Kesän alkua

Alkukesään on hyviä uutisia ja tuloksia riittänyt. Ärrät eli nuorisojengimme on kunnostautunut sekä kokeissa että näyttelyissä. Omista koirista Pepsin kanssa olemme käyneet pari näyttelyä. Ensin toukokuun lopulla Rovaniemen ryhmänäyttelyssä, jossa Pepsi ainoana briardina nappasi SAn ja sen myötä sertin ja ROPin. Olen ilmoittanut ja maksanut Pepsin vielä pariin kesän näytelmään, joista viime sunnuntaina oli Rovaniemen Nord-näyttely. Sielläkin saimme 'kaiken' eli Pepsi oli ROP ja sai tavan sertin lisäksi myös NORDSERTin, joka nyt ei kauheesti mulle merkkaa. Nordic-valioksi näitä pitäisi kerätä kolmesta eri pohjoismaasta eikä meillä kyllä ihan lähivuosina ole aikomusta naapurimaiden kehiin. Ennen ulkomaan keikkoja odotellaan aikuistumista, väriä ja KÄYTTÖTULOSTA!! 😀

Velipoika Peikko on käynyt muutaman kehäkeikan alkukesästä. Raumalla Harry Tastin arvostellessa Peikko jäi ilman SAta saaden kuitenkin ERIn. Forssan Kr näyttelyssä ruotsalaisella tuomarilla Peikko vei koko potin ollen ROP ja saaden toisen serttinsä.
R-nuorisoa nähtäneen vielä useitakin tämän kesän kehissä. Nythän passaa vielä kulkea kun on kohtalainen väri ja tukkaakin. Ensi vuonna taitaa olla enempi tai vähempi blondeina kaikki.

Rovaniemellä asusteleva Ru eli Boreabrie Rianna on omistajansa Tuijan kanssa kunnostautuneet sekä paimenessa että verijäljellä eli mejässä. Ru on suorittanut viime syksynä paimennuksen taipumuskokeen ja käy säännöllisesti paimennusreeneissä tavoitteena syksyllä paimennuksen esikoe.
Tsemppiä reeneihin. Ru ei ole kaikista helpoin koulutettava paimennukseen, kiihkeänä ja saalisviettisenä sillä lähtee helposti lapasesta ja vauhtia tuppaa olemaan liikaa.
Mejä-starttikin on jo takana ja sieltä heti avo 1 tulos 41p ja 1.sija. Ru oli edennyt kuin höyryveturi ja oikonut yhden makauksen, mutta muuten varmaotteisesti ja varsin vauhdikkaasti selvittänyt 1 km mittaisen ja 12h vanhan verijäljen. Mahtava aloitus tälle uralle ja luulenpa että molempien, sekä Tuijan että Ruun motivaatio jatkaa mejä-uraa on huipussaan.

Ru paimenessa
(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

(c) Tytti Tuominen

Mejä vaatii ohjaajaltakin paljon, kokeisiin ei niin vain ilmoiteta ja mennä vaan koepaikan saadaksesi sinun tulee tehdä samassa kokeessa toiselle kilpailijalle kisajälki. Jälki krepataan etukäteen ja sitten se ennen koepäivää veretetään ja krepit puretaan ja merkataan piilomerkein. Lisäksi jäljentekijä toimii tuomarin mukana ns. oppaana tekemällään jäljellä. Eli mitenkään helpolla ei tässä lajissa ohjaaja pääse. Kaiken lisäksi koepäivä on pitkä...aamulla aloitetaan ja jäljet ajetaan suoritusvuoroin pitkin päivää, sitten tuomarit ruokitaan ja saunotetaan pitkän kaavan mukaan ja tulokset julkaistaan vasta illalla myöhään. Kokopäivätyötä (ja useampana päivänä jäljen merkkauksineen) myös kisaajille!

Nella ja Spurre

Alkukesän iloisiin uutisiin kuuluu ehdottomasti myös Spurren kuulumiset Savosta. Sinnehän se Spurre lopulta jäi ja sai hyvän kodin Mian, Violan ja Nella-bullin huomasta. Kasvattajana olen huojentunut tästä, ei ole itsestään selvää löytää näin pikaisesti kotia murkkuikäiselle 1,5 vuotiaalle briardurokselle. Onneksi Spurre on silleen kiltti poika ja Mia ja tyttärensä Viola kokeneita isojen koirien ja hevosten käsittelijöitä ja kouluttajia. Kaikkea hyvää sinne Savoon, tsempit arjen kiemuroihin ja Spurren koulutussuunnitelmiin.