Herättelyä

Joko mentäis..

Koko pitkän koronakevään on koirien reenit olleet yhtä jäissä kuin viereinen järvi konsanaan. Toukokuisen jäitten lähdön ja lumien sulamisen myötä heräsi minun jokakeväinen reeni-innostus. Minusta keväinen metsä on vain niin parasta mitä tiedän. 😍
Tosi helposti sitä kyllä kevättalven aikana solahti semmoseen seurakoiramoodiin. Koirat sai kyllä liikuntaa mutta kaikenlainen reeniminen yhtään mistään lajireenauksesta puhumattakaan oli täysin minimissä. Eipä silti, hyvin se tuntui passaavan omille turrikoillekkin. Varmaan lisääntynyt liikunta teki tehtävänsä ja Pepsikin tyytyi silloin tällöin roudaamaan lelujaan kiskottavaksi tai palloa heitettäväksi. Ei mitään tyhjäkäyntiä tai turhaantuneena seinille kiipeämistä. Kelpo koirat ja niin helpot seurasesset 😄

Koutsi ja oppilas

Maastojen vähänkin vapauduttua lumesta aloitimme tutusti esinereeneillä. Esineruutu on Pepsin murheenkryyni ja tuntuu että kaikki minun aikaisempi kokemus ja hyväksi havaitut keinot ei toimi Pepsin kanssa. Päätin taas palata alkuun, tehdä mielikuvan voimalla suoria irtaantumisia syvälle ja palkata narupallolla joka pistolta/tuonnilta. Kesäloman alettua toivotaan että päästäis myös kimppareeneihin ja vieraille esineille.

Jälkeä olemme päässeet tekemään vasta kolme kertaa. Metsissä on ollut vielä lunta joten mitenkään isoja alueita ei ole ollut käytettävissä. Nyt tosin lupasi sääennusteessa niin lämpimiä lukemia että taitaa loputkin lumet sulaa. Jälkireeneissä tavoitteena on semmonen zen-tila ennen janalle lähetystä.  Pepsin tulee pystyä rauhoittumaan vaikka valjaat on puettuna ja liina kytkettynä. Olen vienyt sitä janan tuntumaan ns. etukrepille (vaikkei meillä semmosia reeneissä olekaan) ja vaatinut rauhoittumista löysässä liinassa. Näillä muutamilla kerroilla mitä on ehditty reenimään tuntuu että se tepsii - Pepsi on ollut janalla keskittyneempi ja oikea suunta on löytynyt 100%:sti. Pepsillä on hyvä motivaatio ja jäljestystarkkuus, se on sitkeä työskentelijä ja ilmaisee kepit varmasti. Ainoastaan tuossa alussa eli janalla on ollut ongelmia, liikaa vauhtia ja suunnan arpomista ja siihen tämä meditaatio-kuuri nyt tähtäis.

Pepsi meditoi...

tylsällä odottelulla on tähtäin...

nimittäin rauhallinen jana-eteneminen :)

keppi!

Vaikka kokeita ei nyt ole kiikarissa Virkun loistaessa tyhjyyttään Lapin piirin osalta. Koetan silti potkia itseäni työstämään sekä maasto-osuuksia että tottista ja siinä ohessa avoimen tokotemppujakin. Jospa se koekalenterikin jossain vaiheessa osoittais heräämisen merkkejä, mielellään jo kesä-heinäkuussa mutta toivottavasti viimeistään elo-syyskuussa. Nähtäväksi jää tuleeko tästä kaudesta PK:n osalta ihan torso, tokokokeita uskon jokusen ilmaantuvan syksylle. Onneksi koira on nuori ja terve, jospa sillä ois vielä monet kisakaudet edessä vaikka yksi kausi mokoman kiinalaisen hyppykupan takia vajaaksi jäiskin.