Pitkin talvea ja kevättä Gipsy antoi merkkejä heikentyvästä yleiskunnosta, osa oli toki vanhenevalle koiralle normaaleja askeleen hidastumista ja aistien heikkenemistä, mutta huomioitavan paljon sillä tippui paino viimeisen puolen vuoden aikana. Kesän alussa käytin Gipiä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä, lähinnä suurentuneiden imusolmukkeiden vuoksi. Ilman ohutneulanäytettä ja laajakirjoista verenkuvaa, puhumattakaan rtg-kuvista (keuhkot, sisäelimet) ei diagnoosia kovin varmana voinut pitää. Oma eläinlääkärini kertoi suurentuneiden imusolmukkiden viittavan joko tulehdukseen jossain päin elimistöä tai syöpään. Tulehdukseen viittavia muita oireita ei ollut, Gipsy ei juonut normaalia enempää eikä vuotanut ulos mitään viitaten esim märkäkohtuun. Joten mahdollisuus syövästä oli todennäköisin. Hurja laihtuminen oli myös selkeä merkki, huolimatta siitä että Gipillä oli loppuun asti valtavan hyvä ruokahalu. Olihan se lamaannuttava tieto, epätoivoista tunteiden sekamelskaa, en ollut ollenkaan valmistautunut nyt luopumaan rakkaasta koirastani. Sain eläinlääkäriltä 'armahduksen' ja jatkoaikaa seurata koiran vointia, samalla mukaan lähti kipulääkkeet,vaikka tiesinkin ettei ole tarkoitus mennä eteenpäin kipulääkkeiden voimalla.
Gipsy sai elää viimeisen kuukauden keskellä kauneinta kesää, se kävi pikkulenkeillä ja kömpi halutessaan sohvalle nukkumaan, ruoka maistui loppuun asti ja siankorvia rouskuteltiin viikottain. Se oli niin läsnä tässä meidän pikkulaumassa, jokaisessa päivässä, kuinka me pidimme sitä hyvänä ja kuinka se vastaanotti sekä minun että koirakavereiden huolenpidot korvanputsauksineen. Väsynyt se toki oli ja nukkui enimmäkseen, mutta nukkumaankin se halusi lähelle meitä, omaa laumaansa. Tiesin, että minun olisi jossain vaiheessa kesää tehtävä raskas päätös ja päästettävä irti.
Eikä se päivä lopulta ollut kaukanakaan. En halunnut pitkittää Gipin elämää kipulääkkeillä enkä olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos Gipsy oli romahtanut täällä kotona. Se käveli omin jaloin kiltisti ja nöyrästi elänlääkärin vastaanotolle, kävi puntarilla ja nukahti lopulta syliini omaan huopaan kiedottuna.
Gipsy rakas, vie terveiset sinne Hanille, Petralle ja Sallille, kaikille rakkaille edesmenneille briardeilleni, joiden elämässä olit vahvasti mukana. Olette sydämessäni ikuisesti.
Jotakin tunnen nyt päättyneen. Toki yhden rakkaan koiran elämä, mutta myös jokin aikakausi on päättynyt. Haikeana on todettava, että Gipsy oli viimeinen linkki minun vanhoihin upeisiin briardeihin, se tuli meille 1-vuotiaana villikkona ja asettui hienosti Hanin ja Petran opissa osaksi laumaamme. Se oli Sallin emä ja vahvasti osana Sallin lyhyeksi jääneessä elämässä. Nyt nuo kaikki ovat poissa.
"Rakkaat lähtevät - jää tyhjä tila muistojen asua."
 |
| In Memoriam Gi-Lady Velvet Moravia Campanella "Gipsy" 3.9.1999 - 2.7.2013. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti