Pepsin tyttö. Rillan tyttärentyttö. Eikä yhtään muistuta ulkoisesti eikä "sisäisesti" kumpaakaan. Ja hyvä niin. Neppu on ihan oma tarinansa.
Neppu oli pentueen johtotähti, aina keulillla menossa ensimmäisenä. Rohkea pentu. Lisäksi se oli punapantainen ja ekana syntynyt. Eikös siinä olekin jo kriteerejä jättää juuri tämä pentu kotiin.
Minusta pennun valinta on vaikeaa. Varsinkin jos yhtään haet ns.harrastuskoiraa, jolla toivon mukaan olisi ominaisuuksia ja potkua monipuoliseksi harrastuskaveriksi. Koetan paljon leikittää pentuja yhdessä ja erikseen, observoida ja arvioida niiden rohkeutta ja saalisviettiä jne jne. Silti monia asia voi viikkojen kuluessa muuttua, alussa rohkeutta esittänyt pentu alkaakin himmailla uusien asioiden äärellä, hyvin leikkinyt pentu jääkin leikeissä jalkoihin tai jättää saaliin. Semmosta se on, pennut ovat kuitenki vasta aihioita, kehittyvät omaan tahtiin ja osoittavat vahvuuksiaan eri aikaan kasvuiässä.
Helpointa onkin arvioida pentua ulkomuodon perusteella, seisota pöydällä ja arvioi kulmauksia, päätä, mittasuhteita. Lupaava pentu kyllä erottuu sieltä. Omani ovat ulkomuodollisesti keskivertosakkia. Ei niitä ole jalostettu ulkomuoto etusijalla, joten mitään wau-tyyppejä ei ole isommin tupsahdellut. Sattumalta on tullut muutama helmi joukkoon esim. oma Rillani aikoinaan.
Neppu oli tarkoitettu jäämään meille. Pitää uskoa intuitioon. Tästä Pepsin pentueesta olin päättänyt jättää pennun kotiin jo ennen Rillan kuolemaa. Kolme briardia ei ole mulle enään mikään ihannetilanne, mutta kesällä ajattelin ettei Rilla tässä enään vuosia pyöri joten...kuinka elämä yllättääkin. Enpä silloin arvannut että Rillaa ei enään olisi kun nämä pennut syntyisivät.
Tykkään että koiria on kaksi, lauma. Nyt meillä on taas - tervetuloa Neppu 💖
 |
| Äiti & tytär 💕 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti