Kevään tulo jaksaa vuodesta toiseen hämmästyttää. Siis sen nopea tuleminen. Viime postauksen lumiset maisemat ovat muisto vain ja jo Vapun jälkeen maa alkoi olla 'maastoreenikunnossa'. Odotin kuitenkin noin viikon, jotta pahimmat lumihomeet ehtivät vesisateiden myötä hävitä.
Pelloille en ole vielä kiirehtinyt, näyttävät vielä niin kuivilta ja pölyisiltä kuloheinäpelloilta, jään odottamaan vähän vihreämpää väriä.
Metsäreeneissä aloitimme esineruudulla. Kokonaiset neljä reenikertaa on jo takana, pitkiä suoria suikaleita olen ottanut. Tavoitteena toki suora eteneminen nenä auki sinne ihan perälle asti. Rilla kyllä irtoaa hyvin ja etsii itsenäisesti, mutta suoruudesta ei voi puhuakaan, tahtoo kurvailla omia polkujaan sinne perimmäisiin nurkkiin. Toki esineen löytäminen ja nopea tuominen on tärkeintä, mutta viilaillaan vähän työskentelyä, esineruudun reeniminen on sitäpaitsi tosi kivaa ja helppoa kun vertaa jälkireeneihin vanhentamisaikoineen.
 |
| Liivit päälle ja hommiin! |
 |
| Siellä niitä olis..'leluja' |
 |
| Lähetä jo! |
Jälkiä on takana vasta kolme, noin 500-800m tunnin tai puolitoista vanhoja. Janat on olleet heikkoja, paljolti liiasta innosta johtuen tarkkuus kärsii ja arpoo vähän suuntia. Kepit nousee varmasti ja tarjoaa kuuliaisesti makuuta joka kepille. Rillan vahvuus on kulmat, se ei metsässäkään aja kulmasta yli, tai jos etenee niin ehkä metrin verran. Tosin maastot, joissa olen nyt reenannut, ovat olleet helppoja kangasmaastoja, ryteiköt ja suopursujänkät on kyllä heti vaativampia.
 |
| keppi! lihapulla - kiitos. |
Tottiskentällä olemme käyneet vain pyörähtämässä ja toteamassa että kuiva on ja esteetki talven jäljiltä kunnossa. Tästä se taas lähtee, toivotaan että tämä minun (jokakeväinen) innostus kantaa ;)
Koekalenteria eli palveluskoiraliiton Virkkua olen selaillut aina silloin tällöin. Yhtään jälkikoetta ei Lapissa alkukautena ole, joten edistymisen ja reenien ja lähestyvän kesäloman myötä pitänee mahdolliset koekatseet suunnata etelämmäs.
Rillan juoksua ei ole kuulunut ja eläinlääkärin kanssa pohdimme josko se vain on hypännyt yhden juoksun ylitse ja tekee siksi tämmösen hurjan pitkän välin. Pidän edelleen Rilla-Jerker yhdistelmän suunnitelmissa, vaikka varasuunnitelma on jo muhimassa. Kovasti haluaisin itelle jatkoa S-pentueesta, joten ei passaa vielä luopua toivosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti