vapaat mutta toivottoman märkiä vielä, odotamme että aurinko ja tuuli tekevät tehtävänsä ja kuivattavat reenipeltomme. Meillä ei ole kiire minnekään.
Esineruudun tein tänään Kittisvaarassa odotellessamme näyttelyreenien alkamista Rohkihallilla. Vaaran eteläinen rinne oli täysin sula laajalta alueelta, joten saimme pikkureenin jälkeen tepastella kevään ensimmäisen metsälenkin. Koirat olivat tietysti kuin kesälaitumelle päästetyt vasikat, juoksemista, pyörimistä jäkälikössä ja poronpapanoitten herkuttelua, tietty.
Esineruudussa tein Rillalle helpon mielikuvaharjoituksen, veimme yhdessä hanskan n. 30m etäisyydelle ruudun lähetysreunasta ja pudonneen hanskan mielikuvalla Rilla syöksyi kuin tuulispää sitä hakemaan. Tsip ja pallopalkka! Siitä se lähtee!
Rasta sai hakea kolme esinettä ilman mitään apuja ja hyvin nousivat.

Täällä se jossain on..

pallopalkka!

metsälenkillä

paljon ihania metsän hajuja

Näyttelyreeneihin suuntasimme tyyliin "viikon päästä olis näyttely, pitäiskö jotain reenatakin'. Itseasiassa olen kyllä juoksuttanut ja seisotellut Rillaa kotipihalla mutta nyt lähdimme katsomaan kuinka käy kun on häiriötä eli muita koiria edessä, perässä ja vieressä. Hyvin se meni, no panic. Rilla on toki kiinnostunut koirakavereista mutta malttaa silti keskittyä seisomaan ryhdikkäästi ja ravaamaan rauhallisesti. Ensimmäisellä kierroksella perässä juokseva koira vähän jänskätti mutta parin kiekan jälkeen ei pätkääkään. Hampaiden näyttö ja kopelointi vieraan ihmisen toimesta ei ollut juttu eikä mikään ja saimmepa Rillasta virallisen mitankin säkämitalla mitattuna, plikka on säkäkorkeudeltaan 60-61cm 11 kk iässä joten tuskinpa korkeutta enään tulee, massaa ja turkkia kylläkin.
Rilla ja Naava saivatkin paineita näyttelymenestykseen kun sisko Zelda käväisi viime sunnuntaina Rauman näyttelyssä avaamassa uransa hienolla tuloksella junioriluokan ERI1 SA PN3 sert ja ROP-juniori (epävirallinen Royal Caninin sponssaama kilpailu). Zelda oli handlerinsa Kaisan esittämänä esiintynyt upeasti ja osa menestyksestä kuuluu toki 'kenneltyttö' Maikille beatyboxeineen ;) Riinalle kiitokset ja onnittelut, ihanaa että jaksatte puuhastella ja viedä nättiä junnua näyttelykehäänkin.
Zelda korkkasi kehät ihka ensimmäisenä kasvateistani ja tulos oli mitä mahtavin! Mane tuumaskin että olen ihan epäonnistunut 'kasvatustyössäni' kun rupusista 'käyttökasvateistani' onkin tullut näyttelykoiria! ;)

Zelda kehässä Kaisan esittämänä

tuomarina Donna Conod Kanadasta

Zeldan kuvat (c) Tanja Nummelin