Another year has gone by. Aina näin vuoden viimeisinä päivinä sitä koettaa hahmottaa mennyttä vuotta, saavutuksia ja menetyksiä, onnen hetkiä ja surumieltä. Niitä molempia on mahtunut tähänkin vuoteen.
Aloitetaan iloisista asioista. Pepsin keinosiemennys ja p-pentue on ehdottomasti vuoden hienoja tapauksia. Se että sain sittenkin vielä pentueen Pepsistä on ollut upea juttu. Ja se että kotiin jäi Neppu, suoraa jatkumoa omalle narttulinjalleni Rilla-Pepsi. Aivan erityisen hienolta pentueen varmistuminen syyskuussa tuntui kun juuri oli koettu iso menetys- äkillinen luopuminen Rillasta 💜.
Pepsin kans me emme ehtineet kisata kuin yhden tokokokeen avo 2-tuloksella. Heinäkuussa alkanut juoksu ja tiineys varmisti sen että koekausi oli ohitse ennenkuin ehti kunnolla edes alkaa. Näyttelyissä pyörähdimme naapurimaassa Ruotsissa josta kotiintuomisina titteli SE UCH.
SE UCH Pepsi |
Kasvatteja sen sijaan nähtiin näyttelyissä, kokeissa ja luonnetesteissä.
R-pentueesta Ohmi ja Riina saivat upeasti toisen kiinnityksen KVA-titteliin saavuttamalla PEKO-T:n tuloksella 270p. Mahtista! Ens vuonna (ehkä) jo juhlitaan oman kasvatukseni ensimmäistä käyttövaliota!
Ohmi ja Riina kunnostautuivat myös tokossa saavuttaen kaksi alo 1-tulosta ja koulutustunnus TK1:n! Lisäksi Ohmi kävi Ruotsista hakemassa SE UCH tittelin.
Siskoplikka Ru ja Tuija kisasivat aktiivisesti neljässä lajissa, paimennuksessa, rallytokossa, tokossa ja mejässä. Saavutuksina parille upeasti mejässä VOI1 rallyssa RTK1,paimennuksessa PAIM1 ja FI MVA! Mahtavaa aktiivisuutta!
SE UCH Ohmi |
PAIM1 Ru & Tuija |
J-pentueen pojista luonnetestattiin Nuri ja Stanley. Nurille 140p ja laukausvarma, Stanille 170p ja laukausvarma. Lisäksi Stan sai viimeisen sertin Suomesta ja muotovalioitui Virosta ja Latviasta.
Upea Stan 💙 |
Veteraani-ikäisistä Ässistä saammekin sitten suru-päivitykset. Rivit vähenivät kahdella daamilla. Oma Rillani ja Outin Sinko lähtivät pilvipaimeniksi loppusyksystä. S-pentueesta on elossa vielä kolme veteraanirouvaa, Zelda, Naava ja Sani. Rakkaat terveiset kolmikolle ja terveitä elonpäiviä vielä paljon!
Omaa suruani Rillasta vielä työstän. Jotenkin tämä kiihkeä ja työläs syksy P-pentueen kanssa on vienyt täysin ajatukset ja voimat. Nyt kun torppa on hiljentynyt on Rillan muisto ja kaipaus hiipinyt mieleen.
Ei kuitenkaan liikaa ehdi suremaan, siitä pitää huolen tuo touhukas pentu tässä jaloissa. Tulevaisuuteen on suunnattava katseet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti