Hakuilut pakettiin

On se uskottava - talvi on tullut jäädäkseen. Parit viimeiset hakureenit on tarvottu reilusti lumisissa olosuhteissa ja tilanne vaan 'pahenee' edelleen. Tänään päätimmekin, että on aika pakata hakuvermeet reppuun ja nostaa varaston naulaan. Jossain vaiheessa talvea suunnitelmissa on ottaa Rillalle ilmaisureeniä letkunpätkillä. Mutta ei sitäkään ihan heti, odotamme enempi valoa eli tuolla helmi-maaliskuulla alkaa jo kivasti päivä pidentyä.
Mitä jäi käteen tämän kauden hakuiluista. Ainakin varsin maltillinen eteneminen sanoisinko. Rillan kanssa on tehty paljon alkeita ja 'vauvareenejä' suorapalkoilla keskittyen lähinnä vahvistamaan maalimiesmotivaatiota ja nenän käyttöä.
Keväällä ja alkukesällä reenasimme parikin kertaa viikossa, keski-kesällä harvemmin ja nyt syksyllä reenit ovat painottuneet tänne loppusyksyyn. Kun reenaa kahta lajia, jälkeä ja hakua, ei millään tahdo aika riittää täyspainoisesti molempien harjoituksiin, joten olen yrittänyt reenata periodeittain.
Rillan kanssa haku on kakkoslaji, jossa olemme kokeilleet kaikkea 'kivaa', peräänlähtöjä, jäniksiä, perinteisiä haamuja ja toki paljon valmiita maalimiehiäkin.
On otettu pressupiiloja, maastoutumisverkkopiiloja ja umppareita, alkujännityksen jälkeen nekin sujuvat ja iloisesti häntä vispaten se ilahtuu löydöistään.

Iinalla on herkkuja!

Kesällä tein paljon perinteistä risteilyreeniä, jossa oli molemmin puolin maalimiehet edeten aina 50m:ssä keskilinjan myötäisesti. Koira juoksi minun ja maalimiesten väliä tavoitteena saada vino keskilinjalle tulo eikä omia jälkiä palaten. Mielestäni tässä jo onnistuttiinkin mutta sen sijaan tilalle saatiin hätiköivä maalille tulo, jossa Rilla hädintuskin malttoi syödä herkkunsa. Näissä syksyn viimeisissä reeneissä otin puhtaasti erillisiä pistoja ja löytöjä, joissa maalimies palasi koiran kanssa keskilinjalle. Vaikka Rillasta tuleekin rullakoira, jonka ei kauan tarvitse maalilla viihtyä, on turha hätäily mielestäni merkki ennemminkin epävarmuudesta kuin innostuksesta.
Paljon on työsarkaa edessä, eikä koesuunnitelmia ainakaan tässä lajissa ole vuosikausiin. Vaikka Rilla on jo pentuna osoittautunut enempi jälkikoiraksi kuin vauhdikkaaksi hakukoiraksi, en millään haluaisi luopua hausta ja siitä mukavasta yhteistyöstä millä hakukoiraa porukalla eteenpäin työstetään.
Ensi kevättä ja raikkaita hakumetsiä jo odotellen.

Pieni hakukoira marraskuun hiipuvassa auringossa

kuvat(c) Satumarja Stenman