Naapurimaassa

 

Kesän ainoa näyttely on takana. Keväällä näyttelyilmoittautumisten aikaan päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää - ja ilmoitin Rastan vain yhteen ulkomaannäyttelyyn, Piteåån. Pohjois-Ruotsin Jällivaaran jätin pois tuomarin takia ja Pohjois-Norjan Tromssaan tiesin tulevan muita suomalaisia briardeja, joille meillä Rastan kanssa ei ole paljon nokan koputtamista.
Viime lauantaina voinkin onnellisena todeta, että uhkapeli kannatti.
Ihan tipalla oli, että en lähtenyt Piteåån lainkaan, takana oli paljon 'mutkia', logistiikkaongelmia, Rillan hoitopaikkaongelmia ja toki vanhan koiran lopetus ja sen tuoma alakuloisuus ja surumieli. Sitä jokakerta, menettäessään rakkaan koiran, miettii kuinka turhanpäiväisiä kaikenmaailman tittelit ja meriitit loppujen lopuksi ovat, itse koira on tärkein ja sellaisenaan niin rakas.

Kun äitille sittenkin passas ottaa Rilla hoitoon ja matkakaveri Raisa ilmoitti, että auto on järjestynyt, päätin minäkin että reissuun lähdetään. Matkaan lähdettiin jo perjantaina päivällä, jotta ehdimme illan collie-erkkariin samalle näyttelyalueelle. Yövyimme Pitehavsbadissa, paikallisessa kylpylähotellissa meren rannalla. Paikan kauneuden, hienon taverna ja ruokapaikkatarjonnan sekä huippuaamiaisen lisäksi muuta hyvää ei ollutkaan. Käytännössä emme nukkuneet koko yönä montakaan tuntia, koirahuoneet oli sijoitettu ensimmäiseen kerrokseen ihan aulan tuntumaan. Perjantai-illan tapaan aulabaarissa bändi soitti aamuyölle ja ihmiset, lomalaiset, pitivät kovaäänisesti hauskaa aina aamuyön tunneille saakka. Ja me kaksi vanhaa akkaa kiroilimme huoneessamme..mmrr..koirat onneksi nukkuivat sängyissämme pitkin pituuttaan :D

Aamulla varhain piti olla pelipaikoilla Sjulnäsissa, sillä nahkacolliet arvosteltiin ensimmäisenä rotuna omalla tuomarillaan. Onneksi meillä oli teltta ja 'leiri' pystyssä edelliseltä illalta, joten hyvin ehdimme tiukallakin aikataululla. Briardit arvosteltiin vasta puolelta päivin ja vältyimme siis kehien päällekkäisyydeltä.
Oona nahkalle tuloksena tylysti sileä excellent 2 valioluokasta. Tavoite ei Oonan osalta ihan täyttynyt vaikka edellisen illan erkkarin ROP & BIS2 upeineen palkintoineen lämmittivätkin.
Rasta sensijaan menestyi hienosti belgialaisen vanhaherra August de Wilden arvostelussa. Viiden briardin joukosta Rasta oli käyttöluokan EXC1 CK PN1 sert CACIB ja lopulta VSP. Sertin myötä siitä tuli Ruotsin muotovalio SE UCH ja voitetun CACIBin kera voin anoa sille Kansainvälisen muotovalion arvoa CIB:iä. Rotunsa parhaaksi valittiin nuori uros, joka olikin hyväntyyppinen ja liikkui kauniilla hännänkannolla (toisin kuin Rasta, joka liputtaa aika korkealla hännällä).
Ihana fiilis kertakaikkiaan, eihän Rasta ole enään mikään nuori tyttö, eikä ole itsestäänselvää että se pystyy käyttöluokasta laittamaan kampoihin nuoremmilleen. Tämänikäiset, yli 9-vuotiaat esitetään yleensä aina veteraaniluokassa.

Rasta on kyllä helppo matkakaveri, kuten ovat olleet kaikki minun koirat. Mutta tietty pilke silmäkulmassa sillä aina on. Tällä kertaa se aiheutti parin ylimääräisen sydämenlyönnin karkaamalla näyttelyteltasta...
Menimme briardkehän jälkeen Raisan kanssa kaffelle näyttelyn kanttiiniin ja jätimme koirat telttaan, Oona boxissa ja Rasta hihnalla kiinni teltan pidikeraudassa. Teltan suljimme umpinaiseksi, sillä alueella kävi vilvoittava tuuli eikä lämpölukematkaan helteisiin yltäneet. Tultuani teltalle takaisin ei Rastaa näkynyt missään, eikä hihnaa. :O
Kysyin kehäsihteereiltä olivatko nähneet mustaa briardia irrallaan? Joo, oli käppäillyt aikansa viereisen shelttikehän ympärillä kunnes oli toimitettu näyttelyn toimistoon. Sieltähän karkulainen löytyi toimitsijoiden eväitä kerjäten, eikä ollut yhtään eksyneen oloinen tai huolissaan hukatusta emännästä. Pöhköpää, niin veteraani se ei sentäs olekaan etteikö innostu kaivautumaan teltan takaseinän ali omille teilleen. Onneksi löytyi eikä ollut aiheuttanut vaaratilanteita, lähinnä hilpeyttä herättänyt. :P Tosin uhkasin sille että oli viimeinen näyttely mihin pääsit...

Kiitokset Raisalle matkaseurasta, kyydistä, handlauksesta ja kaikesta. You know. Oli kyllä hyvä että tuli lähdettyä, piristystä arkeen ja uusia titteleitä koiralle suht vähäisellä vaivalla ja matkanteolla.
Tämä oli Rastan kahdeksas näyttely, joten en voi syyttää itseäni rahantuhlauksesta eri näyttelyarvoja ja meriittejä hakiessani. Vaan mitäpä sitä suotta kiertämään, Rasta on ihan nätti pikkusvedu ja mulle ihan kultaakin kalliimpi ilman titteleitäkin.