Harstad INT

 

Vuoden toinen näyttelyreissu, tällä kertaa Norjaan, on takana. Tänä syksynä emme Raisan kanssa suunnanneet Kilpisjärveä kohti ja sieltä Tromssaan vaan tällä kertaa Volvon keula painatti kohti Pohjois-Ruotsia ja sieltä Narviikiin ja edelleen lauantaiaamuna Lofooteille ja Harstadiin.
Perjantaina töitten jälkeen starttasimme ja illalla hyvissä ajoin olimme jo Hotelli Narvikin pihassa. Pitkin matkaa sain ihailla Pohjois-Ruotsin upeita maisemia ja erityisesti mieleenpainuvaa ja jylhää Abiskon seutua. Abisko, Torneträsk (Torniojärvi) ja Riksgränsen Norjan rajan tuntumassa olivat niin sykähdyttävä kokemus, että sinne on päästävä uudelleen. Menomatkalla oli jo hämärää ja tulomatkalla armoton kaatosade, joten kuvamuistot ko paikoilta jäivät ottamatta. Raisan kanssa päätimme, että upea Lapporten (Lapin portti) on joskus saatava ikuistettua. Lapporten on Kebnekaisen vuorijonon, muodostama 'portti' taivaan rannassa Torneträskin taustalla. Vaikuttava näky ja erityisesti Norjasta tultaessa.
Toki itse Norja, tällä kertaa Narvik ja Harstad, upeineen maisemineen on aina yhtä sykähdyttävä. Olen vähän kateellinen norjalaisille, heillä on niin kaunis ja vauras maa, inhimillisesti mitattuna 'säyseä' ilmasto ja paljon yleistä vaurautta. Vaikka olimme ihan Jäämeren tuntumassa, oli ilma lämmin ja syksyn väriloiste vielä kauneimmillaan. Meren ja lämpimän Golfvirran vaikutus näkyi erityisesti tähän aikaan. Siinä missä naapureiden Suomen ja Ruotsin Lappi odottaa jo riisutuin puin ja räntäsatein lähestyvää talvea, saimme Norjassa vastaan mitä ihanimman syysilman. Upeat ruskapuut ja vielä täysin vihreät lampaiden laitumet vuonojen varsilla ja vuorten rinteillä.
Plääh..en ala, tähän märkään ja pimeään aikaan tahtoisin ehdottomasti asua Norjassa.

Hotelli Narvik oli nappivalinta koirien kanssa reissatessa, ihanteellinen sijainti Narvikin keskustan tuntumassa mutta silti tarpeeksi kaukana liiallisesta liikenteestä. Hotellin pihamaalta oli sadan metrin pätkä Narvikin laskettelukeskuksen rinteisiin. Muutenkin Norjassa tuntuu olevan jokaisella kaupungilla ja pienemmälläkin paikkakunnalla ihan omat laskettelurinteet ihan keskustan tuntumassa. Ihmekös ovatkin semmoista hiihto - ja alppihiihtokansaa.
Hotellissa oli hiljaista, meidän lisäksi aamiaisella oli suomalaisia IT-alan työntekijöitä keikkatyömatkallaan ja perjantai-illan 'häiriköinnistä' vastasivat eläkeläiset illanvietollaan hotellin Best Western ravintolassa. Onneksi huoneemme sijaitsi ihan eri siivessä, tiä minkä nitrodiscon olivat illan päätteeksi pistäneet pystyyn ;)
Lauantaina aamiaisen jälkeen meillä oli edessä n.120 km matka Harstadiin ja näyttelyyn. Rauhassa saimme körötellä mutkaista tietä vuonojen ja vuoristojen väliköissä. Välillä piti psyykata itseä ja kuskina toiminutta Raisaa, olemme molemmat korkeanpaikan kammoisia siltapelkureita ja kuten arvata saattaa korkeita, huikean korkeita, siltoja Norjassa riittää.

Harstadin näyttelyhallille saavuimme hyvissä ajoin 1,5h ennen collieiden arvostelua. Kehät olivat reilun tunnin vielä myöhässä, joten odotteluaikaa tuli turhankin paljon. Näyttelyn kanttiinin huikea leivostarjonta meinasi käydä kohtaloksemme. Siinä herkutellessamme oli ihan tipalla, ettei Oona ja Raisa myöhästyneet kehästä!! Pehkocollieiden jälkeen tuomarin arvostelutahti kiihtyi ja tuntui että kiristyikin...etukäteen olin tietoinen tuomarin Petra Junehallin suosivan hieman kookkaampia rotunsaedustajia ja hieman arvelutti että nänköhän reissumme menestyksen suhteen jäisi laihaksi. Sekä Oona että Rasta kun ovat keskikokoa pienempiä rotunsaedustajia. Oona hävisi toiselle suomalaiselle nahkalle PN-kisassa ja sai tyytyä varasertiin - ja cacibiin. Rasta sai kun saikin kaiken mahdollisen eli valioluokan Exc1 Ck Cert Bästa tik1 CACIB ja BIR. Norjan sertillä Rastasta tuli Norjan muotovalio ja Pohjoismaiden muotovalio ja CACIBin myötä voin anoa sille myös CIE titteliä.

Mitenkään ihastunut Rastaan tuomari ei ollut, arvostelussa oli paljon kritiikkiä ja erityisesti turkkia olisi pitänyt olla enemmän :O TÄH!! Rasta on todella kaunissa turkissa, eikä sillä koskaan ole ollut tuon enempää turkkia eikä ole tarviskaan. Sillä on sopivasti pohjavillaa ja saa jatkossakin kulkea 'med sommarpälsen'. Ilmeisesti jotkut tuomarit vaan ovat tottuneet näkemään briardilla muhkeita palttoita ja vahvasti pohjavillaa, mikä suuntaus ei minusta ole ollenkaan hyvä. Rastalla on toki omat virheensä, moitteet kevyestä luustosta ja korkeasta hännästä olisin vielä niellyt, mutta lisää karvaa en kylläkään toivoisi sille.
Ryhmäkehiin emme jääneet vaan suuntasimme kotimatkalle heti kehän jälkeen. Muutaman kuvamuiston otimme valiokoirastani Harstadin tienvarren kauniissa vuonomaisemassa. Tämä oli Rastan viimeinen näyttely, hyvin vähillä näyttelykäynneillä saavutimme valionarvot ja toki myönnettävä on, että keskinkertaisen koiran kanssa 'voittaminen' on helpompaa kun kilpailua on vähempi. Tämäkin Harstadin kansainvälinen näyttely oli koiramäärältään ja kooltaan meidän ryhmänäyttelyiden kokoluokkaa. Eipä mikään ihme, että Pohjois-Norja menettää yhden KV-näyttelyn ja juuri tämä Harstad jää tulevaisuudessa pois. Tromssa sai pitää KV-näyttelynsä ja sinne suuntaammekin tulevina kesinä Raisan kanssa kera uusien 'näyttelytykkien' ;)

CIB & CIE & FI & SE & NO MVA & Pohj.maiden Mva BH FH1 TK1
LaCrosse Teenah Noir

Reissukoira kotona palkinnon kera.
Palkinnoksi saamilla kiinnityskorteilla lunastin retki/näyttelytuolin.

Kuvat(c) Raisa Hartikainen